Mistä tietää olevansa ruma/kaunis?
Kommentit (21)
Oot ruma, jos kukaan ei kiinnitä huomiota suhun ikinä
T. Ruma
Kauniita ihmisiä tuijotetaan paljon ja heidän ympärilleen kerääntyy paljon muita ihmisiä parveilemaan kuin itsestään. Rumat sen sijaan liikkuvat yleensä yksinään joka paikassa eikä heihin kiinnitetä huomiota.
Pikkulapset pelkää rumia. Siitä sen tietää.
Itselle kauneudesta mainittu jo lapsena, teini-iässä ja aikuisena.
Tutut ja tuntemattomat.
Jos yritän katsoa itseäni objektiivisesti, en mielestäni ole kaunis tai rumakaan, vaan jotain siltä väliltä. Kaunis en ole siksi, ettei mulla juurikaan ole klassisen kauniiksi nimettyjä piirteitä. Korkeat poskipäät löytyy, mutta siinäpä se. Lisäksi olen nuorempana kuullut olevani enemmänkin söpö tai korkeintaan nätti enkä yhdistä näitä kauneuteen. Ehkä jonkun mielestä voin olla rumakin, mutta hän näkee mut sitten sillä tavalla ja se jokaiselle sallittakoon. Ei mun tarvitse olla samaa mieltä, ja jos jotain tuollaista tekee mieli tulla laukomaan pääin naamaa, niin melko säälittävää.
En tiedä, mutta haluaisin tietää. En siis lainkaan tiedä, että olenko kaunis, keskiverto vai ruma.
Mua sanottu kauniiksi, korkeat poskipäät, ovaalit kasvot, mantelin muotoiset silmät, kulmakarvat on siiven muotoiset, nenä suora. On nuorena sanottu ihan kadulla, myös miehet kehuneet, pari kertaa tultu kadulla pyytää treffeille. Ainakin itse oon ihan tyytyväinen. Se kait riittää.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta haluaisin tietää. En siis lainkaan tiedä, että olenko kaunis, keskiverto vai ruma.
Oletko sokea?
Vierailija kirjoitti:
Oot ruma, jos kukaan ei kiinnitä huomiota suhun ikinä
T. Ruma
Väärin. Jos on ruma saa kyllä huomiota - negatiivista sellaista.
Sinä et ole ruma, jos saat rauhassa kulkea kadulla. Olet todennäköisesti ihan neutraalin näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan siitä, että miehet kehuu kauniiksi. Silloin on yleensä ruma ja "alempiarvoinen nainen", ja mies yrittää vain pukille.
Mutta kuirenkin 99% naisista ottaa sen todesta ja ne yrittävät sitä top 1% miestä. Tai noh, moni mamma on kertonut olevansa tuotakin krantumpi tinderissä.
Eii sitä kannata miettiä. Normaalista poikkeava on aina epäilyttävää. Mutta jos usksaltaa tehdä persoonallisesta normaalia, niiin sillloin siitä tulee uuutta "normaalia".
En tiedä minkä näköinen olen. Peilistä kun katson jossain tietyssä valossa, näytän mielestäni tosi hyvältä. Mutta sitten jos otan vaikka videon itsestäni näytän ihan hirveältä. Kumpi valehtelee? Peilikö? Myös valokuvissa näytän usein hirv eältä. Ja aamuisin. Kun räjähtänyt Barbie-nukke.
Mulla tilanne on se, että olin lapsena ja nuorena lihava. Sain silloin kuulla olevani ruma ja lihava. Nuo pahat sanat on jääneet valitettavasti mieleen, joten koen edelleen olevani ruma läski, vaikka tiedän varmuudella, että en ole läski. Periaatteessa olen kai ihan nätti, miehetkin katselee ja vähän ujostelee, kai se tarkoittaa sitä. Mutta en sisimmässäni sitä kuitenkaan usko, lähden karkuun, jos joku katselee tai lähestyy. Pelkään pilkkaa ja loukkaamista. Millähän tästä pääsisi eroon? Ei puhettakaan, että kehtaisin kenenkään kanssa flirttailla. Mä välttelen ja pakenen varmaan lopun ikääni. Eli saan huomiota, joka kai johtuu siitä, että näytän ihan hyvältä, mutta en pysty uskomaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tilanne on se, että olin lapsena ja nuorena lihava. Sain silloin kuulla olevani ruma ja lihava. Nuo pahat sanat on jääneet valitettavasti mieleen, joten koen edelleen olevani ruma läski, vaikka tiedän varmuudella, että en ole läski. Periaatteessa olen kai ihan nätti, miehetkin katselee ja vähän ujostelee, kai se tarkoittaa sitä. Mutta en sisimmässäni sitä kuitenkaan usko, lähden karkuun, jos joku katselee tai lähestyy. Pelkään pilkkaa ja loukkaamista. Millähän tästä pääsisi eroon? Ei puhettakaan, että kehtaisin kenenkään kanssa flirttailla. Mä välttelen ja pakenen varmaan lopun ikääni. Eli saan huomiota, joka kai johtuu siitä, että näytän ihan hyvältä, mutta en pysty uskomaan sitä. [/
Ei suotta sanota, että kiusaaminen jättää elinikäiset arvet. Monesti kauniita kiusataan kateudesta ja haetaan ulkonäöstä jotakin, mihin iskeä, oli syytä tai ei. Tytöt syyllistyvät tähän kateuttaan, pojat siitä syystä, että tietyssä iässä siltä kauniilta tytöltä haetaan huomiota kiusaamalla.
Olen pahoillani puolestasi, mutta yritä uskoa siihen, mitä se peili todellisuudessa näyttää ja pienin askelin kohti eheämpää itseluottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tilanne on se, että olin lapsena ja nuorena lihava. Sain silloin kuulla olevani ruma ja lihava. Nuo pahat sanat on jääneet valitettavasti mieleen, joten koen edelleen olevani ruma läski, vaikka tiedän varmuudella, että en ole läski. Periaatteessa olen kai ihan nätti, miehetkin katselee ja vähän ujostelee, kai se tarkoittaa sitä. Mutta en sisimmässäni sitä kuitenkaan usko, lähden karkuun, jos joku katselee tai lähestyy. Pelkään pilkkaa ja loukkaamista. Millähän tästä pääsisi eroon? Ei puhettakaan, että kehtaisin kenenkään kanssa flirttailla. Mä välttelen ja pakenen varmaan lopun ikääni. Eli saan huomiota, joka kai johtuu siitä, että näytän ihan hyvältä, mutta en pysty uskomaan sitä. [/
Ei suotta sanota, että kiusaaminen jättää elinikäiset arvet. Monesti kauniita kiusataan kateudesta ja haetaan ulkonäöstä jotakin, mihin iskeä, oli syytä tai ei. Tytöt syyllistyvät tähän kateuttaan, pojat siitä syystä, että tietyssä iässä siltä kauniilta tytöltä haetaan huomiota kiusaamalla.
Olen pahoillani puolestasi, mutta yritä uskoa siihen, mitä se peili todellisuudessa näyttää ja pienin askelin kohti eheämpää itseluottamusta.
Mulla just oli tuo kokemus lukiossa että poika ja pojat kiusasi. Kyllä se arvet jätti.
T: kommentoija 8
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta haluaisin tietää. En siis lainkaan tiedä, että olenko kaunis, keskiverto vai ruma.
Miten joku ei voi tietää?
Itse olen ruma. Jo peili sen kertoo tai jos vertaan itseäni muihin. Myös ympäristön suhtautuminen kertoo paljon. Minua ei ole koskaan kukaan kehunut kauniiksi, miehet eivät lähesty missään, koulussa esitettiin oksennuskohtausta kun menin ohi. Lihava en ole koskaan ollut, vain ruma/erikoinen kasvoista.
Miellän itseni täysin tavallisen näköiseksi. Ei mitään erikoisia kasvinpiirteitä vaan enemmän naama jota usein luulaan joksikin toiseksi henkilöksi.
Mitä tulee muiden kommentteihin niin joskus kehuttu kauniiksi joskus taas haukuttu. En niitä pidä mittarina.
Peilikin näyttää välillä suttuista ja välillä taas ihan kaunis niin en luota siihenkään. Tavallinen on hyvä, sitä me suurin osa ollaan.
Jos olisi kaunis, niin siitä olisi kyllä kerrottu. Itsekään en kyllä osaa sanoa, että olenko tavis vai vähän ruman puolella.
Ei ainakaan siitä, että miehet kehuu kauniiksi. Silloin on yleensä ruma ja "alempiarvoinen nainen", ja mies yrittää vain pukille.