Opetettiinko teillä kotona ruoanlaittoa, siivoamista yms?

Meillä oli neljä tyttöä ja yksi poika, eikä kenellekään opetettu kotitöitä. Äiti oli kotirouva silloin 60- ja 70-luvuilla. Minun käskettiin hakea perunoita kellarista mutta äiti närkästyi kun kysyin, kuinka monta.

Teini-iässä, kun vanhemmat sisarukseni jo asuivat pois kotoa, siivosin aina vessan ja pesin oman pyykkini. Mitään ei varsinaisesti opetettu. Koulun köksätuntien innostamana leivoin joskus kääretorttua kotona. Muistan, että leivoin oman synttärikakkuni 13-vuotiaana (se oli ruma: sulaneita pakastemansikoita ja Maraboun suklaanappeja)!

Sittemmin opettelin ruuanlaiton keittokirjan avulla, samoin leipomiset, enkä ollut koskaan hyvä niissä. Siisteyskäsityksen perin kotoa ja pidin aina siistin kodin vaikka lapset oli pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Ei eikä annettu tehdä, silti aina huudettiin että olisi pitänyt. Kun yritti, kiellettiin. Ei neuvoja, mitään apua tai ohjeistusta. Sama epäjohdonmukaisuus kaikessa muussakin, mm. herkkujen syönti oli kiellettyä mutta silti niitä aina tuputettiin.

Aikas sama, mutta huudon sijasta pidettiin yleensä mykkäkoulua ja osoitettiin ilkeilyllä, että jossain olen epäonnistunut ja tehnyt väärin. Ohjeita ei annettu, eikä myöskään kerrottu, mikä meni pieleen. Se oli itse keksittävä. Joskus tuhahdettiin, että olen idiootti, kun tein jonkin "ilmiselvän" virheen. Edelleenkään en tiedä, miten tiskasin väärin noin 12-vuotiaana, kun ollessani valmis, yhtäkkiä isäni katsoi keittiöön ja huudahti, että "että sä olet tyhmä!". Hän ei puhunut minulle moneen päivään tuon jälkeen.

Arkisin äiti laittoi pyykit ja ruokaa (ehkä niin sai myös osoitettua oman tilansa) mutta muuten toki leivottiin, ommeltiin, nikkaroitiin ym hyödyllistä.

Imuroin talon sisältä viikoittain. Talon ulkopuolella pihassa oli lumityöt (ennen oli aina talvisin paljon lunta) sekä nurmikonleikkuu ym perkaaminen, juuresten ja marjojen kerääminen. Aina pientä puuhaa. Ihan tavallinen omakotitalo, kaikki kasvatettu hyödynnettiin.

Myöhemmin on ollut paljon hämmentäviä tilanteita kun on tavannut aikuisia kavereita, jotka ei oikeasti osaa jotain, esim laittaa tiivistysteippiä ikkunaan tai ymmärrä edes että viherkasvit kuolee jos ei kastele.

Kotiruokien lisäksi olen oppinut ruoanlaittoa ja esim englanninkielen televisiota katsomalla. Monissa maissa ohjelmat dubataan.

Vinkki käytännön taitoja vähätteleville: ehkä yleinen käytännön asioiden taju voi auttaa logiikkaa muutenkin.

Ei opetettu eikä otettu mukaan ruuanlaittoon tai mihinkään. Opettelin itsekseni asiat kun muutin kotoa. Jos yritin tehdä ruokaa tai leipoa, ne aina dumattiin sekä äiti teki toista ruokaa tilalle, koska minun tekemääni ei voinut syödä. Omat lapset olen ottanut mukaan ruuanlaittoon ja siivoukseen.

Onpa kauheita vanhempia, erityisesti äitejä.

Minä opin noin 10 vuotiaana seuraamalla vieressä, kun äiti teki ruokaa.

Perustin perheen 18 vuotiaana ja osasin hoitaa lapsen, kodin ja ruuanlaiton.

Opetin poikani laittamaan, ruokaa, mutta pyykkinsä vei pesulaan, koska inhosi paitojen silitystä

33 vuotiaana löysi vaimon, joka päätti, että keittiö ja kodnhoito on hänen vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei eikä annettu tehdä, silti aina huudettiin että olisi pitänyt. Kun yritti, kiellettiin. Ei neuvoja, mitään apua tai ohjeistusta. Sama epäjohdonmukaisuus kaikessa muussakin, mm. herkkujen syönti oli kiellettyä mutta silti niitä aina tuputettiin.

Aikas sama, mutta huudon sijasta pidettiin yleensä mykkäkoulua ja osoitettiin ilkeilyllä, että jossain olen epäonnistunut ja tehnyt väärin. Ohjeita ei annettu, eikä myöskään kerrottu, mikä meni pieleen. Se oli itse keksittävä. Joskus tuhahdettiin, että olen idiootti, kun tein jonkin "ilmiselvän" virheen. Edelleenkään en tiedä, miten tiskasin väärin noin 12-vuotiaana, kun ollessani valmis, yhtäkkiä isäni katsoi keittiöön ja huudahti, että "että sä olet tyhmä!". Hän ei puhunut minulle moneen päivään tuon jälkeen.

Nämä kamalat muistot voi parhaiten "kostaa" ja myös hyvittää itselleen sillä että itse aikuisena pitää asiat kunnossa.

Kyllä opetettiin, ja lastenkin oli osallistuttava kotitöihin. Siinähän sitä oppi, vanhempien opastaessa tarvittaessa.

Ei, mutta opeteltiin kunnolliset ja sisäsiistit pyypyy sanat. Ilman niitä puhuisin kuin mikäkin vulgaari moukka! Lapsella on melkein jo käytössä!

Jotain ruoanlaiton alkeita kyllä käytiin läpi, mutta meillä kotiruoka oli sellaista perusneutraalia ilman kermaa, runsaita mausteita, makaronia, jauhelihaa ja muita kotkotuksia - lähinnä perunaa, siankylkeä ja järvikalaa.

Kun muutin omilleni monesti oli puhelinyhteys äitiini ruuanlaiton yhteydessä. Mutta ajallaan oppi tekemään ruokaa ja hoitamaan kotia.

T: Mies 35

Kyllä ja onneksi opetettiin. Samaa perinnettä jatketaan eteenpäin ja kaikki osallistuvat kodin sisä -ja ulkohommiin. Se on hienoa katsoa miten innostuneita lapset ovat, kun pääsevät mukaan ja oppivat tekemään uusia tärkeitä juttuja.

Äitini ei opettanut minulle mitään, eikä ottanut mukaan kun kokkaili tai leipoi jotain. Paskahommiin piti kyllä osallistua, kuten perunoitten pesu ja tiskaaminen. Siivota piti joka viikko, lauantaisin siivouspäivä, oma huone, vessa, kissan potta, lakanoitten vaihto ym mutta niistäkin sain selvitä yksin. Roskia sain myös aina juoksuttaa mukanani kun ulos lähdin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kauheita vanhempia, erityisesti äitejä.

Minä opin noin 10 vuotiaana seuraamalla vieressä, kun äiti teki ruokaa.

Perustin perheen 18 vuotiaana ja osasin hoitaa lapsen, kodin ja ruuanlaiton.

Opetin poikani laittamaan, ruokaa, mutta pyykkinsä vei pesulaan, koska inhosi paitojen silitystä

33 vuotiaana löysi vaimon, joka päätti, että keittiö ja kodnhoito on hänen vastuulla.

Minä taas opin 25 vuotiaana ettei paitoja tarvi silittää. Siliävät ihan tarpeeksi kun ripustaa hihasta kuivumaan.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään erityisesti opetettu, mutta koska kotitöitä piti tehdä pienestä pitäen, niin tietysti siinä oppi. Sama komento omilla lapsilla.

Teitkö siis keittiössä jotain ruokaa?

Tietysti, ensin äidin kanssa yhdessä, ja myöhemmin itsekseni. 

Ei. Pesin esim vessan/pyykit/lattian ekaa kertaa muutettuani omilleni 19-vuotiaana. Tällä viikolla tein ekaa kertaa elämässäni kanakastiketta. N31

Äitini teki keittiöhommat yleensä itse, mutta ei koskaan kieltänyt, jos halusin jotain kokeilla. Piti olla siis aloitteellinen itse. Useimmiten kokkailuni olivat kakkuja tai karkkeja. Niitä oli kiva tehdä. Myöhemmin opin ruoanlaittoa, ja on mieluista puuhaa edelleen. Äidin neuvoista osa on vanhentunutta mutta soivat päässäni edelleen.

Ei varsinaisesti, mutta mallia kyllä näytettiin ja kotitöihin piti osallistua.

Ruokaa oli pakko oppia tekemään kun kouluikäisestä asti olin paljon yksin kotona vanhempien töiden takia. Jääkaapissa oli yleensä jotain helposti valmistettavaa mutta äkkiä sitä oppi pastaa yms. yksinkertaista tekemään.