Hoitoalalla ja itse potilaana

Kovin pienestä kunnasta ei helposti saa esim. mielenterveyspalveluja ja jos saa niitä saa usein useammasta paikasta. Jos työterveydessä on liian tuttua porukkaa hakee apua mielenterveystoimistosta. Sinänsä tuo tuttuus ei koske vain hoitohenkilökuntaa vaan voi olla hankala mennä juttelemaan drepressiohoitajalle joka on naapurisi vaikka itse oli töissä kaupassa.

Mene työterveyteen.

Tuo onkin aika syvältä ihan pienessä paikkakunnassa. Et saa itse, eikä oikeastaan kukaan palvelua niin, että yksityisyys säilyisi.

Sairaalalääkärinä saman talon kollegat hoitivat ja leikasivat kun sairastuin syöpään.

Ei mitään ongelmaa. Tiesin olevani hyvissä käsissä.

Minä olen lääkäri ja ollut psykiatrisessa osastohoidossa samassa sairaalassa, jossa olin töissä.

Jokaisella hoitoosi osallistuvalla on vaitiolovelvollisuus, vaikka tämä hoito tapahtuisi omalla työpaikallasi.

Pienessä kunnassa alalla tulee tutuksi monessa eri yksikössä.

Vaikka kuinka tietää vaitiolon jms. niin ei omalla työpaikalla haluaisi noissa asioissa olla ja työkaverinsa potilaana. Itse jouduin joskus tilanteeseen, jossa äitiysneuvolassa oli lääkärinä henkilö, jonka kanssa samana päivänä olin istunut kahvihuoneessa.

Siinä sitten vaan istumaan tarkastukseen, työkaveri syynäämään ja ihmettelemään alapään oireita. Sillon oli tosi kiusallista mut ei poiskaan voinut kääntyä. 😬

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lääkäri ja ollut psykiatrisessa osastohoidossa samassa sairaalassa, jossa olin töissä.

Jokaisella hoitoosi osallistuvalla on vaitiolovelvollisuus, vaikka tämä hoito tapahtuisi omalla työpaikallasi.

Tämä vähän helpottaa!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lääkäri ja ollut psykiatrisessa osastohoidossa samassa sairaalassa, jossa olin töissä.

Jokaisella hoitoosi osallistuvalla on vaitiolovelvollisuus, vaikka tämä hoito tapahtuisi omalla työpaikallasi.

Koskeeko se vain työkavereita se vaitiolovelvollisuus? Muita potilaita se ei näytä koskevan kun isohkon sairaalan toisella laidalla hoitsut tietävät päivässä kuka milloinkin on sairastunut ja mihin. Eikä se tieto jää edes talon sisälle pyörimään vaan viikossa viimeistään on jo kylillä juorut supistavana.

Vierailija kirjoitti:

Mene työterveyteen.

Meillä se on terveyskeskuksen yhteydessä. En just nyt tarvi apua, mut todennäköisesti jossain vaiheessa.

Ylipäätään mun tiedoissa näkyy kaikenlaista. Mietin et kävinpä missä vaan, ne näkyvät. Esim masennuksen syihin liittyviä asioita joista vain muutama edes ystävistäni tietää. 😟

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lääkäri ja ollut psykiatrisessa osastohoidossa samassa sairaalassa, jossa olin töissä.

Jokaisella hoitoosi osallistuvalla on vaitiolovelvollisuus, vaikka tämä hoito tapahtuisi omalla työpaikallasi.

Koskeeko se vain työkavereita se vaitiolovelvollisuus? Muita potilaita se ei näytä koskevan kun isohkon sairaalan toisella laidalla hoitsut tietävät päivässä kuka milloinkin on sairastunut ja mihin. Eikä se tieto jää edes talon sisälle pyörimään vaan viikossa viimeistään on jo kylillä juorut supistavana.

Potilaalla on valinnanvapaus sen suhteen, missä häntä hoidetaan. Jos asuu vaikka SEKS alueella, voi valita hoitavaksi sairaalakseen TAYS:n.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lääkäri ja ollut psykiatrisessa osastohoidossa samassa sairaalassa, jossa olin töissä.

Jokaisella hoitoosi osallistuvalla on vaitiolovelvollisuus, vaikka tämä hoito tapahtuisi omalla työpaikallasi.

Koskeeko se vain työkavereita se vaitiolovelvollisuus? Muita potilaita se ei näytä koskevan kun isohkon sairaalan toisella laidalla hoitsut tietävät päivässä kuka milloinkin on sairastunut ja mihin. Eikä se tieto jää edes talon sisälle pyörimään vaan viikossa viimeistään on jo kylillä juorut supistavana.

Ei koske vain työkavereita. Valtaosa hoitajista toteuttaa sitä hyvin kaikkien kohdalla. Jos on kyse kollegasta olla usein erityisen tarkkoja ja se koskee myös niitä jotka eivät ole tarkkoja kaikkien kohdalla. Johtuu sekä kollegiaalisuudesta että siitä tiedetään hoitoalalla työskentelevien osaavan toimia tilanteissa joissa sitä vaitiolovelvollisuutta ei olekaan noudatettu.

Toisaalta pienen paikkakunnan ja hoitoalalla työskentelyn etuihin kuuluu myös se että varsin nopeasti sen tietää kuka on ammattitaitoinen kollega kuka ei. Milloin on syytä vaihtaa hoitoa johonkin muualle.

No mä olen ollut fysioterapeuttina pienellä paikkakunnalla ja meillä oli ihan sovittuna, että jos jonkun sukulainen/kaveri/ naapuri yms. tulee hoitoon, menee aina kollegalle. Lisäksi näistä ei puhuttu keskenään.

Omat vaivat kyllä hoidettiin ja diagnosoitiin ihan sujuvasti keskenämme. Tosin joku kipeä polvi ei ole kovin nolo ongelma.

Mä olen joskus miettinyt, että miten kätilöt tekee. Että sitten olisi samat naamat kahvipöydässä vastassa kuin siinä toimituksessa. No, kyllä ihmiset ilmeisesti selviää tästäkin.

Minä käyn paksunsuolen tähystyksissä samassa sairaalassa missä olen lääkärinä töissä. No problem. Meetingeissä kasvotusten sitten eikä haittaa pätkääkään vaikka viimeksi tiirasi takapuoltani. Avustavat hoitajat on vähemmän tuttuja mutta kyllä heihinkin ruokalassa törmää. Tähän ikään on jo niin paljon nähnyt että tietää ettei oma tapaus ole sen kummempi kuin sata muuta.

Tää taitaa vaihdella jonkin verran. Pikkukunnassa kaikki tietää kaikki. Tiedän, että "se kävi täällä siinä ja tässä asiassa" on täysin sopimatonta, mutta pelkään että niin puhutaan.

Itse näen asiakkaina välillä tuttuja. Joskus oon kysynyt onko ok, jos hoidan asiaa. Vastaus on yleensä, ettei haittaa. Arkaluonteisimmissa kysyn suoraan jos joku kollega voisi ottaa hoitaakseen.

Kunpa voisi sanoa, että ammattilaisina he hoitavat asiaasi eikä se mene käytävillä supatettavaksi...

Ymmärrän kyllä yskäsi. 😊 Koeta ajatella, että jossain kaikki muutkin terveydenhuoltoalan ihmiset hoitonsa saavat ja siitä selviävät.

AA-asioissa kannattaa olla sinne yhteydessä. Monesti koetetaan järjestää johonkin toiseen ryhmään, jos on liian kiusallista mennä sinne missä omat asiakkaatkin käy.

Lohduttaisin myös sillä, että yleensä työelämässä yhtään pitempään olleet lääkärit yleensä ottavat asiakkaat ihan vaan työnä ja tapauksina eivätkä ihan pienestä hätkähdä. Juoruilu ja supattelu yleensä tulee lähinnä sieltä hoitajapuolelta, vaikka joku varmasti väittää tähän kohta vastaan. Joissain työpaikoissa ei puhuta pahaa juuri lainkaan, hyvin monessa työpaikassa taas asiakkaiden ja etenkin naislääkärien dissaaminen on hoitajien pääpuheenaihe. Voin luvata, että lääkärit puhuvat keskenään ihan muista asioista (ja tämähän on myös yksi riipimisen aihe kun ovat niin olevinaan). Koetat vaan asioida suoraan lääkärin kanssa.

You can do it! 💪🏻

Työskentelen psykiatrisella osastolla sairaanhoitajana. Kun sairastuin itse masennukseen, kävin työterveydessä. Esimiehelle kerroin kyllä mutta työkavereille en puhunut. Ns salassa sairastaminen onnistuu kyllä tiettyyn pisteeseen asti. Toki jos vaatii esim psyk osastohoitoa niin ei hoideta omalla paikkakunnalla vaan ainakin meillä lähetetään toiseen sairaanhoitopiiriin osastolle.