Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään muulla ärsyttävää/raivostuttavaa 10v poikaa???
06.07.2006 |
Hän ei jaksaisi tehdä mitään ja kiukuttelee koko ajan. Kiusaa pikkusiskoa, velttoilee, kiroilee, määrtäilee ym. ym. Tänään dsittern minulta paloi hihat kun oli tarkoitus lähteä tekemään yksi pieni talonrakentamiseen liittyvä homma, hän huusi " Mitä " v...ua" me tehdään!! En tee mitään!! " riehu raivosi, kiusasi pikkusiskoa. Yleensä hänen ei tarvitse edes juuri osallistua kotihommiin, mutta nyt lomalla olen vaatinut jotain pikkuhommia. Sitten poika otti kuulapyssynsä ja osoittyi minua sillä :( Sanoi, että jos olis oikeakin ase niin ampuisi minut :( Suutuin ja tein tyhmästi: huitaisin pyyhkeellä häntä, jolloin hän ryntäsi pihalle huutamaan, että äiti hakkaa!!! siis, naapurit katto vähän pitkään ja mitään ei ollut tapahtunut, lähinnä hätistin hernostuksissani pyyhkeellä poikaani loitommaksi hosumasta. poika oli vaan tajunnut millä saa huomiota, ja minut häpeänmään. No, tilanne siinä rauhoittui, mutta sitä ennen minä sain valtavat raivarit itkin ja huusin:( :( :(. Onko tämä jotain esimurkkua vai mitä? Miten minun pitäsi suhtautua tälläiseen raivotapaukseen, apua!
Kommentit (5)
mutta kun tekstisi luin, voin todeta, että ei ole - onneksi. Meillä kymppivuotiaan uhmailut rajoittuu sanalliseen uhitteluun tyyliin ' ei vois vähempää kiinnostaa' ja pikkuveljen huudattamiseen, joka sekin hiljenee äidin karjaistessa, että kiinnostaa NYT!
En tiedä olisiko meillä sitten nuo ehdot tiukemmassa yh-mamma kun olen ja en tosiaankaan voi tuon ikäisiä silmille päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta " njääh" ja " emmäjaksa" -kommentteja on kyllä alkanut tulla enemmän kuin jaksaisin kuunnella. Pinna on myös lyhentynyt merkittävästi ja pikkuveljen kanssa tulee riitaa vähimmästäkin syystä. Yksi asia, joka selvästi ottaa koville, on että pikkuvelikin alkaa jo osata asioita (menee nyt kouluun) ja näin esikoisen asema kaiken tietävänä ja osaavana isoveljenä alkaa pikkuhiljaa nakertua.
Kuitenkin tuo on vielä sisimmältään pieni poika, joka aina joskus vielä viikonloppuaamuina kömpii hetkeksi äidin kainaloon ja saattaa ottaa nukkumaan mennessään pehmolelun vaivihkaa sänkyyn.
Eli pelisäännöt selväksi pojalle. Kun kiroilee tai käyttäytyy typerästi, tietää mitä siitä seuraa. Meillä auttaa. Toinen juttu jolla voi " uhata" jos meinaa keinot olla lopussa, on ns. julkinen häpeä. Mikään ei ole tuon ikäisestä niin kauheaa kuin se, että isä tai äiti tulee ja nolaa kavereiden edessä (meillä ihan vihastunut räpätys riittää)
Et taida pitää kuria kun kehtaasun nokille tollai hyppiä?
Alue: Aihe vapaa
Koska mieleenhän tulee se kurittomuus ja siitä rankaiseminen, mutta jostain se lapsi oireilee. Sen on itsensä vaikea olla ja tilanne pahenee, kun äitikin alkaa inhota lastaan, joka on kuitenkin vielä aika pieni. Poika tarvii hellyyttä, mutta tiukat rajat ja selvän rangaistuksen rajojen rikkomisesta ja aluksi niitä koitetaan rikkoa hyvinkin taajaan..
Se on paha, kun tilanne on päässyt jo niin pahaksi, että kiroillaan vanhemmillekin päin naamaa. Koska se tulee päälle oikeesti, jos tuohon ei tehdä loppua.
Mielestäni hyviä rangaistuksia on joidenkin saavutettujen etujen menettäminen määräajaksi, mikä se teillä voisi olla?