Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen vanhaa serkusliitot ovat olleet hyväksyttävämpiä kuin nykyään?
30.05.2020 |
Olen viime aikoina lukenut paljon 1800-luvulla kirjoitettuja kirjoja ja tuntuu, että lähes jokaisessa on jotain serkkujen välisiä liittoja. Vaikka tarinat ovat fiktiivisiä, niin ne perustuvat oikeaan elämään. Eikö ihmisiä ole häirinnyt niin läheinen sukulaisuus? On toki edelleen kulttuureja, joissa on paljon serkusliittoja, mutta yleisesti ottaen länsimaissa sitä pidetään nykyään outona ja ällöttävänä. Itse en voisi kuvitellekaan parisuhdetta kenenkään serkkuni kanssa. Hehän ovat melkein kuin sisaruksia. Huomaan myös lukiessani, että minua ällöttää lukea jostain päähenkilön ihastumisesta serkkuunsa (Esim. Jane Austen, kasvattitytön tarina)
Kommentit (25)
Muinaisessa Egyptissä faaraot naivat usein oman siskonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lesken oli tavallista ottaa uudeksi kumppanikseen käly tai lanko, sillä täti oli rakastava äitipuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Euroopan kaikki kuninkaalliset ovat sukua keskenään. Aika lailla sairauksia, joita muuten esiintyy harvoin.
Pienet piirit eivät välttämättä ole hyväksi.
Englannin Elisabeth II ja Phillip ovat sukua keskenään
Myös William ja Kate on sukua keskenään ja Harry ja Meghan. On vaan vähän eri juttu, onko sukulaisuussuhde 1. serkukset vai 16. serkukset.
En tiedä olenko yhtään oikeassa, mutta englannissa kai serkulla voidaan viitata vähän kauempaankin sukulaiseen. Ainakin Downton Abbeyssa monia kuvailtiin serkuiksi, vaikka todellinen sukulaisuus ei ollutkaan vanhemman sisaren lapsi.
(Ensisilmäyksellässä muuten Ted puhuu lapsilleen myös Lilyn ja Marshallin lapsista serkkuina, vaikka eivät ole mitään biologista sukua. Liekö sana cousin vähän löyhemmin käytetty?)
Haluttiin pitää valta ja omaisuus perhepiirissä.