Ammatinvaihto aikuisena eli +45-vuotiaana- kokemuksia

Nostelen ketjua. Haluaisin kuulla yli 50-vuotiaiden ammatinvaihtokokemuksia. Varsinkin sotealalta pois mutta muiltakin, jotka ovat vaihtaneet alaa fyysisten syiden ja loppuunpalamisen takia.

Työttömän opiskelu? Onko mitään, mihin voisi opiskella tällä iällä, ja miten? Kokemuksia Kevan suhtautumisesta opiskeluun? Mitä lääkärintodistuksessa pitäisi olla mainittuna?

Haluaisin vielä tehdä töitä monta vuotta, ja haluaisin päästä opiskelemaan, mutta en tiedä, mikä olisi realistista ja mitä vaihtoehtoja on. Kysyessä (mistä vain) saa aika ympäripyöreitä vastauksia eikä vaihtoehtoja juuri tipu.

Olen umpikujassa ja olisin erittäin kiitollinen sekä tiedosta että selviytymistarinoista.

Työsuhteet mulla kestäneet 4 - 7 vuotta ja jokaisessa vaihdoksessa olen opiskellut uuden ammatin. Tohtorintutkinto pohjana. Teollisuudessa aloitin, sieltä analyytikoksi, sitten teknologia-alalle. Nykyisin IT-alan kouluttajana. Ikää 52. Jatkuva osaamisen uusiminen ja ylläpitäminen on taannut sen, että hommia riittää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös terveysalan AMK-tutkinto, ikää 40 vuotta ja kiinnostaa uusi tutkinto / ammatti. Omalla taustaltani järkevimmiksi vaihtoehdoiksi olen seulonut logopedian (työllistyy varmasti, mutta erittäin vaikea päästä sisään), sosiaalityön (niin ikään hyvät työllisyysnäkymät, mutta koen vähän liian rankaksi alaksi) ja terveystieteiden maisterin tutkinnon (esim. kansanterveystiede, terveyden edistäminen tai terveystiedon opettaja). Ttm:n tutkintoa voisi päästä suorittamaan avoimen väylän kautta ja olisi hurjan mielenkiintoista. Työkokemus sote-puolelta olisi etu, ja työmahdollisuudet monipuoliset.

En siis vastannut kysymykseesi, mutta tällaisia vaihtoehtoja olen itse pyöritellyt ja avoimen yliopiston kautta olen ottamassa askelia kohti näitä unelmia :)

Logopediaan voi hakea todistuksella, vaikka ei olisikaan ensikertalainen. Eli jos pystyt korottamaan hyvän yo-todistuksen, sisäänpääsy on varmaa. Ttm-väylä on toki paljon nopeampi, suorittaisit vain sen maisterintutkinnon, mutta työllistää paljon huonommin, ellei sinulla ole mahdollisuuksia osastonhoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Työsuhteet mulla kestäneet 4 - 7 vuotta ja jokaisessa vaihdoksessa olen opiskellut uuden ammatin. Tohtorintutkinto pohjana. Teollisuudessa aloitin, sieltä analyytikoksi, sitten teknologia-alalle. Nykyisin IT-alan kouluttajana. Ikää 52. Jatkuva osaamisen uusiminen ja ylläpitäminen on taannut sen, että hommia riittää.

Jatkan tästä vielä, että yhdessä ammatinvaihdossa oli syynä loppuunpalaminen. Pahimmasta toivuttuani minua vei eteenpäin se, että todella halusin täysin uudelle uralle. Kouluttautuminen oli erinomaista terapiaa, koska se vei ajatuksia pois mennestä tulevaisuutta kohti. Ja kyllä, tämä näkyy terveystiedoissa melkoisena "poikkeamana".

Minua kiinnostaisi kuulla kokemuksia suunnanvaihdosta uralla ilman uutta koulutusta.

Itselläni on asiantuntija työhön koulutus, joka mahdollistaa monenlaiset hommat. Kun 45-vuotiaana on kokemusta joltain sektorilta, tuntuu, että suunnan kääntäminen on todella hankalaa. Pääsen kyllä aina haastatteluun, kun haen hommia, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin se, mitä olen aina tehnyt. Mutta tuntuu todella hankalalta yhtään siirtyä sivuun siitä, mitä on tehnyt.

Tarkoitan nyt vaikkapa tilannetta, että ekonomin koulutus ja 20 vuotta työkokemusta myyntihommista elintarvikkeisiin liittyen. Jos sitten haluaisikin siirtyä ekonomin hommiin jollekin ihan toiselle alalle, vaikkapa lääkebisnekseen, tuntuu, että se ei ole mahdollista, kun ei ole kokemusta juuri sen alan vaateista ja tavoista toimia. 

Olisi kiva kuulla, onko joku tehnyt tällaisen suunnanvaihdoksen ja joutuiko esim. laskemaan palkkaa ja ottamaan ensin vähän juniorimman pestin, jotta pääsi alkuun.

Löytyykö hyviä vaihtoehtoja? Olen lopenkyllästynyt hoitoalaan, paska palkka ja paska työyhteisö.

Täällä 40v ja hain juuri yhteishaussa yliopistoon. Jos pääsen sisään niin viiden vuoden opinnot edessä. Voihan se työllistyminen olla haasteellista 45+ mutta miten ihana kun pääsee hetkeksi pois työelämästä. Uskon kyllä että kyllä sitä töitä tekevälle löytyy sitten 45+kin:)

40-45 v on vielä pitkästi eläkevuosien joten rohkeasti vaan unelmia kohti. Minulla rahoituksena aikuiskoulutustuki ekat 1.5 v ja sitten opintotuki, säästöt ja toivottavasti joku osa-aikatyö.

Vanha ketju, mutta ajankohtainen ainakin mulle. Haluan pois hoitoalalta ja harkinnassa talousalan tutkinnot.

Olin pitkään kunnalla toimistohommissa, kunnes jostakin syystä sain päähäni että haluan kouluttautua uudelleen. Menin sitten irtisanoutumaan ja koulun penkille lukemaan hoitajaksi, mikä oli todella iso virhe. Työ on paljon raskaampaa kuin kuvittelin, kunnan toimistohommat oli turvallisia ja siedettäviä, mutta nykyisessä työssä on väkivallan uhkaa jne. Muutenkin tämä tuntuu olevan nuorempien hommaa. Yritin päästä kunnalle takaisin, mutta se paikka oli jo mennyt ja joudun olemaan väkisin hoitoalalla.

Nostan ketjua!

Olen vasta 35 mutta harmittaa, että menin kouluttautumaan sosiaalialalle, työpaikkoja olisi pilvin pimein, mutta en yhtään kestä sitä kiirettä ja ihmisten kohtaamista. Aloitin sähköinsinööriopinnot töiden ohessa mutta vuoden jälkeen jätin ne tauolle, koska pääsin uuteen työpaikkaan hallinnollisiin tehtäviin. Kuitenkin tässä työpaikassa ilmapiiri on karmea ja ny muutaman kuukauden jälkeen harmittaa, että jätin edellisen huonompipalkkaisen työn. Ehkä ainoa mahdollisuus on vain palata opintojen pariin.

Oma kokemukseni on että julkisen alan sosiaali alan töihin voi hakea minkä ikäisenä tahansa.

Sitten on nämä kaupalliset j a tekniset ammatit joihin voi olla vaikea päästä töihin jos lähtee ihan tyhjästä liikkeelle..

Toki esim. Jos korkeakoulu tutkinnon opiskelee uudelta alalta niin voi harjoittaa ammattia yrittäjä pohjalta . Sitä ei estä kukaan

Vierailija kirjoitti:

Vaikea saada töitä jos et hoitoalalle ole menossa. Nuoret kiilaa ohi.

Tämä, ja totaalisen alanvaihdon kannustinloukku: ei kokemuslisiä, bonuksia, lomia, ei mitään edelliseltä alalta siirtyvää --> vaihto ei edes kannata taloudellisesti, vaikka töitä saisikin.

Vaihdoin 41-V iässä lukion opinto-ohjaajaksi. Olen tyytyväinen. Palkka nyt 4800 e/kk ja pitkät lomat.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni on että julkisen alan sosiaali alan töihin voi hakea minkä ikäisenä tahansa.

 

Sitten on nämä kaupalliset j a tekniset ammatit joihin voi olla vaikea päästä töihin jos lähtee ihan tyhjästä liikkeelle..

 

Toki esim. Jos korkeakoulu tutkinnon opiskelee uudelta alalta niin voi harjoittaa ammattia yrittäjä pohjalta . Sitä ei estä kukaan

En tiedä, mihin viittaat julkisen alan sosiaali alalla, mutta on kyllä melkoisen vaikeaa päästä vaikkapa sosiaalityöntekijäksi ilman alan koulutusta.

Tuttavani opiskeli 50-vuotiaana farmaseutiksi. Opinnot kestää 3 vuotta ja 6 kk niistä palkallista harjoittelua. Opinnot mielenkiintoisia, osaksi läsnäoloa ja osaksi etänä tenttimällä. Pari-kolme labrakurssia. Kunhan pääsee yliopistoon sisään. Vaaditaan lukion kemian osaamista jonkin verran. Lisää voi oppia kursseilla yliopistossa. 

Töitä löytyy helposti, apteekeissa työvoimapula. Sopii sisäsiistiä ja kevyttä työtä hakevalle. Vaaditaan asiakaspalveluhenkisyyttä ja tarkkuutta. Suosittelen! Palkkakin kohtuullinen, farmasialiiton mukainen.

Saanko kysyä mitä kautta opiskelit? Tämä ollut itselläni usein mielessä, kun haluan pois lähihoitajan työstä 

Mitä kouluja tähän tarvitsee pohjalle? 

Ei kannata enää tuossa iässä. Talouselämässä oli selvä laskuri aiheesta. Esimerkki: jos joudut panostamaan 10 000 euroa opiskeluun (ml. opintolaina ja työstä poissaolo), pitäisi sinun saada aikamoinen palkankorotus uudessa ammatissasi, jotta kerkeät saada panostetun pääoman takaisin epävarmoilta työmarkkinoilta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata enää tuossa iässä. Talouselämässä oli selvä laskuri aiheesta. Esimerkki: jos joudut panostamaan 10 000 euroa opiskeluun (ml. opintolaina ja työstä poissaolo), pitäisi sinun saada aikamoinen palkankorotus uudessa ammatissasi, jotta kerkeät saada panostetun pääoman takaisin epävarmoilta työmarkkinoilta.

Harva varmaan opiskeleekaan siinä mielessä, että saisi taloudellista hyötyä. Aika usein nämä 40+ alanvaihdot on vähän pakkorakoja, joko jouduttu työttömäksi ja omalle alalle ei enää oteta töihin tai siellä ei ole työpaikkoja, tai sitten kerta kaikkiaan ei enää jaksa sitä entistä työtä. Usein alanvaihdolla pelastetaan oma mielenterveys ja työkyky, ja se on tärkeämpää kuin kannattaako rahallisesti.