Apua! Vakavasti sairas äiti, joka väsyttää itsensä itse keksimiinsä töihin ja minut siinä samassa

Äitini sairastaa pitkälle edennyttä syöpää ja kärsii sen seurauksena erilaisista liitännäissairauksista ja oireista. Hän on aina ollut kova tekemään kotitöitä sisällä ja ulkona. Hän asuu yhdessä isäni kanssa isossa maalaistalossa, jossa riittää puuhaa, lisäksi on kaksi mökkiä joita pitää kunnossa. Hänen kaikki aikansa täyttyy siivoamisesta, puutarhanhoidosta, erilaisista pikku kädentöistä, kukkien ja kasvien kasvattamisesta jne. Aina on jotakin mitä ”täytyy” tehdä.
Ennen kesää jo sanoin hänelle, ettei laittaisi niin paljon kasveja ja kukkia, koska ei jaksa niitä hoitaa muuta kuin itsensä uuvuttamalla. Ei mennyt perille.
Tiedän, että hän nauttii siitä, että voi koupsuttaa maata, kykkiä nyppimässä rikkaruohoja ja kantamassa loputonta määrää kasteluvettä kaikille kasveilleen ja sitoessaan niille tukikeppejä yms. Mutta koska asun lähellä, koen usein velvollisuudekseni mennä häntä auttamaan. Itselläni on kaksi lasta, 6kk ja 3v jotka vievät suurimman osan ajastani. Tuntuu, että en jaksaisi joka kesä tätä samaa kaavaa, enkä varsinkaan nyt kun lapset ovat pieniä.

Onko vinkkejä, miten tässä tilanteessa voisi selvitä? Tiedän, että on hienoa että on jotakin ilon aihetta kun on sairaseläkkeellä, mutta mullakin alkaa jaksaminen loppua. Kun mennään lasten kanssa sinne käymään niin se on pelkkää työntekoa ja lapsia yritän holhota siinä rinnalla ja pitää kasvimaalla tyytyväisinä. Kovalla kiireellä teen kotona pyykkäykset, siivoukset ja ruuat että ehditään olla vanhemmillani auttamassa.
Äitini sairaus saa minut pelkäämään hänelle vastaansanomista, etten tulekaan auttamaan tai että tullaan, mutta keskityn enemmän lapsiini...