Tylsä parveke ei mies anna laittaa sinne mitään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne autot ole perheessä normaaleilla pariskunnilla yhteiskäytössä. Otat nyt sen auton ja menet sinne Plantageniin..  Sano että hankki itselleen jonkun yksiön ilman parveketta just kesäkäyttöön.  Panee miettimään. Saatko sinä ostaa edes purkkaa ilman miehen lupaa. (olihan täällä äippälomalla oleva jonka äitiysrahatja lapsilisä meni miehen tilille, mutta purkaakaan eikä huulipunaa ei vaimo saanut ostaa ) Pidä siis puoles. Avioliittolaki pitää teitä tasa-arvoisena.

Avioliittolaissa on vain elatuksesta, ei parvekekukista. Avioliitossa omaisuus on sen, joka sen on hankkinut eli palkkarahat on miehen eikä hänen tarvitse antaa niistä naiselle euroakaan.

Miks mun palkkarahat olisivat miehen? Mies saa kyllä nettona viitisen sataa enemmän, mutta hänellä on kalliita harrastuksia, minulla halpoja ja maksuttomia. Auto on miehen ja mies tarvitsee sitä töihinsä ja niihin harrastuksiinsa. Ei se meillä rahasta ole kiinni. Miehen mielestä "sinne ei sovi mitään", tulee liian täyteen jne. Ei tuo muissa asioissa kontrolloi mutta on ominut parvekkeen ja yhden huoneen - jonka piti olla vierashuone - itselleen ja harrastuksilleen. Siellä parvekkeella kyllä puuhastelee sitten kesällä, mä en pääse sinne erityisemmin tekemään mitään.

Ap.

Osta oma auto, mieluiten pakuri!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne autot ole perheessä normaaleilla pariskunnilla yhteiskäytössä. Otat nyt sen auton ja menet sinne Plantageniin..  Sano että hankki itselleen jonkun yksiön ilman parveketta just kesäkäyttöön.  Panee miettimään. Saatko sinä ostaa edes purkkaa ilman miehen lupaa. (olihan täällä äippälomalla oleva jonka äitiysrahatja lapsilisä meni miehen tilille, mutta purkaakaan eikä huulipunaa ei vaimo saanut ostaa ) Pidä siis puoles. Avioliittolaki pitää teitä tasa-arvoisena.

Avioliittolaissa on vain elatuksesta, ei parvekekukista. Avioliitossa omaisuus on sen, joka sen on hankkinut eli palkkarahat on miehen eikä hänen tarvitse antaa niistä naiselle euroakaan.

Miks mun palkkarahat olisivat miehen? Mies saa kyllä nettona viitisen sataa enemmän, mutta hänellä on kalliita harrastuksia, minulla halpoja ja maksuttomia. Auto on miehen ja mies tarvitsee sitä töihinsä ja niihin harrastuksiinsa. Ei se meillä rahasta ole kiinni. Miehen mielestä "sinne ei sovi mitään", tulee liian täyteen jne. Ei tuo muissa asioissa kontrolloi mutta on ominut parvekkeen ja yhden huoneen - jonka piti olla vierashuone - itselleen ja harrastuksilleen. Siellä parvekkeella kyllä puuhastelee sitten kesällä, mä en pääse sinne erityisemmin tekemään mitään.

Ap.

Miehen palkkarahat on miehen, sun on sun. Muuta pois, jos elämä on noin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne autot ole perheessä normaaleilla pariskunnilla yhteiskäytössä. Otat nyt sen auton ja menet sinne Plantageniin..  Sano että hankki itselleen jonkun yksiön ilman parveketta just kesäkäyttöön.  Panee miettimään. Saatko sinä ostaa edes purkkaa ilman miehen lupaa. (olihan täällä äippälomalla oleva jonka äitiysrahatja lapsilisä meni miehen tilille, mutta purkaakaan eikä huulipunaa ei vaimo saanut ostaa ) Pidä siis puoles. Avioliittolaki pitää teitä tasa-arvoisena.

Avioliittolaissa on vain elatuksesta, ei parvekekukista. Avioliitossa omaisuus on sen, joka sen on hankkinut eli palkkarahat on miehen eikä hänen tarvitse antaa niistä naiselle euroakaan.

Luepa mitä laki sanoo omaisuuden osituksesta avioerossa, poikaparka. Mitä veemäisempi mies, sitä varmempi ero.

Osituksen ulkopuolelle jää ainoastaan saantokirjalla tai avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisuus. Muu menee tasan kahtia.

Avioliiton aikana ei mene, joten luepa avioliittolaki. Ositus tulee tehtäväksi vasta erotessa tai kuolon kohdatessa, siihen asti minun omaisuuteni on minun ihan lakikirjankin mukaan. Eron hetkellä taas kannattaa esittää velkakirja, jonka arvo on suunnilleen sama kuin omaisuuden, jolloin jaettavaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne autot ole perheessä normaaleilla pariskunnilla yhteiskäytössä. Otat nyt sen auton ja menet sinne Plantageniin..  Sano että hankki itselleen jonkun yksiön ilman parveketta just kesäkäyttöön.  Panee miettimään. Saatko sinä ostaa edes purkkaa ilman miehen lupaa. (olihan täällä äippälomalla oleva jonka äitiysrahatja lapsilisä meni miehen tilille, mutta purkaakaan eikä huulipunaa ei vaimo saanut ostaa ) Pidä siis puoles. Avioliittolaki pitää teitä tasa-arvoisena.

Avioliittolaissa on vain elatuksesta, ei parvekekukista. Avioliitossa omaisuus on sen, joka sen on hankkinut eli palkkarahat on miehen eikä hänen tarvitse antaa niistä naiselle euroakaan.

Luepa mitä laki sanoo omaisuuden osituksesta avioerossa, poikaparka. Mitä veemäisempi mies, sitä varmempi ero.

Osituksen ulkopuolelle jää ainoastaan saantokirjalla tai avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisuus. Muu menee tasan kahtia.

Avioliiton aikana ei mene, joten luepa avioliittolaki. Ositus tulee tehtäväksi vasta erotessa tai kuolon kohdatessa, siihen asti minun omaisuuteni on minun ihan lakikirjankin mukaan. Eron hetkellä taas kannattaa esittää velkakirja, jonka arvo on suunnilleen sama kuin omaisuuden, jolloin jaettavaa ei ole.

Kokeilepa selittää tuo oikeudessa. Petoksen tunnusmerkistö täyttyy. Ennakkotapauksia on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne autot ole perheessä normaaleilla pariskunnilla yhteiskäytössä. Otat nyt sen auton ja menet sinne Plantageniin..  Sano että hankki itselleen jonkun yksiön ilman parveketta just kesäkäyttöön.  Panee miettimään. Saatko sinä ostaa edes purkkaa ilman miehen lupaa. (olihan täällä äippälomalla oleva jonka äitiysrahatja lapsilisä meni miehen tilille, mutta purkaakaan eikä huulipunaa ei vaimo saanut ostaa ) Pidä siis puoles. Avioliittolaki pitää teitä tasa-arvoisena.

Avioliittolaissa on vain elatuksesta, ei parvekekukista. Avioliitossa omaisuus on sen, joka sen on hankkinut eli palkkarahat on miehen eikä hänen tarvitse antaa niistä naiselle euroakaan.

Luepa mitä laki sanoo omaisuuden osituksesta avioerossa, poikaparka. Mitä veemäisempi mies, sitä varmempi ero.

Osituksen ulkopuolelle jää ainoastaan saantokirjalla tai avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisuus. Muu menee tasan kahtia.

Avioliiton aikana ei mene, joten luepa avioliittolaki. Ositus tulee tehtäväksi vasta erotessa tai kuolon kohdatessa, siihen asti minun omaisuuteni on minun ihan lakikirjankin mukaan. Eron hetkellä taas kannattaa esittää velkakirja, jonka arvo on suunnilleen sama kuin omaisuuden, jolloin jaettavaa ei ole.

Kokeilepa selittää tuo oikeudessa. Petoksen tunnusmerkistö täyttyy. Ennakkotapauksia on

Miksi sitä mitenkään selitellä pitäisi? Pankista otettu lainaa 3-6 vuotta aikaisemmin, ei siinä mitään epäselvää silloin ole. Oikeuden päätös on ihan yksiselitteinen eli kyseessä ei ole petos.

Kuulostaa painajaismaiselta. Juuri eilen laitoin meidän parvekkeen kuntoon ja tänään olen leijunut ihan pää pilvissä, kun meidän parveke on vaan niin ihana. En kestäisi miestä, joka edes yrittäisi kieltää minulta tämän ilon!

Ite kans kasvatan parvekkella kukka, vaikka naapurit valittaa.

Enpä ole kyllä eläessäni joutunut kysymään lupaa mieheltä viherkasveihin. Pääsääntöisesti ne on tosin sitä turhana pitänyt mutta entäs sitten?

Pyörällä saa yllättävän paljon kuskattua, molemmille puolille tankoa kasseihin roikkumaan, tarakalle, etukoriin ja vielä reppu selkään :)

Sit tuot yhden aina kaupassa käydessäsi pikkuhiljaa, ei se edes huomaa.

Mun mies oli alkuun myös sellainen ettei mitään saisi olla missään. Oma asuntonsa oli aika minimalistinen.

Mieli sitten muuttui kun muutettiin yhteen ja huomasi miten pihasta tulee viihtyisä istutuksilla ja terassilla on kiva istuskella kun on kunnon kalusteet, lattialla matto ja pöydällä kukkia.

Että otat vaan sen auton, käyt niitä kukkia ja mies saattaa jopa tykätä niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne autot ole perheessä normaaleilla pariskunnilla yhteiskäytössä. Otat nyt sen auton ja menet sinne Plantageniin..  Sano että hankki itselleen jonkun yksiön ilman parveketta just kesäkäyttöön.  Panee miettimään. Saatko sinä ostaa edes purkkaa ilman miehen lupaa. (olihan täällä äippälomalla oleva jonka äitiysrahatja lapsilisä meni miehen tilille, mutta purkaakaan eikä huulipunaa ei vaimo saanut ostaa ) Pidä siis puoles. Avioliittolaki pitää teitä tasa-arvoisena.

Avioliittolaissa on vain elatuksesta, ei parvekekukista. Avioliitossa omaisuus on sen, joka sen on hankkinut eli palkkarahat on miehen eikä hänen tarvitse antaa niistä naiselle euroakaan.

Miks mun palkkarahat olisivat miehen? Mies saa kyllä nettona viitisen sataa enemmän, mutta hänellä on kalliita harrastuksia, minulla halpoja ja maksuttomia. Auto on miehen ja mies tarvitsee sitä töihinsä ja niihin harrastuksiinsa. Ei se meillä rahasta ole kiinni. Miehen mielestä "sinne ei sovi mitään", tulee liian täyteen jne. Ei tuo muissa asioissa kontrolloi mutta on ominut parvekkeen ja yhden huoneen - jonka piti olla vierashuone - itselleen ja harrastuksilleen. Siellä parvekkeella kyllä puuhastelee sitten kesällä, mä en pääse sinne erityisemmin tekemään mitään.

Ap.

Kai mies sitten myös maksaa asumisesta enemmän, koska käyttääkin isompaa osaa asunnosta?

Ihminen voi olla ja elää vuosikymmeniä saman puolison kanssa.  On lapsia, lapsenlapsia, lapsenlapsenlapsia jopa.  Usein ihaillaan kuinka kauan parit ovat olleet yhdessä ja kysellään pitkän suhteen salaisuutta.  Harvemmin tulee kuitenkaan esille se, että sopuisuus saattaa piillä siinä, että toinen joustaa ja antaa aina periksi. Ei haluta tai tule riitaa.  Mieleeni on jäänyt yhden iäkkään vanhuksen päätös puolison kuoleman jälkeen.  Puoliso ei koskaan antanut pihamaan luonnonkukkien kukkia vaan jääräpäisesti ajoi piha-alueen nurmikon aina lyhyeksi.  Paha mieli vuodesta toiseen toi sitten muutoksen, kun puoliso kuoli, sen jälkeen pihamaan kevään tai kesän luonnonkukkia ei ajettu alas.  En ole varma, voisinko sanoa, että hän eli onnellisena elämänsä loppuun saakka, mutta sai kuitenkin vihdoin itse päättää piha-asiasta.