Älyttömimmät työkaverit -peukutusketju

kieltäytyi työskentelemästä naisten kanssa

Lasketaanko pomo työkaveriksi? Pääsin erääseen firmaan töihin ja selvisi, että pomo oli palkannut minut ulkonäköni takia. Alani ei millään lailla liity ulkonäköön.

Osaamisen takia kannattaa palkata, ei ulkonäön jos kyse ei ole mallin hommista.

Aika pieniä juttuja nämä, mutta eräs työkaverini ramppaa röökillä ja kittaa kokista litratolkulla työpäivän aikana. Ei, kyseessä ei ole mikään parikymppinen tapaus, vaan hän on liki viisissäkymmenissä. On kuin joku komediahahmo.

Tuntemani keittiöalan ihminen ei välittänyt kasvisruokavalioista, olivat hänen mielestään huuhaata. Tarjosi esimerkiksi kasvissyöjille soseutettua nakkikeittoa kasvissosekeittona ja naureskeli, kun asiakkaat tulivat kehumaan hyvää keittoa. Niin moraalitonta touhua, olipa syy kasvisruokailuun mikä tahansa.

Työskentelimme neljän hengen työhuoneessa. Opin koputtamaan työpaikan oveen sillä eräs työkaveri vaihtoi usein vaatteita työhuoneessa. Ihan siistissä sisätyössä olimme. Ei vain kiinnostanut nähdä työkaveria alushoususillaan kun tulin aamulla töihin.

Eräs työkaverini on asioiden suhteen hysteerinen. Olin maaliskuussa pois töistä sairastumisen takia ja hän soitteli perään, että hänen täytyy saada tietää onko mulla korona. Mulle soittaminen ei riittänyt, vaan viestitteli ja otti jopa johtoon asti yhteyttä.

Työpaikallani on työkaverina mies, joka on muuten varsin mukava ja auttavainen ihminen, mutta toisinaan sellainen marttyyri-luonne, että jättää joskus tauot vapaaehtoisesti pitämättä, ja sitten kun hänellä tulee pomojen kanssa jotain erimielisyyksiä jostain asiasta, hän rupeaa väittämään muille, että pomot ovat estäneet häntä pitämästä taukojaan antamalla liikaa työtehtäviä kerralla.

Jotenkin hassua.

Kollega märisee kuinka kukaan ei arvosta hänen ammattitaitoaan työpaikallamme. Sama kollega ramppaa milloin missäkin telkkarissa, radiossa tai lehdessä haastateltavana työnsä vuoksi, kun häntä pidetään alan asiantuntijana. Raivostuttava huomion kerjääjä työpaikallakin. Ei kiinnosta hehkuttaa tuollaista tapausta työpaikalla.

Eräs miespuolinen kollega kommentoi naispuolisten kollegoiden ulkonäköä, jopa asiakkaiden kuullen. Arvosteli, haukkui rumaksi jne ihan tavallisen näköisiä naisia. Mies itse on n. 165 cm pitkä, kaljuuntuva, keski-ikäinen ponnaripää. Teki mieli sanoa joskus rumasti takaisin.

"ota vaatteet pois" jaksoi entinen työkaveri huutaa ja nauraa rehotti, kun pääsin ulko-ovesta työpaikalle sisään. Ällö setämies :p

Meidän apulaisrehtori ärsyttää. Luulee tietävänsä kaiken. Oli ennen luokanopettaja mutta tunnit olivat pelkkää kaaosta. Nyt tuuliviirinä.

Mun entinen naispomo. Mietin onko sillä joku vakavakin persoonallisuus tmv. häiriö. Naisten kesken hän esittää voimaantunutta feministiä joka lähinnä haukkuu miehiä, mihinkään ei kuulemma tarvita miehiä tässä maailmassa. Puhuu ronskilla äänellä, on jotenkin kova ja karu, mielenkiinnon kohteet miehisiä.

Varmaan arvaattekin että heti jos joku mies astuu huoneeseen, kyseisen naisen persoona muuttuu sadasosasekunnissa. Alkaa kimittämään ja kikattamaan, räpyttelee ripsiä ja esittää bimboa, koko ruuminkieli, ilmeet, jopa ryhti vaihtuu keimailevaksi, ihan sama kuka setämies. Jutut tippuu tasolle 'leivoin eilen piirakkaa tsihhihihhii'. Ekat kerrat kun näin tuon muutoksen, olin tosi järkyttynyt. En ole koskaan todistanut mitään vastaavaa! Miten ihminen voi olla noin hukassa itsensä kanssa :/

Omituisinta on että ko. Nainen on todella älykäs ja hyvä työssään.

Erään työkaverin sydämen asia oli eräs vuosittainen keräys. Kohkasi aina asiasta työpaikalla, kyseli ovatko kaikki jo osallistuneet ja leipoi tuotteita myytäväksi keräystä tukeakseen. Hienoa joo, että keräys oli lähellä hänen sydäntään, mutta en jaksa minkään asian tuputusta 24/7.

Esimies, joka yritti aina tarjota vuosilomia aivan surkeihin vuodenaikoihin. Koronan takia kesälomaani täytyy siirtää ja esimies ehdotti, kuinka "marraskuu on vielä hyvä lomakuukausi". Ei tasan ole. :D

Keski-ikäinen nainen piikitteli aina mukahuomaamattomasti työkavereitaan. "Huomaa, että oot leiponut lomalla paljon herkkuja/Niin, onhan sitä kiva viettää kesäloma Barcelonan matkan sijaan Pihtiputaalla" jne. Piikittelyt olivat pieniä, mutta niin ärsyttäviä.

Olin eronnut, ero oli ollut kipeä paikka ja olin palannut tyttönimeeni takaisin. Kerran ennen työtehtävän alkua nainen tuli luokseni ja kysyi, mikä sukunimeni olikaan, kun meidät pitäisi esitellä asiakkaille. Kun kerroin sukunimeni niin hän sanoi "Minä aina muistan, että olet Virtanen, vaikka Korhonenhan sinä oletkin." Tuollainen piikittely oli tosi inhottavaa, sillä nainen oli tuntenut minut avionimelläni vain puoli vuotta ja tyttönimellä pari vuotta. Ei olisi tarvinnut muistutella erosta työpaikallani, varsinkin kun siitä oli jo aikaa.

Työskentelen välillä ryhmässä muutaman aikuisen kanssa, kun opetamme nuoria. Eräs kollega jaksoi aina minun vastuullani olleen opetuksen jälkeen hokea, kuinka tällainen opetus ei olisi toiminut toisen ryhmän kanssa ja kuinka oli tuuria, kun nuoret osasivat käyttäytyä opetukseni aikana. Pahinta oli, että kollega arvosteli opetusta nuorten kuullen.

Teki mieli huomauttaa, että suunnittelen opetuskokonaisuudet ryhmän tilanteen huomioiden ja tarvittaessa muokkaan opetusta jopa kesken tunnin. En tietenkään opeta samalla tavalla sisäänpäin kääntyneitä teinejä kuin todella aktiivisia tapauksia. Kollegaa otti myös pattiin modernimmat pedagogiset menetelmäni, hän kun haluaisi vielä elää 80-luvun piirtoheitinaikaa.

Eräs työkaverini ei kasvokkain suostu puhuttelemaan häntä "alemmissa tehtävissä työslenteleviä" nimellä. "Vertaisilleen" kyllä käyttää nimiä kaikista. Olemme suuremmissa päiväkodissa, lastenhoitajia puhuttelee aina kahden kesken "hoitajiksi", mutta jos paikalle sattuu lastentarhanopettaja "hoitajallekin" löytyy äkkiä nimi. Minä olen hänelle vähän ongelma, olen sosionomi lastentarhanopettaja, eli alempiarvoinen koulutukseltani. Minustakaan tämä henkilö ei käytä nimeä, olen "sinä" tai joskus "tuo. Muilla lastentarhanopettajilla on nimi.

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaverini ei kasvokkain suostu puhuttelemaan häntä "alemmissa tehtävissä työslenteleviä" nimellä. "Vertaisilleen" kyllä käyttää nimiä kaikista. Olemme suuremmissa päiväkodissa, lastenhoitajia puhuttelee aina kahden kesken "hoitajiksi", mutta jos paikalle sattuu lastentarhanopettaja "hoitajallekin" löytyy äkkiä nimi. Minä olen hänelle vähän ongelma, olen sosionomi lastentarhanopettaja, eli alempiarvoinen koulutukseltani. Minustakaan tämä henkilö ei käytä nimeä, olen "sinä" tai joskus "tuo. Muilla lastentarhanopettajilla on nimi.

Näitä riittää! Päiväkodit ovat Suomen hulluimpia työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaverini ei kasvokkain suostu puhuttelemaan häntä "alemmissa tehtävissä työslenteleviä" nimellä. "Vertaisilleen" kyllä käyttää nimiä kaikista. Olemme suuremmissa päiväkodissa, lastenhoitajia puhuttelee aina kahden kesken "hoitajiksi", mutta jos paikalle sattuu lastentarhanopettaja "hoitajallekin" löytyy äkkiä nimi. Minä olen hänelle vähän ongelma, olen sosionomi lastentarhanopettaja, eli alempiarvoinen koulutukseltani. Minustakaan tämä henkilö ei käytä nimeä, olen "sinä" tai joskus "tuo. Muilla lastentarhanopettajilla on nimi.

Näitä riittää! Päiväkodit ovat Suomen hulluimpia työpaikkoja.

Tämä. Päiväkodit ovat täynnä voimaantuneita naisia, jotka jaksavat leijua "korkealla koulutuksellaan" päivästä toiseen.