Mistä asiasta olet luopunut?
Ja tajunnut vasta jälkeenpäin miten paljon
se on stressannut tai ärsyttänyt?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Ystävistäni.
Yöunistani.
Harrastuksistani.
Omasta rauhastani ja omasta ajastani.
Olen siis saanut lapsia.
En ymmärrä. Minulla on kolme lasta ja ystäviä, tosi hyvä yöunet, harrastuksia ja oma rauhaa ja aikaa niin paljon kuin haluan, tosin en paljoa tarvitse, sillä lapseni ovat ihania ja heidän kanssaan on aina mukava olla. Ystävilläni on samanlainen elämäntilanne kuin minullakin, joten yhteistä löytyy entistä enemmän. Harrastan mm. pyöräilyä ja luontokävelyä, joten nyt mukana kulkee välillä myös mieheni ja 1-3 lasta. Viikko sitten pyöräilimme mieheni ja poikamme kanssa 45 km.
Olin 26 vuotias, kun ensimmäinen lapsi syntyi, joten olin saanut elää ihan tarpeeksi omaa elämää ja miehenikin kanssa olimme tehneet kahdestaan kaikkea mukavaa ennen lapsia. Lapset tulivat siis toivottuna elämäämme. He eivät ole olleet ikinä minulle tai meille mikään riesa tai ärsyttävä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuin poliittisen puolueen kannatuksesta (joo, p e r sut oli kyseessä). Ja olen todella tyytyväinen päätöksestä, sillä en halua palata keskiajalle mm. naisten oikeuksien suhteen.
Vihhrreät eivät luovu mistään.
Paitsi veronmaksajien rahasta.https://www.vauva.fi/keskustelu/3771877/vihreat-suhtautuu-500-000-000-0…
Ja jokainen, joka ei äänestä p*rsuja, äänestää vihreitä? Okei. Eletään ilmeisesti jossain rinnakkaisuniversumeissa.
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelimesta. Karmea aikasyöppö.
Joillekin heikoille älypuhelin on isäntä, fiksuille se on vain renki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelimesta. Karmea aikasyöppö.
Joillekin heikoille älypuhelin on isäntä, fiksuille se on vain renki.
Katsopa katukuvaa. 90% ihmisistä (jos ei vanhuksia lasketa) tuijottavat zombeina puhelintaan. Lapsi kerjää äidin huomiota, äidin naama lasittuneena puhelimessa.
Muiden ihmisten arvostelemisesta.
Muutamasta epäterveestä ystävyydestä. Olen perusluonteeltani kiltti ja viimeiseen asti halusin uskoa, että he ovat "hyviä tyyppejä". Vuosien jälkeen totesin, että kyseiset henkilöt eivät tuoneet elämääni muuta kuin surua ja mielipahaa, ja lakkasin vastaamasta heidän yhteydenottoihinsa (mitkä kyllä loppuivat kuin seinään parin yrityksen jälkeen). Olen ollut onnellinen päätöksestäni, heidän kanssaan ystävänä pysymiseen meni todella paljon energiaa.
Olen myös luopunut lapsihaaveestani ja nautin elämästäni lapsettomana. Heikkoja hetkiä on välillä, mutta pääsääntöisesti olen tyytyväinen päätökseeni.
myrkyllisistä ihmissuhteista.
Teki hyvää oppia ensinnäkin tunnistamaan ne.
Sitten määrittää omat rajat ja pitää niistä kiinni. Siinä lähti esim. systeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelimesta. Karmea aikasyöppö.
Joillekin heikoille älypuhelin on isäntä, fiksuille se on vain renki.
Katsopa katukuvaa. 90% ihmisistä (jos ei vanhuksia lasketa) tuijottavat zombeina puhelintaan. Lapsi kerjää äidin huomiota, äidin naama lasittuneena puhelimessa.
Ei täällä meillä päin, ehkä teillä on noin surkeasti asiat. :( Näen täällä trampassa pomppivia lapsia, pihalla kuopsuttavia äitejä, nurmikkoa leikkaavia isejä ja tuossa tiellä kävelee kaksi teiniä koiriensa kanssa ja juttua näyttää riittävän. Eilen ja toissa päivänä kävin puutarhakaupoissa ja ne olivat täynnä ihanuuksia itselleen ostavia ihmisiä.
Vasta sitten kun se on kypsä.
Mitä siitä ei tullut.