Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen vanhaa serkusliitot ovat olleet hyväksyttävämpiä kuin nykyään?
30.05.2020 |
Olen viime aikoina lukenut paljon 1800-luvulla kirjoitettuja kirjoja ja tuntuu, että lähes jokaisessa on jotain serkkujen välisiä liittoja. Vaikka tarinat ovat fiktiivisiä, niin ne perustuvat oikeaan elämään. Eikö ihmisiä ole häirinnyt niin läheinen sukulaisuus? On toki edelleen kulttuureja, joissa on paljon serkusliittoja, mutta yleisesti ottaen länsimaissa sitä pidetään nykyään outona ja ällöttävänä. Itse en voisi kuvitellekaan parisuhdetta kenenkään serkkuni kanssa. Hehän ovat melkein kuin sisaruksia. Huomaan myös lukiessani, että minua ällöttää lukea jostain päähenkilön ihastumisesta serkkuunsa (Esim. Jane Austen, kasvattitytön tarina)
Kommentit (25)
Ennenmuinoin asuttiin kyläpahasissa joissa melkein kaikki olivat jotain sukua toisilleen. Naapurikylään saattoi olla monen päivän matka hevoskyydillä. Ei siinä paljon vallinnanvaraa kumppanin suhteen ole. Rikkaat taas pariutuivat sukulaistensa kanssa jotta omaisuus pysyisi suvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tavattu tarpeeksi täysin vieraita.
Pidettiin perintö suvussa.
Yököttävää, mutta realistista.
Avioliitto oli monessa tapauksessa enemmän taloudellinen sopimus kuin romanttiseen rakkauteen liittyvä asia. Ja jos ei ollut rakkautta, todennäköisyys että isä oli joku muu kuin naitu mies oli korkeampi kuin rakkausliitoissa.
Biologisesti ei ehkä ollut tietoa siitä mitä sukupolvien sisäsiittoisuus voi saada aikaan. Tärkeämpää oli kontrolloida sukua ja yhteisöä kuin miettiä mihin se johtaa pitemmällä aikavälillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, ettemme mieheni kanssa olisi sukua keskenämme, mutta sitten on myöhemmin käynyt ilmi eräästä sukututkimuksesta, että meillä on 8 sukupolvea sitten olleet yhteiset esivanhemmat. Onko tämä OK?
Paremmissa kulttuureissa on menty serkkujen ja setien kanssa naimisiin vuosisadat, siksi on hyvä kun ne paremmat geenit tunkevat pohjolankin geenipooliin vaikka väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ei tiedetty sisäsiittoisuuden vaaroista ja joissain tapauksissa haluttiin naida omaa sukua. Googleta vaikka jotain Habsburgeja. Joillain on myös isoja sukuja. Suomessa taas ihmispopulaatiot ovat muutenkin eläneet käytännön pakosta pienissä taskuissa jonnekin 50-luvulle asti, joten lähisuvun kanssa avioitumista perinteisesti vierotaan täällä kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, ettemme mieheni kanssa olisi sukua keskenämme, mutta sitten on myöhemmin käynyt ilmi eräästä sukututkimuksesta, että meillä on 8 sukupolvea sitten olleet yhteiset esivanhemmat. Onko tämä OK?
Aika monella suomalaisella ihmisellä on yhteiset esivanhemmat kun mennään polvia tarpeeksi takaisinpäin. Ette te miehenne kanssa mitään lähisukua kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oskari Katajisto on ollut serkkunsa kanssa naimisissa ja heillä on lapsikin. Kyllähän se oudolta tuntuu. Häissäkin molemmilla samat sukulaiset.
Onneksi sukuni on säästynyt samasta kylästä naimiselta. Sukutausta, koulutus ja ammatit liikuttivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, ettemme mieheni kanssa olisi sukua keskenämme, mutta sitten on myöhemmin käynyt ilmi eräästä sukututkimuksesta, että meillä on 8 sukupolvea sitten olleet yhteiset esivanhemmat. Onko tämä OK?
Aika monella suomalaisella ihmisellä on yhteiset esivanhemmat kun mennään polvia tarpeeksi takaisinpäin. Ette te miehenne kanssa mitään lähisukua kuitenkaan ole.
Ja kun tarpeeksi mennään taaksepäin, niin ollaan kaikki samaa sukua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miejä suvussa sääntö et serkkuu saa panna mut siskoo ei mut se saa tehä käsihoidon jos velipoika pyytää eli pakottaa! Tulee niin lapsuuden kesät mut ei syksyt mielee en tiiä miks mut ei ainakaa keväät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin, ettemme mieheni kanssa olisi sukua keskenämme, mutta sitten on myöhemmin käynyt ilmi eräästä sukututkimuksesta, että meillä on 8 sukupolvea sitten olleet yhteiset esivanhemmat. Onko tämä OK?
Aika monella suomalaisella ihmisellä on yhteiset esivanhemmat kun mennään polvia tarpeeksi takaisinpäin. Ette te miehenne kanssa mitään lähisukua kuitenkaan ole.
Ja kun tarpeeksi mennään taaksepäin, niin ollaan kaikki samaa sukua!
Näin on, ja ei tarvitse mennä edes hirveän kauas historiaan kun tämä tilanne tulee eteen. Esimerkiksi jos otetaan joku satunnainen keski-ajan ihminen, niin melkein varmasti hän on jotain sukua kaikille nykyään eläville eurooppalaisille. Kannattaa googlettaa "How many ancestors do you have", hauskaa ja oikein valaisevaa luettavaa.
Siihen aikaan ihmiset eivät paljon matkustelleet ja tavannee vieraita ihmisiä. Toiseksi avioliitto oli elinikäinen eikä ero ollut vaihtoehto. Siksi oli turvallisempaa avioitua jonkun tutun sukulaisen kuin täysin randomin kanssa ja pahimmassa tapauksessa muuttaa täysin vieraaseen paikkaan outojen ihmisten pariin.
Hyviä pointteja olette kertoneet, kiitos siitä. :D ap
Euroopan kaikki kuninkaalliset ovat sukua keskenään. Aika lailla sairauksia, joita muuten esiintyy harvoin.
Pienet piirit eivät välttämättä ole hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Euroopan kaikki kuninkaalliset ovat sukua keskenään. Aika lailla sairauksia, joita muuten esiintyy harvoin.
Pienet piirit eivät välttämättä ole hyväksi.
Englannin Elisabeth II ja Phillip ovat sukua keskenään
No kyllä Suomessakin voi edelleen halutessaan mennä serkkunsa kanssa naimisiin :)
Se mikä tuntuu oikealta tai väärältä, riippuu ympäröivästä kulttuurista. Arvot, jotka olet sisäistänyt, tulevat pitkälti siltä yhteisöltä jonka jäsen olet. Eli koska nykyään serkkujen välisiä liittoa ei enää suosita, tuntuu ne sinustakin epäkorrektilta. Ja vice versa.
Serkkujen kohdalla sanoisin, että riippuu varmaankin paljon siitä, kuinka paljon olet ollut heidän kanssaan tekemisissä. Jos serkku on melkein kuin sisarus, tuskin romanttisia tunteita ihan helposti herää. Mutta jos serkku on joku, jonka olet nähnyt elämässäsi kaksi kertaa, niin ihan eri tilanteessa ollaan.