Lue keskustelun säännöt.
Muita yli 25-vuotiaita, jotka eivät tiedä vielä mitä elämältään haluavat?
29.05.2020 |
Tuntuu, että olen aivan tuuliajolla elämässä. Pitäisi olla mies, lapsia, omaisuutta. Mitään noista edellämainituista ei löydy. Ei löydy vielä edes ammattia. Aikuislukiota käyn ja yritän miettiä mihin hakisin opintojeni jälkeen. Tuntuu, että olen auttamatta liian myöhässä elämässä. En vaan tiedä mitä tahdon tehdä ja ehdinkö enää tehdä mitään, jos olen liian vanha jo kaikkeen? :/
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuossa iässä jo kolme lasta ...
n43
Osanottoni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 32v mies ja tiedän mitä haluan mutten saanut sitä. Nyt on pelkkää tyhjää ja merkityksetöntä elämää. Kavereita ei löydy ja menetin ne pari naista joista olen aidosti ollut kiinnostunut. Yksin ei oikein innosta tehdä mitään suurta, kaikki tuntuu merkityksettömältä. En ole masentunut tai itsetuhoinen, mutta elämä on vain täysin tyhjää eikä ole enää motivaatiota mihinkään. Töissä en viihdy ja palkka on surkea koulutukseen/työn vaatimustasoon nähden.
Minäkin +30v. jo, on kyllä tutkinto, mutta työttömyyttä jo vuosia takana enkä ole ikinä edes ollut töissä kuin ihan lyhyitä pätkiä. Ei kumppania, eikä juuri kavereitakaan. Haluaisin kyllä työelämään, mutta en itsekään tiedä vieläkään mihin soveltuisin parhaiten(saati pääsisin sinne sitten myös!)ja itsellä terveys rajaa paljon uravalintoja. Ei se kaikilla mene samaa kaavaa kuin "pitäisi", rasittavia nämä jotka tulevat tännekin ketjuun toitottelemaan lapsikatraitaan ym. saavutuksinaan. Kaikilla kun ne lapset tai kumppanikaan (tai se uraputkikaan)ei ole edes tavoitteena tai edes mahdollisia vaikkapa sairauden takia. Olet vielä nuori, ehdit vaikka mitä:)
Mä olen 24-vuotias ja myös aikuislukiossa, valmistun kahden vuoden päästä. Kyllähän se ahdistaa kun suurin osa muista oman ikäisistä on korkeakoulussa tai ovat jo saaneet opinnot päätökseen. Itse en tiedä vieläkään mitä haluan tehdä tai mitä lähtisin jatko-opiskelemaan lukion jälkeen. Hävettää aina uusissa tilanteissa jos joku kysyy opiskelenko jotain, kertoa että olen tämän ikäinen eikä mulla ole toisen asteen tutkintoa.
Tässäkin yksi 30v, jolla on elämä ihan ilman suuntaa ja päämäärää. Viime vuonna loppui avoliitto miehen kanssa, eli lapsettomana sinkkuna mennään. Asun pienessä vuokra-asunnossa ja elän suht kädestä suuhun. Yliopistotutkinto edelleen kesken, teen alan pätkätöitä mutta en tiedä tahdonko enää jatkaa tässä ammatissa. En tiedä mitä edes opiskelisin, jos hankkisin eri tutkinnon.
En oikeastaan kaipaa välttämättä perhettä tai suurta omaisuutta tai hienoa titteliä, haluaisin vain olla onnellinen ja elää itseni näköistä elämää. En vaan tiedä vielä, miten.