Haluan että ihmiset kohtelisi mua kuin ikäistäni mutta ei
Olen 27v ja olen joutunut asumaan kotona vielä koska olen ulosotossa ja velkaa on. Ei luontevasti saa asuntoa sieltä mistä haluaisi koska elän työttömyysturvalla. Ja alennetulla toimeentulotuella.
Ahdistaa kun olen aikuinen mutta joudun elämään lapsen tasolla vanhempien helmoissa. Häpeän osittain sitä ja en saa helposti töitä.
Miten saan ihmisten suhtautumisen muuttumaan, kun eivät usko että pärjään viikon täällä kotona yksin. Kaupat 1km päässä johon pyörällä menee hetkessä.
Mummot ja papat aina ihmettelee kun soitan joskus heille että enkai vaan ole yksin. Tulee vähän erilainen olo kun ikää on tuon verran ja luottamusta ei ole. En ymmärrä millä sen saisin korjattua kun en vaan jaksaisi lähteä viikoksi reissuun ja olla taas vanhempien holhottavana.
Kommentit (7)
Valitettavasti näin on. Ja en pidä tilanteestani ollenkaan. Häpeän tunne on iso.
Haluaisin kokemuksia onko muut olleet samassa tilanteessa tämä on kuin alennustila joudun ottamaan äidin rageemisen vielä tahtomattani vastaan. Omassa kodissa voisin olla niinkuin itse haluan.
Toivottavasti saisit oman kodin se piristää kyllä kun pääsee vähän itsenäistymään
Kun aikuistumista ei oikein tapahdu ilman itsenäistymistä, joka taas vaatii sen kotoa pois muuttamisen. Onko velkaa vielä kuinka paljon jäljellä? Jos on, ja ei ole työtä niin tilanne saattaa jatkua kauankin.
Suosittelen että sovitte vanhempasi kanssa että he "heittävät sinut pihalle". Siirrät osoitteen poste restanteksi sitten saat helpommin asunnon. Siitä sitten ahkeraa työnhakua ja lopulta velat pois ja kokemusta rikkaampana jatkat elämää. Tsemppiä.
Miten kuvittelet yksin pärjääväsi,jollet osaa edes rahaa käyttää,vaan ulosotossa oot.Et ole henkisesti aikuinen,siitä holhoaminen.Ala käyttäytyyn aikuisen tavoin ja hoida velkasi,niin ei tartte ihmetellä.Ressukka mamin helmoissa pyörijä.
Tarkoitan tässä sitä että mua pidetään kyvyttömänä pärjätä yksin jossain vaiheessa kuitenkin haluan miesystävän ja ihan täysin oman elämän. Veljelläni on kaikki mistä voin vain haaveilla ei aina mene nallekarkit tasan. Mutta pointtini on että alettaisiin kohtelemaan kuin ymmärtävää itsenäistä aikuista eikä holhottavana olevaa lasta