Lue keskustelun säännöt.
Minun on vaikea ymmärtää näitä jatkuvasti kumppaneita vaihtavia ihmisiä
29.05.2020 |
Tai no ymmärrän: ihmiset pelkäävät yksinäisyyttä. En tosin tiedä mitä pelättävää siinä on?
Tai sitten: elämässä ei ole sisältöä ilman kumppania. Sanoisin, että köyhää.
Erosin itse kolme vuotta sitten ja viihdyn mainiosti yksin. Nautin niistä viikonlopuista kun lapset menevät isälleen ja saan vaan olla itsekseni.
Olen kehittynyt viimeisten vuosien aikana enemmän luin koskaan ja urakin on nousujohteinen.
Kyllä uskon vielä joskus löytäväni jonkun, mutta huonoa en huoli, eikä minulla ole mihinkään kiire.
Itsenäinen, onnellinen 36-vuotias nainen
Kommentit (57)
Kaipaan kosketusta ja hyvää seksiä. Minusta olisi mukavaa, jos minulla olisi edes yksi läheinen ihminen. Kavereita on mutta se on aika eri asia, ei kavereita kosketella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös minä ihmettelen. Tuntuisi raskaalta jatkuvasti tutustua uuteen ihmiseen. Seurustelun alkuvaihe on raskasta, epävarmaa. Itse olen mieluummin yksin kun koko ajan uudessa suhteessa.
Muistan kun 18-vuotiaana erosin pitkän seurustelun jälkeen ja se tuntui maailmanlopulta. Samaan aikaan joku julkkispari erosi pitkän liiton jälkeen ja heillä oli heti uudet kumppanit. Muistan ihmetelleeni asiaa jo silloin, itselleni ero oli niin kova paikka etten voinut kuvitellakaan rakastuvani heti uuteen.
Nykyisen puolisoni kanssa olen ollut miltei 20 vuotta ja olen onnellinen tässä liitossa. Nautin siitä kun voi luottaa toiseen. Tottakai elämässä voi tulla yllätyksiä, mutta itselle jatkuva kumppanin vaihtaminen olisi tosi uuvuttavaa. Toisia se ei tunnu haittaavan ollenkaan.
Tarkoitatko, että kumppanin valinta on niin helppoa, ettei huteja tule?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaikki eivät viihdy "yksin" vaan kaipaavat kumppania seurakseen. Ei kai se sen ihmeellisempää ole, kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, ap.
Töstä ei ole kysymys. Minusta on luonnollista, että ihmiset hakeutuvat toistensa luo.
Mutta eikös se ole aika kuormittavaa ja pinnallista viettää puoli vuotta aikaa jonkun kanssa ja vaihtaa taas seuraavaan? En osaa ymmärtää tällaisia suhteita.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jos se ensimmäinen touhu syystä tai toisesta päättyy?
/2
No ehkä miettiä miksi kerta toisensa jälkeen ajautuu lyhyisiin suhteisiin. Se on rikkinäisen ihmisen merkki. Voisi mennä vaikka terapiaan ja vahvistua.
Mutta mikä sinä olet määrittelemään minkä mittainen kunkin suhteen tulisi olla? Missä kirjassa sanotaan, että vain pitkät suhteet ovat arvokkaita?
/2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaikki eivät viihdy "yksin" vaan kaipaavat kumppania seurakseen. Ei kai se sen ihmeellisempää ole, kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, ap.
Töstä ei ole kysymys. Minusta on luonnollista, että ihmiset hakeutuvat toistensa luo.
Mutta eikös se ole aika kuormittavaa ja pinnallista viettää puoli vuotta aikaa jonkun kanssa ja vaihtaa taas seuraavaan? En osaa ymmärtää tällaisia suhteita.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jos se ensimmäinen touhu syystä tai toisesta päättyy?
/2
No ehkä miettiä miksi kerta toisensa jälkeen ajautuu lyhyisiin suhteisiin. Se on rikkinäisen ihmisen merkki. Voisi mennä vaikka terapiaan ja vahvistua.
Mutta mikä sinä olet määrittelemään minkä mittainen kunkin suhteen tulisi olla? Missä kirjassa sanotaan, että vain pitkät suhteet ovat arvokkaita?
/2
Yritän vain sanoa, että jos kerta toisensa jälkeen suhde ajaa karille niin väitän, että olisi hyvä ottaa aikalisä ja kehittää itseään. Mutta mikäs siinä, jos haluaa koko elämän lentää kukasta kukkaan. Uskoisin kuitenkin, että se on lopulta aika tyhjää elämää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaikki eivät viihdy "yksin" vaan kaipaavat kumppania seurakseen. Ei kai se sen ihmeellisempää ole, kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, ap.
Töstä ei ole kysymys. Minusta on luonnollista, että ihmiset hakeutuvat toistensa luo.
Mutta eikös se ole aika kuormittavaa ja pinnallista viettää puoli vuotta aikaa jonkun kanssa ja vaihtaa taas seuraavaan? En osaa ymmärtää tällaisia suhteita.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jos se ensimmäinen touhu syystä tai toisesta päättyy?
/2
No ehkä miettiä miksi kerta toisensa jälkeen ajautuu lyhyisiin suhteisiin. Se on rikkinäisen ihmisen merkki. Voisi mennä vaikka terapiaan ja vahvistua.
Mutta mikä sinä olet määrittelemään minkä mittainen kunkin suhteen tulisi olla? Missä kirjassa sanotaan, että vain pitkät suhteet ovat arvokkaita?
/2
Puhut vähän, mutta asiaa 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaikki eivät viihdy "yksin" vaan kaipaavat kumppania seurakseen. Ei kai se sen ihmeellisempää ole, kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, ap.
Töstä ei ole kysymys. Minusta on luonnollista, että ihmiset hakeutuvat toistensa luo.
Mutta eikös se ole aika kuormittavaa ja pinnallista viettää puoli vuotta aikaa jonkun kanssa ja vaihtaa taas seuraavaan? En osaa ymmärtää tällaisia suhteita.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jos se ensimmäinen touhu syystä tai toisesta päättyy?
/2
No ehkä miettiä miksi kerta toisensa jälkeen ajautuu lyhyisiin suhteisiin. Se on rikkinäisen ihmisen merkki. Voisi mennä vaikka terapiaan ja vahvistua.
Mutta mikä sinä olet määrittelemään minkä mittainen kunkin suhteen tulisi olla? Missä kirjassa sanotaan, että vain pitkät suhteet ovat arvokkaita?
/2
Yritän vain sanoa, että jos kerta toisensa jälkeen suhde ajaa karille niin väitän, että olisi hyvä ottaa aikalisä ja kehittää itseään. Mutta mikäs siinä, jos haluaa koko elämän lentää kukasta kukkaan. Uskoisin kuitenkin, että se on lopulta aika tyhjää elämää...
No joo, nyt päästiinkiin asian ytimeen. Sinä olet tuota mieltä. Minä taas, monien muiden joukossa, olen eri mieltä. Eikä kukaan voi olla oikeassa.
/2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaikki eivät viihdy "yksin" vaan kaipaavat kumppania seurakseen. Ei kai se sen ihmeellisempää ole, kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, ap.
Töstä ei ole kysymys. Minusta on luonnollista, että ihmiset hakeutuvat toistensa luo.
Mutta eikös se ole aika kuormittavaa ja pinnallista viettää puoli vuotta aikaa jonkun kanssa ja vaihtaa taas seuraavaan? En osaa ymmärtää tällaisia suhteita.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jos se ensimmäinen touhu syystä tai toisesta päättyy?
/2
No ehkä miettiä miksi kerta toisensa jälkeen ajautuu lyhyisiin suhteisiin. Se on rikkinäisen ihmisen merkki. Voisi mennä vaikka terapiaan ja vahvistua.
Minulla oli teininä paljon suhteita. Sitten oli seitsenvuotinen avoliitto. Kun se loppui, kolmen vuoden aikana oli varmaan toistakymmentä seksi- tai lyhytsuhdetta. Nyt olen ollut onnellisesti 20 vuotta naimisissa.
Olenko minä ollut väliaikaisesti rikki vai mistä tässä on kyse? Millaista terapiaa suosittelet ja toivotko, että se verovaroin minulle kustannettaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai haetaan niin kauan kunnes löytyy sellainen, jota ei haluta enää vaihtaa! Ei kai kukaan halua olla epätyydyttävässä tai jopa huonossa suhteessa.
Ovat koukussa alkuhuumaan. Heti kun suhde latistuu arkipäiväiseksi jätetään se kumppani ja etsitään uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin moni nainen aivopestään ajatukseen että sinkkunainen on viallinen.
Vierailija kirjoitti:
Myös minä ihmettelen. Tuntuisi raskaalta jatkuvasti tutustua uuteen ihmiseen. Seurustelun alkuvaihe on raskasta, epävarmaa. Itse olen mieluummin yksin kun koko ajan uudessa suhteessa.
Muistan kun 18-vuotiaana erosin pitkän seurustelun jälkeen ja se tuntui maailmanlopulta. Samaan aikaan joku julkkispari erosi pitkän liiton jälkeen ja heillä oli heti uudet kumppanit. Muistan ihmetelleeni asiaa jo silloin, itselleni ero oli niin kova paikka etten voinut kuvitellakaan rakastuvani heti uuteen.
Nykyisen puolisoni kanssa olen ollut miltei 20 vuotta ja olen onnellinen tässä liitossa. Nautin siitä kun voi luottaa toiseen. Tottakai elämässä voi tulla yllätyksiä, mutta itselle jatkuva kumppanin vaihtaminen olisi tosi uuvuttavaa. Toisia se ei tunnu haittaavan ollenkaan.
Eihän se, että sinä olet itsestäsi epävarma ja ilmeisen mielenkiinnoton ihminen (jos niin epävarmaa alkuun on) tarkoita sitä, että muut olisivat. Minusta on ainakin paljon hauskempaa tutustua uusiin ihmisiin, kuin sietää epätäydellisiä kumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vaikea ymmärtää näitä "jatkuvasti" kumppaniaan vaihavia ihmisiä. - Tai sitten olen itse vain ja ainaostaan kateellinen. - Kyllä voin myöntää, että olen heistä ainakin osalle hieman kateellinen.
Toki osa näsitä usein kumppaninsa "vaihatavista" saattanee olla enemmän ja vähemmän läheisriippuvaisia ja sellaisia, joille yksinelmäinen on lähes mahdotonta, ja tarvisevat siksi itselleen aina jonkun "rakkaan" ja "tekijäkumppanin", viime kädessä kai kenet hyvänsä.
Mutta sitten on myös heitä, jotka vaikuttavat monin tavoin tasapainosiilta ja fiiksuilta mutta jotka syystä tai toisesta päätyvät eroon kumppaninsa kanssa, joka on heidän laillaan yhtä lailla fiksu ja filmaattinen. Ja sitten menee aikaa puolesta vuodesta, ehkä vähän yli vuoteen kun "jo" on vierellä uusi fiksu ja filmaainen kumppani...
Vaan mitä teen minä? - Olen sinkku. Olin sinkku jo silloin vuosia sitten ja olen edelleen. Ei siinä sinkkunakin olen oppinut ja tottunut (turtunut?) elämään mutta kyllä, kyllä ainakin näin keväisin ja valon lisääntyessä aina toisinaan koen ja tunnen viiltävän vihlaisun sisälläni ja syyhyämistä ihollani kun huomaan, että taas on mennyt yksi vuosi lisää kun olen ollut sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
No kaikki eivät viihdy yksin
Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä
Se on rikkinäisen ihmisen merkki
Voisi mennä vaikka terapiaan ja vahvistua.
Täähän on Kalevauvan uuden biisin kertsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti ihmisiä vetää puoleensa ihan vain seksuaalinen vetovoima, se kestää sen 6-12kk ja sitten huomataan ettei tuosta tyypistä oikein muuta saakaan irti. Sehän se luonnon juoni onkin, ei se välitä että tuleeko loppuelämän rakkaustarinoita. Onnellisia ovat ne, jotka löytävät sen jossa on kaikki tarvittava itselle ja tunne on vieläpä molemminpuolinen.
Vierailija kirjoitti:
No jotkut on aina suhteessa, kumppani vain vaihtuu. Toiset on aina yksin, koska ovat valikoivampia. Molempia arvostellaan.
Mitäs, jos ei yritettäisi ahtaa muita mihinkään muotteihin tai patologioihin vaan annettaisi kunkin elää elämää siten että tulee itse onnelliseksi?
Valikoivia? Olen yksin mutten ole valikoiva.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen parisuhde-ihminen. Jos menee sukset ristiin jonkun kanssa niin vaihdan seuraavaan. En tykkää olla sinkku, se on tylsää. t. Nainen 5 x kihloissa, 3 x naimisissa + avoliittoja ja seurustelua monta kertaa
Tätä kirjoittajaa yläpeukutetaan, mutta Toni Nieminen saa kovat haukut vastaavasta toiminnasta? En tajua palstalaisten logiikkaa? Ehkä Tonin mielestäkin on tylsää olla sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen parisuhde-ihminen. Jos menee sukset ristiin jonkun kanssa niin vaihdan seuraavaan. En tykkää olla sinkku, se on tylsää. t. Nainen 5 x kihloissa, 3 x naimisissa + avoliittoja ja seurustelua monta kertaa
Tätä kirjoittajaa yläpeukutetaan, mutta Toni Nieminen saa kovat haukut vastaavasta toiminnasta? En tajua palstalaisten logiikkaa? Ehkä Tonin mielestäkin on tylsää olla sinkku.
Tuossa kommentissa ei mainittu lapsista mitään, olisko siksi. Ei ketään kiinnosta ketä Tontsa milloinkin panee tai montako kertaa jonkun kihlaa, mutta lasten tekeminen jokaiselle treffikumppanille herättää yleensä tunteita muissa ihmisissä.
/2
Minäkin joskus nuorempana ajattelin noin. Nykyään perheellistymisen ja monen elämän vastoinkäymisten myötä ymmärrän enemmän meidän ihmisten erilaisuutta ja elämän kirjoa. Myös ajatus oman toiminnan "oikeudesta" on rapissut vastoinkäymisten myötä. En olekaan sellainen ihminen, jota ihannoin. En halua enää määritellä mitä on hyvä ja oikea elämä - ainakaan sen vertaa mitä vaikkapa kymmenen vuotta sitten vielä määrittelin
Ehkäpä ainoa ohjeeni muille on, että eläkää niin ettette ainakaan tarkoituksella satuta muita. Maailmassa on niin paljon pahaa, että joidenkin tapa hakeutua parisuhteeseen heti entisen loputtua (tai sen aikana), on lopulta ihmiskunnan huolista pienimpiä. On sotaa, murhaa, ped*filiaa, ihmiskauppaa jne. jota vastaan meidän kaikkien pitäisi taistella.
Ja onhan tuolle selitystäkin ihan ihmisen biologiasta, että miksi me ihastumme, rakastumme ja tylsistymme, vain ihastuaksemme uudestaan jälleen. Kuka rakastuu uudelleen siihen samaan kumppaniin, kuka uuteen..
T. Nainen 15v yhdessä puolison kanssa, ilman pettämisiä tai mitään sellaista
Vierailija kirjoitti:
Minäkin joskus nuorempana ajattelin noin. Nykyään perheellistymisen ja monen elämän vastoinkäymisten myötä ymmärrän enemmän meidän ihmisten erilaisuutta ja elämän kirjoa. Myös ajatus oman toiminnan "oikeudesta" on rapissut vastoinkäymisten myötä. En olekaan sellainen ihminen, jota ihannoin. En halua enää määritellä mitä on hyvä ja oikea elämä - ainakaan sen vertaa mitä vaikkapa kymmenen vuotta sitten vielä määrittelin
Ehkäpä ainoa ohjeeni muille on, että eläkää niin ettette ainakaan tarkoituksella satuta muita. Maailmassa on niin paljon pahaa, että joidenkin tapa hakeutua parisuhteeseen heti entisen loputtua (tai sen aikana), on lopulta ihmiskunnan huolista pienimpiä. On sotaa, murhaa, ped*filiaa, ihmiskauppaa jne. jota vastaan meidän kaikkien pitäisi taistella.
Ja onhan tuolle selitystäkin ihan ihmisen biologiasta, että miksi me ihastumme, rakastumme ja tylsistymme, vain ihastuaksemme uudestaan jälleen. Kuka rakastuu uudelleen siihen samaan kumppaniin, kuka uuteen..
T. Nainen 15v yhdessä puolison kanssa, ilman pettämisiä tai mitään sellaista
Olet asian ytimessä. Toisin kuin monet tuntuvat luulevan, ihmiselle ei ole biologisesti mitenkään ominaista rakastua kerran ja olla saman kanssa yhdessä hautaan asti, pariutumatta uudestaan edes kumppanin kuoltua. Ihminen ei siis ole monogaminen eläin. On mahdollista olla, kyllä, mutta se ei mitenkään ole geeneihimme kirjoitettua.
Ihminen ihastuu ja rakastuu jotta se harrastaisi seksiä. Seksistä syntyy lapsi. Ihmisen lapsi on niin saamarin avuton olento että sen hengissä pysymiseen tarvitaan 2 ihmistä (evolutiivisesti siis, nykyään ainakin länsimaissa lapsi eläisi vaikka molemmat vanhemmat kuolisivat). Kun lapsi on tarpeeksi vanha selviämään yhden vanhemman hoivan turvin, ei ole enää kelpoisuuden (fitness) kannalta mitään merkitystä oletko yhdessä saman ihmisen kanssa vai et. Voit tehdä saman kanssa uuden lapsen, mutta voit myös yhtä hyvin tehdä lapsia jonkun toisen tai joidenkin toisten kanssa. Tai olla tekemättä ollenkaan.
Summa summarum: ihmislajin selviäminen ei ole koskaan ollut riippuvainen elämänmittaisista suhteista, eikä tule koskaan olemaan. Siksi emme ole monogaminen laji, toisin kuin esim. jotkut linnut ja preeriamyyrät.
Ihanne monogamiaan ja hautaan asti kestäviin parisuhteisiin tulee ympäristöstä ja kulttuurista.
/2
Nuo kolme onkin ne yleisimmät syyt että miksi partneri vaihtuu kokoajan. Neljäs onkin sitten jo sosiopatia.