Tavara ahdistaa

Vinkkejä?

#ittoo

Olen luopunut kaikista CD-levyistä. Mieluummin maksan joka kk spotifysta.

Ala karsimaan tavaraa. Suosittelen. Jos se ahdistaa, luovu siitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen luopunut kaikista CD-levyistä. Mieluummin maksan joka kk spotifysta.

Ala karsimaan tavaraa. Suosittelen. Jos se ahdistaa, luovu siitä.

Tätä olen myös harkinnut. Vielä muutama dvd-levykin löytyy ja nekin ajattelin pistää kiertoon. Yllättävän vaikeaa tuo tavarasta luopuminen. En tiedä mitä pelkään tapahtuvan, jos asioista luopuu. Ap

CD-levyistä on luovuttu käytännössä kokonaan, parin lempibändin levyjä ollaan säästetty. Samoin DVD-leffoista on luovuttu, muutama nostalgiasyistä tallessa. CD:t ja DVD:t mahtuvat yhteen pieneen kenkälaatikkoon. Vähän sama kirjoissa, hyllyssä on enää ammattien tai harrastusten kannalta oleelliset sekä kaunokirjallisuudesta ne, joilla on elämää suurempi merkitys juuri meille. Yhtä pois laittamaani kirjaa kaipasin, mutta sen sain kirjastosta luettavakseni ilman jonotusta (vanhoihin kirjoihin ei yleensä ole varausjonoa). Fyysisiä esineitä meillä korvaa nyt säännöllisesti Spotify, Areena, Ruutu, Katsomo, BookBeat ja kirjasto sekä kiinnostavan tarjonnan mukaan vaihdellen Netflix/HBO/Viaplay/Ruutu+ yms. Maksullisia tv-kanavia ollaan pidetty yleensä yhtä, korkeintaan kahta kerrallaan.

Näiden karsimisten myötä olohuoneesta sai poistaa huonekalujakin, kun kirjahylly näytti hassulta puolityhjänä. Väljemmille hyllyille valitsin tärkeitä koriste-esineitä, muistoja, valokuvia ja viherkasveja. Samalla kävin läpi muut koriste-esineet yms, ja varastossa on yksi muuttolaatikollinen tällaista tavaraa, josta välillä käyn hakemassa "uutta" tilalle, jos kaipaan vaihtelua. Lisäksi meillä on yksi muuttolaatikollinen joulukoristeita sekä laatikollinen jokaisen lapsen tärkeimmille muistoille (valokuvia, piirustuksia, askarteluja, tärkein vauva-ajan vaate ja lapsuuden lelu yms.). Näiden karsimisessa auttoi, kun päätin, että tilaa on jokaisen lapsen osalta tasan se laatikko. Omissa huoneissaan lapsilla on toki vielä myös sellaisia leluja, kirjoja ja muita tavaroita, jotka eivät ole enää aktiivisesti käytössä, mutta joista eivät halua vielä luopuakaan (yhdellä hyllyittäin legoja, toisella suuri Pet Shop -kokoelma yms). Minun puolestani näitä voidaan säilöä loputtomiin, menevät ajatusmaailmassani samaan kategoriaan kuin minun nuoruudestani asti säilöämäni Runotyttö-kirjat tai lapsuuden nalleni.

Vaatteita mulla ei koskaan ole ollut kovin paljoa, mutta yritän karsia niitä pikkuhiljaa siten, että loppuunkäytettyjen tilalle en osta automaattisesti uutta, vaan vasta oikean tarpeen syntyessä. Lasten kasvaessa huomaan, että vaatteita ei tarvitse enää olla niin paljon heilläkään, kun eivät enää sotke päivittäin syödessään, askarrellessaan tai pihaleikeissä. Hikisiä urheiluvaatteita sen sijaan pestään jatkuvasti. Vaatekaappeihin on syntynyt lisää tilaa, mutta meillä on kiinteät vaatekaapit, joten niitä ei voi karsia. Kaapeissa alkaa olla ihanan väljää ja selkeää, kun hyllyjä ja tankoja ei tarvitse enää tunkea äärimmilleen.

Nuhjuisimpia liinavaatteita olen lahjoittanyut löytöeläinkotiin, siellä on käyttöä nyppyyntyneille lakanoille ja kulahtaneille pyyhkeille. Uusia en ostanut näiden tilalle, sillä kaappeihin jäi vielä riittävästi kivojakin liinavaatteita.

Keittiössä ollaan myös karsittu mm. eriparisia mukeja, laseja ja lautasia. Meillä oli myös useampi samankokoinen kattila, jotka ei koskaan olleet samaan aikaan käytössä, eli niistä meni pari kiertoon. Leivontatarvikkeita oli kertynyt paljon niiltä ajoilta, kun lapsille järjestettiin vielä isoja kaveri- ja sukusynttäreitä, mutta lasten kasvaessa pärjätään juhlien järjestelyissäkin aika perustarvikkeilla. Emme myöskään tarvitse kolmea juustohöylää.

Tällä tavoin olen käynyt kotiamme läpi, en kertarysäyksellä vaan kerroksittain turhaa poistaen. Uskon, että saan tehtyä vielä pari kierrosta helpostikin, mutta just nyt tuntuu kotona aika hyvältä. Meillä on tilaa olla ja elää, mutta kuitenkin kotona on juuri meidän perheelle tärkeitä elementtejä, jotka tekevät meidät iloisiksi joko käyttötarkoituksellaan tai pelkällä olemassaolollaan.

Tsemppiä karsimiseen - aloita pienestä ja muista, että yhtä tärkeää kuin poistettavien tavaroiden määrä on se, että tukit sisään tulevan tavaran virran!

Olen heittänyt tavaraa roskiin monta kontillista. Ostan paljon kirjoja, mutta laitan niitä pois, jos en pidä kauheesti. Kaikki, mitä en tarvitse menee pois. Ja silti on liikaa tavaraa.... koska se tunnearvo.

Vierailija kirjoitti:

Olen heittänyt tavaraa roskiin monta kontillista. Ostan paljon kirjoja, mutta laitan niitä pois, jos en pidä kauheesti. Kaikki, mitä en tarvitse menee pois. Ja silti on liikaa tavaraa.... koska se tunnearvo.

Vie kierrätykseen. Tulee parempi mieli. Joku saa, joka tarvitsee.

Lahjoita järjestöille esim. Hopen kautta menee suoraan apua tarvitseville. On niitä muitakin, jotka vie  avun suoraan matriaalina.

Pidän kirjoista joten en aio luopua kuin niistä mistä en pidä, muuten niitä saa olla hyllyssä. CD-levyjä meillä ei pahemmin ole, mutta muuta krääsää kyllä ja häiritseehän se. En edes halua mitään superminimalistista kotia, mutta haluaisin ettei ole sellaisia tavaroita mistä ei pidä tai mitä ei tarvitse.

Ongelmana on vaan se että en asu yksin ja suuri osa turhista tavaroista on miehen omia, ja mies on hyvin nihkeä luopumaan niistä. Myös miehen sukulaiset ja varsinkin äiti tuo meille välillä kysymättäkin jotain krääsää ja vanhoja huonekaluja. Lisäksi ongelmaksi on tullut lapseni vanhat tavarat ja vaatteet, mitä myös ollaan saatu ties mistä kauheat määrät. Ne onneksi saa varmaan kirpputorilla myytyä ihan hyvin, kunhan vaan saa aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on vaan se että en asu yksin ja suuri osa turhista tavaroista on miehen omia, ja mies on hyvin nihkeä luopumaan niistä.

Pystyisittekö sopimaan, että miehen tavaroille olisi varatu tietty määrä kaappi-, hylly- ja varastotilaa, ja jos tila loppuu kesken, jostain pitää luopua? Tai voitko luoda kotiisi johonkin huoneeseen tai edes nurkkaan sellaisen tilan, josta voit karsia tavaroita niin, että siellä ollessasi tai sitä katsellessasi sinulle tulee hyvä ja rauhallinen olo?

Vierailija kirjoitti:

Myös miehen sukulaiset ja varsinkin äiti tuo meille välillä kysymättäkin jotain krääsää ja vanhoja huonekaluja.

Tätä en ymmärrä. Sanot suoraan, että ei kiitos, emme tarvitse. Tai jos käyvät omilla avaimillaan tuomassa tavaraa silloin, kun ette ole kotona, niin kuskaat samantien kierrätyskeskukseen/kaatopaikalle. Ei teidän tarvitse ottaa vastaan tavaraa, jota ette tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi ongelmaksi on tullut lapseni vanhat tavarat ja vaatteet, mitä myös ollaan saatu ties mistä kauheat määrät. Ne onneksi saa varmaan kirpputorilla myytyä ihan hyvin, kunhan vaan saa aikaan.

Tässä kriittiset sanat ovat nuo viimeiset, "kunhan vaan saa aikaan". Mulla kaatui karsiminen aluksi tähän pahasti, en siis saanut aikaan. Ja kun niitä kirppiskasseja ja -laatikoita oli joka paikassa odottamassa, ei tehnyt mieli jatkaa karsimistakaan. Nyt olen luopunut kirppistelyajatuksesta lähes kaiken kohdalla. Kun saan yhden kassin tai laatikon täyteen, vien sen saman tien kierrätyskeskukseen/vaatekeräyslaatikkoon/Konttiin/kirajaston vaihtohyllyyn tai muuhun sopivaan keräyspisteeseen. Ihan muutamia rahallisesti arvokkaampia tuotteita olen myynyt Facebookin kirppisryhmissä, ja nekin hyvin nimelliseen hintaan. Olen opetellut ajattelemaan, että tavaran poistumisesta saamani mielenrauha on mittaamattoman arvokasta, kirppikseltä en kuitenkaan saisi kuin pikkurahoja sitten joskus, kun ehkä saisin aikaan...