Onko täällä kellään harhaluuloisuushäiriöstä kokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Ilmenee mm. näin: henkilö tulkitsee asioita oudosti. Liioittelee. Esim. että häntä vainotaan tai kohdellaan väärin. Kaikessa näkee todisteita tästä. Raivostuu, jos harhan kyseenalaistaa. On herkästi yhteydessä "väärinkohtelustaan" viranomaisiin ym. Muuten käytös on normaalia, lukuunottamatta joitakin päähänpinttymiä. On erilaista kuin skitsofrenia ja sinänsä harhat eivät ole outoja (kuten että televisiosta vakoillaan hallituksen toimesta) mutta eivät ole tottakaan.

Kuulostaa vähän siltä, että ovat kuin kopioita toisistaan. Jatkuvaa kärhämöintiä viranomaisten kanssa, mutta onneksi ei osaa käyttää nettiä eikä siten enää pysty häiriköimään enää niin kuin lankapuhelinaikoina. Myös riitaantuu kaikkien kanssa, koska näkee kaikessa vahingoittamistarkoituksen ja siinä yhteydessä myös valehtelee sumeilematta miten asiat muka menivät. Usein muuttuu ihan päinvastaiseksi koko asia siihen nähden mitä oikeasti tapahtui. Esimerkiksi ottaa itse omin lupineen tavaroita muilta, mutta väittää muiden varastavan häneltä. Mihinkään mitä kertoo ei voi luottaa, se on aina väritettyä. 

Joskus kun täällä on näitä ihmisiä, jotka kuvittelevat juttelevan tuttunsa kanssa täällä palstalla, niin mietin että harhaluuloisuushäiriöinen ajattelee juuri näin. Kaikki tuttavat ovat keskustelemassa netissä minusta :D  Itse ei näe siinä mitään huvittavaa, että esimerkiksi eräs naapuri jonka kanssa on huonoissa väleissä ollut aina viettäisi kaikki päivänsä seuraten milloin hän lähtee kotoaan (että voi mennä varastamaan). 

Tällaista settiä kun kuuntelet vuosikaudet, niin tuntuu että tulee jo itsekin hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta miehestäni tämän sairauden kanssa. Hänelle se ei näytä olevan kova paikka, mutta minulle on. Saan hävetä tosi usein pahasti ja kuulla sellaisia outoja juttuja johon en viitsi edes vastaa mitään kun ne on niin outoja.

Sama... Pelkään, että hän nolaa itsensä kun syyttää muita aivan ihmeellisistä asioista. Pelkään myös, jos tämä paheneekin... Turhauttaa välillä niin paljon.

Syyttääkö miehesi sinua ikinä? Minua syyttää...

Syytti aluksi, mutta ei enää niinkään. Jos joku asia on hävinnyt, minkä hän on itse hävittänyt. Syyttää siitä murtovarkaita, naapureita, huoltomiehiä tms. On tällöin kovin kiihtynyt ja arvaamaton. Ei lyö tai mitään sellaista. Uhkailee sellaisia ihmisiä joita ei ole paikalla. 

Minua syyttää, kun en lähde mukaan todistajaksi kaikenlaisiin valituksiin. Koska en lähde mukaan, se tarkoittaa että olen ns. juonessa mukana ja häntä vastaan... Puhe ei auta.

Mä olen joutunut turvautumaan vastamelukuulokkeisiin ja kuuntelen silloin musiikkia kun se tarinointi miehellä taas alkaa. Sanon vaan että tää on nyt mulle aivan liikaa ja en pysty enempää kuuntelemaan nyt koska ahdistun niistä valtavasti. Aikani suljeudun musiikin ja netin maailmaan. (puhuu siis ihan silloinkin kun en kuule juurikaan hänen ääntään ja en vastaa mitään.) Tunnista kahteen nämä hänen oudot juttunsa kestää ja on sitten ihan normaali taas. 

Puolisona tosi raskasta :( Voimia samassa tilanteessa oleville. Yritän ajatella, ettei toinen tahallaan ole sellainen kun on, mutta rankkaa on välillä.

Minulla on häiriöhäiriö. Eli jos kohtaan häiriön omaavia ihmisiä, minun häiriöni laukeaa.