Opetettiinko teillä kotona ruoanlaittoa, siivoamista yms?

Ei

Keittiössä ei saanut tehdä mitään, siivonnut en koskaan paitsi järjestin aina oman huoneen.

Ei mitenkään erityisesti opetettu, mutta koska kotitöitä piti tehdä pienestä pitäen, niin tietysti siinä oppi. Sama komento omilla lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään erityisesti opetettu, mutta koska kotitöitä piti tehdä pienestä pitäen, niin tietysti siinä oppi. Sama komento omilla lapsilla.

Teitkö siis keittiössä jotain ruokaa?

Opetettiin tai siinä samalla sitä oppi, kun osallistui tekemiseen.

Eipä juuri. Keittiössä kyllä katselin sillä silmällä välillä .. 

Zinc

Kerran vaadin mokkapaloja, niin äitini pakotti minua itse tekemään niitä ja vei sitten niitä töihin, sanoivat (oikeasti) että olivat huippuhyviä, parhaita mitä olivat koskaan syöneet.

Kyllä. Määrättyjä kotitöitä piti tehdä säännöllisesti. Vanhempi kun olit, etkä ollut saanut kesätöitä, piti siivota ja pestä saunaa, puhdistaa ja järjestellä keittiönkaappeja ja muita kaappeja. Noista saunan pesuista ym. sai pienen rahallisen korvauksen äitiltä.

Ei niitä erityisesti opetettu. Ainoastaan oman huoneeni siivosin itse n. 10 -vuotiaasta lähtien. Omilleni muuttaessa innostuin ruoanlaitosta ja kodin pidän aina yleissiistinä olematta nipo.

Ei. Nuudeleita sain keittää ja munia paistaa, mutta senkin opin muualla. Omat pyykit piti pestä teininä. Ihan hyvin opin aikuisena kaiken tarpeellisen kuitenkin. 

Ei. Opin tekemään ruuan ja pesemään pyykkiä oman kiinnostuksen varjolla n. 10-vuotiaasta.

Ei opetettu vaan huudettiin että siivoa! 😡

Ei, vaikka olisin halunnut tehdä. Keittiössä ei saanut olla kuin ruoka-aikaan nopeasti syömässä. Keittiö oli vain äidin käytössä, ja äiti hätisti sieltä aina hyvin töykeästi pois. Jos joskus jotain sain leipoa, kun oikein toivoin ja kinusin, ei autettu, ja kun meni pieleen, sain huudot. Niinpä oliko ihme, että parikymppisenä en osaanut keittää edes perunoita. Opin laittamaan ruokaa vasta yli nelikymppisenä, ja minulla on yhä vastenmielisyys ruoanlaittoa kohtaan. Tästä on ollut paljon haittaa elämässäni, parisuhteissani ja itsetunnossani.

Ei eikä annettu tehdä, silti aina huudettiin että olisi pitänyt. Kun yritti, kiellettiin. Ei neuvoja, mitään apua tai ohjeistusta. Sama epäjohdonmukaisuus kaikessa muussakin, mm. herkkujen syönti oli kiellettyä mutta silti niitä aina tuputettiin.

Siivoukseen muistan osallistuneeni jo pienestä pitäen, tykkäsin imuroida. Oma huone piti aina ota. Myös ruoanlaittoon ja leivontaan sai osallistua ja teini-iässä tein paljon itsekin ruokaa koko perheelle oma-aloitteisesti. Ruoanlaitto/leivonta onkin mielestäni ollut aina mukavaa.

Kyllä. Isän kanssa tehtiin reseptikirjaakin ja tehtiin yhdessä niitä ruokia. Viikkosiivouksessa oli kaikilla lapsilla omat tehtävänsä.

Olen perheen keskimmäinen lapsi ja syntynyt 1980-luvun alussa.

No en tiiä, ei sitä mitenkään erikseen opetettu, vaan lapset osallistu kotitöihin heti kun pystyivät.

Pienestä asti tuli oma huone siivota, roskia viedä, tiskikonetta tyhjentää, pöytää kattaa ja salaattia tehdä ja omat vaatteet pistää pyykkiin/laittaa kuivumaan. Ruuanlaittoa tuli tehtyä joskus yläasteesta alkaen useinkin ku se kiinnosti, pienempänä kiinnosti lähinnä leivonta. 

Sitten vähän isompana tuli vuoroviikoin sisarusten kanssa oman huoneen lisäksi imuroida oma kerroksemme talossa sekä oman kerroksemme vessan pesu hoitaa. 

Koulun taksvärkkipäivät vietimme yleensä kotona isommin siivoten, esim imuroiden koko kolmikerroksisen talon ja sulattaen pakastimen ja pesten ikkunoita jne.

Kuukausirahan lisäksi sai myös tienata ekstraa halkoja hakkaamalla tai ruohonleikkuulla jne. niin siinä tuli niitäkin tehtyä.

Mutta nuo oli ihan tavallista perus elämää, ei siinä yleensä ketään ollut vieressä opettamassa, ehkä jossain jutussa saatettiin aluksi neuvoa että toimi näin. Tosin kerran muistan joskus ala-asteaikoina, kun isoveljeni tuli neuvomaan imuroinnissa, hänen mielestään hutiloin. Siinä sitten opetti että tulee tasaisemmin liu'utella imuria... :D

Ei varsinaisesti opetettu, mutta kyllähän siinä oppi, kun pyöri pienestä asti mukana. Pullan leipomisen opetti mamma, kakkujen leipomisen opin äidiltä. En pysty edes laskemaan, miten monet kerrat olen lauantaina koulun jälkeen (siis ennen 5-päiväistä kouluviikkoa) vispannut käsin kakkutaikinaa. Komeita kakkuja sainkin aikaiseksi! Siivoamisenkin opin mukana pyöriskellessä. Olin varhaisteini (13-14 v.), kun vanhemmat ja veli lähtivät muutaman päivän Helsingin reissulle. Minä jäin yksin kotiin. Ei kukaan edes epäillyt, ettenkö osaisi laittaa itselleni ruokaa ja pitää huushollin siistinä. 

Vanhemmilla, erityisesti isäpuolella tuntui olevan sellainen käsitys, että kaikenlaiset kotityöt ovat valmiina tyttöjen geeneissä, ei niitä tarvitse siis neuvoa tai opettaa, sen kun tyttö alkaa kokata, leipoa, siivota jne. Joskus otettiin asiasta yhteenkin, varsinkin kun huomautin, että myös veljen on tehtävä osansa. Mutta eihän pojilla ollut samanlaisia kotitalousgeenejä tietenkään! Kun sitten muutin omilleni 19-vuotiaana opiskelupaikkakunnalle, ei talouden hoito tai pyykkäys tuottaneet minkäänlaisia ongelmia. Valmiudet olivat kunnon kotirouvan taitojen luokkaa, tulevalla varkanaisella! 

Ei opetettu. Äiti oli hirveän tarkka siitä, että kaikki tehdään ihan pilkulleen kuten hän teki. Ruuanlaitossa ja leivonnassa ei saanut epäonnistua, joten äiti ei antanut yrittääkään. Sain tiskata ja imuroida oman huoneen, joskus tamppasin mattoja, mutta äiti tenttasi jälkeen päin miten olin minkäkin vaiheen tehnyt, jos ei ollut näkemässä. Äiti kävi jopa tarkistamassa, miten olin laittanut imurin siivouskomeroon ja huudot tuli, jos imuri oli toiseen suuntaan mitä piti. Oli muuten iso työ opetella tajuamaan, että lopputulos on tärkeämpi kuin se, miten tekee. Sekin oli hankala tajuta, että isoa vanhinkoa ei tule, jos joskus epäonnistuu.

Ei opetettu. Otettiin vaan mukaan tekemiseen ihan lapsesta asti. Vaatimuksena oli kiinnostunut vanhempi, joka viitsi mennä vähän vaikeamman kautta ja tyytyi myös epätäydelliseen tai korjasi perästä. Nykyään hoituu sekä minulta, että veljeltä vaikeammatkin ruokalajit, sekä hillojen teko, ruokien säilöntä ja leipomukset ja on kiinnostusta aiheeseen. Kodin muutkin askareet taittuu mukisematta. Täydennystä näihin tuli sitten myös yläasteen kotitalloustunneilta.

Hieman. Tosin olin niin itsepäinen, että siivoamiseen en osallistunut. Olen vasta nyt oppinut siisteyden ylläpitämisen taidon. Ruuanlaittoon osallistuin ja innostuin joskus leipomaan itekseni.