Miten pääsen eroon uhriutumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Minä pääsin eroon uhriutumisesta siinä vaiheessa, kun yksinkertaisesti kyllästyin vellomaan jatkuvassa itsesäälissä ja näkemään itseni jonain piestynä marttyyrinä. Näin suoraviivaista se ei toki ollut, että olisin sormia napsauttamalla vain päättänyt eräänä päivänä, että nyt loppuu uhriutuminen. Sitä edelsi pidempi yleisen tympiintymisen ja näköalattomuuden kausi, jonka myötä oivalsin, että olen antanut menneisyyden tapahtumien määrittää minua aivan liikaa. Aloin myös pohtia sitä, miksi edelleen tuhlaan energiaani pitämällä kiinni valheista, joita ihmiset - sellaiset, joista en edes pidä ja joita en arvosta - ovat syöttäneet minulle.

Allekirjoitan sen, että uusien ajatusmallien opettelu tuntuu alussa kummalliselta ja sellaiselta, että itselleen suorastaan valehtelee. Minua auttoi näiden terveempien ajatusmallien omaksumisessa se, että aloin kyseenalaistaa sitä, miksi vanhasta uhritarinasta ja negatiivisuudesta kiinni pitäminen olisi jotenkin "aidompaa" ja "totuudellisempaa" kuin omiin vahvuuksiin ja arvokkuuteen uskominen. Oman arvokkuuden tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole mitään itsepetosta tai oman itsen jalustalle nostamista vaan ehdoton välttämättömyys silloin, jos ja kun haluaa lakata näkemästä itsensä uhrina. Vain sillä tavoin pystyy katkaisemaan alituisen uhriksi joutumisen kierteen.

Eli uhrina oleminen loppuu kun ymmärtää että asioihin voi aina itse vaikuttaa?

-ap

Nosto