Jo toinen kerta, kun menee välit kaveriin koska kuvittelee minun vikittelevän miestään!

Sinussa on syytä, jos on tapahtunut jo kaksi kertaa.

Naiset. LOL

Toinen kerta?  Ensimmäinen menee vielä vahingosta, mutta miten voi sattua toisen kerran???  Ehkä omasta mielestä olet vaan mukava ja ystävällinen, mutta menet liiallisuuksiin.

Maailmassa monta, on ihmeellistä aasia...

Mutta joo, ymmärrän. Itsekin olen luonteeltani avoin, naurava ja heitän huumoria kaikille sukupuoleen tuijottamatta. Sitä on tulkittu väärin monessa kohdin. Sen kanssa vaan oppii olemaan ja kasvamaan itsekin, älyämään että ihan joka paikassa ei kannata suutaan avata. Hölmöähän se on, mutta ei siitä hernettä omaan nenäänsä kannata ottaa. 

Onhan se epäreilua, mutta kannattaa vähän miettiä omaa käytöstä silloin kun paikalla on ystäväsi ja hänen miehensä. Minulla on yksi ystävä, joka on niin seksuaalinen, että hänen kehonkielensä ja ilmeensä ovat aina kuin avoin kutsu kaikille miehille. Ei hän sitä mitenkään tarkoita juuri minun miehelleni, vaan kaikille miehille ja ehkä kaikki on aivan tiedostamatonta. Joka tapauksessa miehet siitä väistämättä hieman innostuvat aina, ja tilanteet tuntuvat aika ikäviltä, kun vaikka lastenkutsuilla nainen on kuin mikäkin lemmenjumalatar.  Toivoisin että tällaiset naiset voisivat hieman hillitä käytöstään kun miesten puolisot ovat paikalla, se on aika ankeaa meille puolisoille.

Toisten miehille ei vaan olla liian mukavia, tämän joko tajuaa tai ei.

Minä en saa jäädä yksin (enkä mielellään edes puhua) tuttavani miesystävän kanssa, koska tuttavani on mustasukkainen ja uskoo, että miehensä ja minun välillä on jotain romanttista. Ennen juttelin paljon tuon miehen kanssa, koska oltiin samalla aaltopituudella  ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Tiesin hänen olevan parisuhteessa ja hän tiesi, että minä tiedän.

Sain sitten kautta rantain kuulla, että ontullut totaalikielto miehelle tavata minua. (tiedän varmuudella ettei mieskään ole ajatellut minua romanttisesti, vaan suhteemme on miehenkin puolelta ollut ihan vain ystävyyttä)Teki pahaa miehensä puolesta, ajattelin, että en hetkeäkään sitetäisi kumppania, joka alkaisi päättää minun puolestani ketä saan tavata.

En voi ymmärtää miksei tuollaisissa tapauksissa mustasukkainen osapuoli voisi ihan suoraan lähestyä toista ja kysyä, että onko tunteeni oikeassa, että teillä on jotain viritystä välillänne. Tai hakeutua tearpiaan selvittämään itseään jos mustasukkaisuus on noin sairaalloista.

Minusta nimittäin on ihan ok näyttää toiselle oma epävarmuutensa, kaikkihan meolemme epävarmoja itsessämme jossain. olisi sitten itskein helpompi huomioida tilanne niin, että voi auttaa toista  ymmärtämään ja näkemään miksi arvostaa hänen miestään ystävänä ja miksi suhde on nimenomaan ystävyyttä eikä romanttista.

Selitän hieman. Ensimmäinen kerta oli, kun väsyin ystäväni jatkuvaan marinaan kaipuustaan erästä miestä kohtaan. Ei vain saanut tuota miestä pois mielestään ja puhuimme asiasta aina ja suosittelin terapiaakin, koska tuo mies oli naimisissa ja heillä oli siis ollut suhde. Halusi edes kerran nähdä ja jutella tuon miehen kanssa. Humalassa sitten saimme ihan mahtavan idean, että minä, joka en tunne miestä lainkaan, laitan miehelle viestin ja kerron ystäväni ajatuksista ja vetoan häntä tapaamiseen kaverini kanssa. Huom! Tämä siis oli yhteinen idea. Mies vastasi minulle ja sanoi tarvitsevansa aikaa ajatuksilleen jne. Elämäni oli kiireistä ja en ehtinyt kaverini ehdottamiin tapaamisiin, niin hän sitten keksi kysyä, että onko minulla jotain omalla tunnollani? Siitähän syntyi myrsky, koska kuvitteli minunkin tavanneen tuota miestä. Jestas sentään, olin yrjötä ja menettää tajuntani siihen paikkaan. Ei hän päässyt irti siitä ajatuksestaan eli välit meni. Todella typerästihän tuo oli minulta toki tehty, mutta se meni kännin piikkiin ja väsymykseen jatkuvaan marinaan.

Nyt toinen sitten. Olen vuoden verran tuntenut perheen jossa vanhemmat kahdesta eri kulttuurista. Haastavaa koska molempien kielitaito hieman rajallinen, mutta lapsemme ovat ystävystyneet ja vietämme aikaa yhdessä. Useimmiten mies käyttää lastaan meidän tutulla pihalla leikkimässä, emmekä aina satu sinne samaan aikaan. Asuvat etäämmällä itse. Kerran mies sanoi että lapsi oli pihallamme käynyt pissalla ja annoin heti numeroni, että ottaa yhteyttä jos tarvitsee käydä vessassa. Vaimo tästä oli hirmustunut sitten. Sanoi että heidän kulttuurissaan naiset eivät anna numeroaan toisten aviomiehille. Olen ihan pihalla taas tästäkin. Sanoin vain että ok, olemme eri kulttuureista, mutta tämä on suomalaisuutta, kiitos ja hyvästi. Harmi nyt lasten kannalta toki.

Sinä se aloitat samalla tyylillä aina uuden provoilun. Hassu ja yksinkertainen ressukka.

Jos tuo olisi totta, niin eipä kai tuossa toista voisi kaveriksi kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se epäreilua, mutta kannattaa vähän miettiä omaa käytöstä silloin kun paikalla on ystäväsi ja hänen miehensä. Minulla on yksi ystävä, joka on niin seksuaalinen, että hänen kehonkielensä ja ilmeensä ovat aina kuin avoin kutsu kaikille miehille. Ei hän sitä mitenkään tarkoita juuri minun miehelleni, vaan kaikille miehille ja ehkä kaikki on aivan tiedostamatonta. Joka tapauksessa miehet siitä väistämättä hieman innostuvat aina, ja tilanteet tuntuvat aika ikäviltä, kun vaikka lastenkutsuilla nainen on kuin mikäkin lemmenjumalatar.  Toivoisin että tällaiset naiset voisivat hieman hillitä käytöstään kun miesten puolisot ovat paikalla, se on aika ankeaa meille puolisoille.

Mun mies häpeäisi ainakin silmät päästään eikä "innostuisi" moisesta käytöksestä. Ehkä lähipiirissäsi on heimon kummallisia miehiä jos he innostuvat "avoimista kutsuista" lastenkutsuilla. En koskaan muunlaisen miehen kanssa yhdessä olisikaan. hävettäisi tuplasti, ensin tuollainen käytös naiselta ja siihen päälle vielä oman mieheni innostunut käytös? Ehei. Yökkistä.

Olet kaunis? Kauniin naisen näkee jokainen uhkana. Itsellä andogyyninen ystävä: erittäin laiha n. 162/38 ystävä ja hänellä on maskuliiniset kolhot kasvonpiirteet ja lyhyet hiukset: näyttää 12-vuotiaalta pojalta, mutta miehet ovat aina käyneet häneen kuumana. En ikinä esittele tätä ystävää poikaystävälleni, koska itse olen täysi vastakohta: 168cm ja ylipainoa löytyy hemmetisti. Rinnat on isommat kuin 130-kiloisella naisella ja pérsettä löytyy 5 naisen edestä. Kukaan mies ei aidosti rakasta tällaista naista kuin minä joten pitää tehdä kaikkensa, ettei mieheni törmää tuollaiseen kuin ystäväni.

N20

Vierailija kirjoitti:

Olet kaunis? Kauniin naisen näkee jokainen uhkana. Itsellä andogyyninen ystävä: erittäin laiha n. 162/38 ystävä ja hänellä on maskuliiniset kolhot kasvonpiirteet ja lyhyet hiukset: näyttää 12-vuotiaalta pojalta, mutta miehet ovat aina käyneet häneen kuumana. En ikinä esittele tätä ystävää poikaystävälleni, koska itse olen täysi vastakohta: 168cm ja ylipainoa löytyy hemmetisti. Rinnat on isommat kuin 130-kiloisella naisella ja pérsettä löytyy 5 naisen edestä. Kukaan mies ei aidosti rakasta tällaista naista kuin minä joten pitää tehdä kaikkensa, ettei mieheni törmää tuollaiseen kuin ystäväni.

N20

En ole kaunis, kuvittelisin meneväni taviksesta.

Mun kaveri poikkas välit 20v ystävyyden jälkeen samana pvänä ku alko seurustelee. Sen edellinen mies kehu mua avoimesti ja se mies ihmetteli miten ollaa silti viel kavereita.

Ex ystävä on kyl sanonu välien katkaisun syyks jonku ihan muun, mut veikkaan että kyse kyl just mustasukkasuudesta mikä on aika surullista (en oo yhtää ns tyrkky, tosin oon kyl kaunis ja kuulemma seksikäs)

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri poikkas välit 20v ystävyyden jälkeen samana pvänä ku alko seurustelee. Sen edellinen mies kehu mua avoimesti ja se mies ihmetteli miten ollaa silti viel kavereita.

Ex ystävä on kyl sanonu välien katkaisun syyks jonku ihan muun, mut veikkaan että kyse kyl just mustasukkasuudesta mikä on aika surullista (en oo yhtää ns tyrkky, tosin oon kyl kaunis ja kuulemma seksikäs)

Ootko joku 18? Siis kirjoitustyylistä päättelin, en tästä hehkuttamastasi upeudesta. :D

Outoa.