Lue keskustelun säännöt.
Henkisesti epäkypsien vanhempien lapset
02.06.2020 |
https://www.google.com/amp/s/mielenihmeet.fi/henkisesti-epakypsien-vanh…
"Ruuan ja vaatetuksen lisäksi jokainen lapsi tarvitsee henkistä saavutettavuutta. Heidän tulee tuntea olevansa yhteydessä kypsempiin ihmisiin, jotta voisivat ymmärtää maailmaa sekä itseään. Jos tämä epäonnistuu, kaikki romahtaa. Henkisesti epäkypsä vanhempi ei onnistu vastaamaan lapsensa tunteisiin. Äiti, joka huolehtii vain itsestään, kieltää lapsensa psyykkiset tarpeet."
"Passiivinen vanhemmuus on yksi selvimmistä epäkypsyyden esimerkeistä. Nämä vanhemmat eivät osallistu asioihin, he ovat fyysisesti läsnä mutta psyykkisesti poissa, ja heidän kasvatuksellinen tyylinsä on hyvin ”hällä väliä”."
"Viimeisenä ovat halveksivat vanhemmat, jotka saavat lapsensa tuntemaan ihan kuin he olisivat vain tiellä. Heille lasten kasvatus on asia, johon he eivät halua osallistua."
"Lapset jotka kasvavat näin, tuntevat hylätyksi tulemisen, yksinäisyyden, turhautumisen sekä vihan tunteita."
"Psyykkinen yksinäisyys, ongelmia pitää yllä vakaita ihmissuhteita, syyllisyyden tunteet, henkiset rajoitteet, vihan pitäminen sisällään, järjettömät ajatukset, ahdistus ja liiallinen vaativuus itseltään, ovat kaikki mahdollisia lopputuloksia."
Samaistuuko kukaan? Ihan vahingossa tämä tuli vastaan, ja voin samaistua moneen kohtaan! Tämä on kuin suoraan omasta elämästäni. Tämän lukeminen kyllä selittää monia asioita omasta elämästäni...
Kommentit (15)
Melkein kaikki kuulostaa tutulta mullakin! Psyykkinen yksinäisyys(on kyllä ihan fyysistäkin mulla), en osaa sosiaalisia suhteita, tunnen syyllisyyttä ja häpeää about kaikesta, vihaa ei saisi näyttää ulospäin(tästä opettelen just pois, mutta esim. narsistinen perhe on syyllistänyt sit tästäkin, jos yritän vihdoinkin näyttää sitä ulospäinkin...)
Olin hyvä koulussa ainakin parhaimpina kausinani, tul ivain pitkäaikaistyötön, sairas, erakoo, iki-pummi sitten aikuisena:( Vihaan itseäni ja pelkään ihmisiä, tai en ainakaan jaksa ja halua olla niitten kanssa tekemisissä, mutta ei pelkoa, koska ei hekään minu, koska olen satukseltani ja tuottoarvoltani nolla.
Masennusta.ahdistusta,(itse)vihaa, loputtomia epäonnistumisia ja itsetunto nollassa.. Kiitos työttömyyden ei ole rahaa edes tuettuna terapiaan, eli tämä meni nyt näin, ja saisi jo loppua mahdollsiimman pian puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden tuollaisen vanhemman. Tekee välttämättömän, mutta roikkuu enemmin netissä ja puhelimella kun viettää aikaa lapsensa kanssa. Lapsi on aggressiivinen ja ailahteleva, eikä taida elää ihan tässä todellisuudessa. Sääliksi käy mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Riittääkö jos toinen vanhempi on henkisesti kypsä?
Vierailija kirjoitti:
Riittääkö jos toinen vanhempi on henkisesti kypsä?
Ei riitä. Huostaan vaan kaikki lapset joiden vanhemmat ei ole 100 prosenttisen täydellisiä. Sehän tämän ketjun tarkoitus oli.
Kyllä teinit katkaisevat itse yhteyden monta kertaa, tai ainakin vanhemmalta vaaditaan paksua nahkaa, kun heidän kanssaan yrittää asioita toimittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on tosi hyvä keskustelu aiheesta https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittääkö jos toinen vanhempi on henkisesti kypsä?
Ei riitä. Huostaan vaan kaikki lapset joiden vanhemmat ei ole 100 prosenttisen täydellisiä. Sehän tämän ketjun tarkoitus oli.
Eikä ole. Ei kukaan vaadi 100 % täydellisyyttä tai 100 % henkistä kypsyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin rankkaa kaltoinkohtelua lapsuudessa, nuoruudessa ja vielä aikuisiällä vanhat vanhemmat tarvii vihalleen kohteen.
Ulospäin kulissit oli kunnossa. Mutta minua kohtaan rankkaa rajojen rikkomista joka tavalla.
Rajattomat on rajattomia kaikessa.
Oman havaintoni pohjalta ajattelen, että tyhmyys on pahuutta. Siis ei se ettei tiedä jotain, vaan se että luulee tietävänsä kaiken. Jos äitini lukisi tuon jutun, hän ei tajuaisi siitä yhtään mitään. Hän toteaisi että hihhulien kotkotuksia eli aivan turhanaikaista ja että hänellä on tosissakin tekemistä. Kerran yritin sanoa jotain hän sanoi että kallonkutistajat on kaatanut sun päähäsi tuollaisia. No, hyvä että hänellä on avara pää sen ainoan ajatuksen kimpoiluun.
Vierailija kirjoitti:
Riittääkö jos toinen vanhempi on henkisesti kypsä?
Yleensä käsittääkseni on ollut ajatus, että yksi ns. hyvä vanhempi tai jopa muu läheinen aikuinen riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun kaikkeen lainaamaasi. Varmaan kukaan ei osaisi arvata, kuinka rikki olen kuitenkin henkisesti, vaikka olen menestynyt elämässäni kohtuullisen hyvin, eli löytyy ihana aviomies, pari pientä lasta, omakotitalo, korkeakoulututkinto ja hyvä vakituinen työ. Ulospäin vaikutan rauhalliselta ja empaattiselta sekä olen aina se hyvä kuuntelija ja äitihahmo, mutta sisällä minulla on aikamoinen tunteiden sekamelska huonon äitisuhteeni vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi hyvä keskustelu aiheesta https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Tutunoloista tekstiä. Oma äitini on syntynyt -68.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö periaatteessa bipolaari, epävakaa persoonallisuus, skitsofrenia tai vain liika kuormitus voi aiheuttaa tuota samaa vaikutusta? Siis käytännössä elämä voi olla sitä, että toisina päivinä tai hetkinä on hyvin läsnä lapselle ja toisina ei. Mutta noista ongelmista kärsivät vanhemmat ei varsinaisesti ole välttämättä henkisesti epäkypsiä vaan järki ja myötätunto saattaa olla normaalit, kyvyt sairauden takia vaan ei. Vai onko se epäkypsä (vastuuta ymmärtämätön, epä-älykäs) vanhempi ainoa, mikä aiheuttaa tuota? Mulle jäi vähän epäselväksi että mitä ja ketä sillä epäkypsällä tarkoitetaan.
Samaistun kyllä.