Lue keskustelun säännöt.
MIKÄ TEINEJÄ VAIVAA??
25.05.2020 |
Minulla on nyt tässä kolme teiniä, 11v, 13v ja 16v. Mutta luulin, että elämä äitinä olisi jotenkin helppoa! No ei, vaikka isäkin on ja huolehtii, NÄMÄ TEINIT EIVÄT OPI MITÄÄN!!
Ensinnäkin nää teinit ovat huoneissaan aina. MIKSI hitossa? Mikä siellä kännykässä on niin hienoa, että pitää koko päivä huoneessa sitä näprätä??
Jos käsken ulos, he "eivät jaksa" tai on "huono sää". Jos otan puhelimet pois, olen "idiootti" ja "maailman tyhmin äiti". Sitten he mököttävät ja inisevät eivätkä mene ulos, joten annan puhelimet takaisin säälistä, kun eivät keksi parempaa tekemistä. Hitto noiden kanssa.
Kun joskus sattuvat keittiöön, vilkaisevat jääkaappiin ja sanovat "ei ruokaa", vaikka se on täynnä. Sitten he vaan lähtevät takaisin kännyköille omiin huoneisiin.
Jos joskus sattuvat puhumaan minulle jotain ja en ymmärrä jotain, olen taas "tyhmä".
Mikä teinejä vaivaa?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Anna Jokipuro kirjoitti:
Kun ihminen alkaa muuttumaan aikuiseksi, hän ei enää halua sinun jatkuvaa huolehtimista. Ainakaan ei yleensä halua ja sinun teinisi kuuluvat tähän klaaniin.
Mullekin tuli ehdottomasti se vaikutelma että aloittaja on raskas painostava ahdistava lastensa tukahduttaja. Sellaisen lapsena oleminen on vähän niinkuin olisi vankilassa tai jossain muussa "tarkkailu- ja rangaistuslaitoksessa" tai Big Brother talossa tms missä joka ikistä liikettäsi tarkkaillaan ja mitä hyvänsä teetkin arvostellaan ja myös sitä arvostellaan mitä et tee. JOKA IKINEN ihminen sairastuu tuollaisessa ympäristössä, jos tuollaisen kohtelun uhriksi joutuu. Sairastuu, lannistuu, väsyy, turhautuu, hermostuu, masentuu, paatuu, turtuu, turtuu, turtuu, EI JAKSA enää, ei vain jaksa, ei pysty mihinkään. Elämänhalu loppuu.
Eli aloittajan pitäisi oppia antamaan huomattavan paljon enemmän tilaa lapsilleen. Kohtelisi lapsia kuin ihmisiä eikä kuin kakaroita joita pitää koko ajan olla vahtimassa ja aktivoimassa. Hei ap, sinä et ole TYÖVOIMATOIMISTO ja sinun lapsesi eivät ole TYÖTTÖMIÄ joten sun ei tarvitse koko ajan hengittää heidän niskaansa ja käyttää koko ajan jotain aktivoimistoimia heihin. Tietysti ongelma on että ap on jopa väkivaltaisen ahdistuva ihminen, sairaalloisen riippuvainen lapsistaan, ei kestä sitä jos jokin lapsiin liittyvä asia ei mene tasan niinkuin hän on toivonut. Joten on täysin hänen luontonsa vastaista antaa lisää tilaa lapsille jos hän kokee että lapsilla on jokin pielessä. Hän vain lisää lastensa ahdistelua eli vain kasvattaa ongelmaa. Tosiasiassa ongelma ei ole lapset vaan ap. Hänestä tuntuu pahalta joten hän pakkomielteisesti suuntaa huomionsa joka ikiseen pieneen kuviteltuun vikaan lapsissaan. Jos ap ei ymmärrä tutkia omia tunteitaan, ei osaa rauhoittaa omaa mieltään, ei löydä jonkinlaista rauhallista mielialaa siitä huolimatta että hänen lapsensa eivät ole kuin hän toivoo, niin ap tulee vain jatkamaan lastensa tukahduttamista.
Hei ap, jos jatkat tukahduttamista niin lapsesi pysyvät tuollaisessa "pysähtyneessä tilassa" jossa he eivät opi mitään niin kauan kuin he asuvat kotona. Sinä pysäytät heidän kehityksensä. Kun he 18 vuotiaina tms muuttavat kotoa niin heidän elämänsä tulee olemaan todella vaikeaa koska sitten he joutuvat jotenkin hätäisesti oppimaan kaikkia niitä asioita joita heidän tulisi oppia nyt. He jäävät nyt siis sinun takiasi kehityksessä pahasti jälkijunaan. Siitä on vaikea toipua.
Minä olin tuollainen "pysähtynyt" teini. Vasta vähän yli 30 vuotiaana opin elämään, opin ihan normaalit asiat jotka teininä jäi oppimatta kiitos supertukahduttavien vanhempieni.
Ja ai niin, ap: jos vielä lisää tukahdutat niin lapsillesi jää vain kaksi vaihtoehtoa:
1. Jäävät allesi tukahtumaan kuoliaiksi. Joutuvat mielisairaalaan lojumaan ja makaamaan ja elämä onkin sitten loppu.
2. Pakenevat sinua niin kauas kuin pippuri kasvaa jotta voivat elää. Hyvästi.
Jatkuu...
Jatkoa...
Arvelen ap että olet jyrä sekä jankkaaja. Et hyväksy lastesi vastauksia. Jos he vastaavat "ei" ja sinä et siitä vastauksesta pidä niin alat jyrätä yrittäen heidät saamaan muuttamaan vastaustaan. Noin sinä teet vain haittaa heille.
Opettele hyväksymään heidän vastauksensa. Opettele hyväksymään se ettei kaikki mene niinkuin sinä toivot. Opettele hyväksymään se että lapsesi tietävät mikä heille on parhaaksi, he tietävät paremmin kuin sinä.
EI, sinä et todellakaan tiedä mikä heille on parhaaksi. EI, sinä et todellakaan tunne omia lapsiasi. EI, sinä et todellakaan tiedä miltä heistä tuntuu. EI, sinä et todellakaan osaa kommunikoida ja tulla sujuvasti toimeen lastesi kanssa. EI, vika ei ole lapsissasi vaan siinä että TE olette vieraantuneet toisistanne suorastaan ventovieraiksi ja siitä huolimatta sinä yrität tehdä kaikki päätökset heidän puolestaan. Miksi sinä luulet osaavasi auttaa ihmisiä joista et tiedä yhtikäs mitään? Auta ensin itseäsi päästämään irti pahoista tunteistasi ja ahdistuksestasi.
Terveisin, tuollaisten vanhempien lapsi, he eivät koskaan ymmärtäneet, eivät koskaan oppineet, eivät koskaan osanneet hyväksyä mitään mistä eivät pitäneet. Siksi he menettivät kaksi lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ja tuohon vielä törkeässä kunnossa oleva huone 17veellä😱 Roskatkin lattioilla, astiapinoja pöydillä, vaatteita lattialla..
Tuohon auttaa kummasti, kun vanhemmat ummistavat silmänsä ja muistoissa palaavat ajassa omaan teiniaikaan ja kaveripiirin. Kiinnostiko pölyjen pyyhkiminen ja huoneen siisteys? Tuskin.
Tai kannattaa kysyä omilta vanhemmiltaan ja appivanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Anna Jokipuro kirjoitti:
Kun ihminen alkaa muuttumaan aikuiseksi, hän ei enää halua sinun jatkuvaa huolehtimista. Ainakaan ei yleensä halua ja sinun teinisi kuuluvat tähän klaaniin.
Mullekin tuli ehdottomasti se vaikutelma että aloittaja on raskas painostava ahdistava lastensa tukahduttaja. Sellaisen lapsena oleminen on vähän niinkuin olisi vankilassa tai jossain muussa "tarkkailu- ja rangaistuslaitoksessa" tai Big Brother talossa tms missä joka ikistä liikettäsi tarkkaillaan ja mitä hyvänsä teetkin arvostellaan ja myös sitä arvostellaan mitä et tee. JOKA IKINEN ihminen sairastuu tuollaisessa ympäristössä, jos tuollaisen kohtelun uhriksi joutuu. Sairastuu, lannistuu, väsyy, turhautuu, hermostuu, masentuu, paatuu, turtuu, turtuu, turtuu, EI JAKSA enää, ei vain jaksa, ei pysty mihinkään. Elämänhalu loppuu.
Eli aloittajan pitäisi oppia antamaan huomattavan paljon enemmän tilaa lapsilleen. Kohtelisi lapsia kuin ihmisiä eikä kuin kakaroita joita pitää koko ajan olla vahtimassa ja aktivoimassa. Hei ap, sinä et ole TYÖVOIMATOIMISTO ja sinun lapsesi eivät ole TYÖTTÖMIÄ joten sun ei tarvitse koko ajan hengittää heidän niskaansa ja käyttää koko ajan jotain aktivoimistoimia heihin. Tietysti ongelma on että ap on jopa väkivaltaisen ahdistuva ihminen, sairaalloisen riippuvainen lapsistaan, ei kestä sitä jos jokin lapsiin liittyvä asia ei mene tasan niinkuin hän on toivonut. Joten on täysin hänen luontonsa vastaista antaa lisää tilaa lapsille jos hän kokee että lapsilla on jokin pielessä. Hän vain lisää lastensa ahdistelua eli vain kasvattaa ongelmaa. Tosiasiassa ongelma ei ole lapset vaan ap. Hänestä tuntuu pahalta joten hän pakkomielteisesti suuntaa huomionsa joka ikiseen pieneen kuviteltuun vikaan lapsissaan. Jos ap ei ymmärrä tutkia omia tunteitaan, ei osaa rauhoittaa omaa mieltään, ei löydä jonkinlaista rauhallista mielialaa siitä huolimatta että hänen lapsensa eivät ole kuin hän toivoo, niin ap tulee vain jatkamaan lastensa tukahduttamista.
Hei ap, jos jatkat tukahduttamista niin lapsesi pysyvät tuollaisessa "pysähtyneessä tilassa" jossa he eivät opi mitään niin kauan kuin he asuvat kotona. Sinä pysäytät heidän kehityksensä. Kun he 18 vuotiaina tms muuttavat kotoa niin heidän elämänsä tulee olemaan todella vaikeaa koska sitten he joutuvat jotenkin hätäisesti oppimaan kaikkia niitä asioita joita heidän tulisi oppia nyt. He jäävät nyt siis sinun takiasi kehityksessä pahasti jälkijunaan. Siitä on vaikea toipua.
Minä olin tuollainen "pysähtynyt" teini. Vasta vähän yli 30 vuotiaana opin elämään, opin ihan normaalit asiat jotka teininä jäi oppimatta kiitos supertukahduttavien vanhempieni.
Ja ai niin, ap: jos vielä lisää tukahdutat niin lapsillesi jää vain kaksi vaihtoehtoa:
1. Jäävät allesi tukahtumaan kuoliaiksi. Joutuvat mielisairaalaan lojumaan ja makaamaan ja elämä onkin sitten loppu.
2. Pakenevat sinua niin kauas kuin pippuri kasvaa jotta voivat elää. Hyvästi.
Jatkuu...
Noh, enhän minä näitä teinejä yritä tukahduttaa. He ovat saaneet säälistäni olla yksin huoneissaan kännyköillä kaiken aikaa ja ovat sitten minulle tulleet erikseen puhumaan, jos edes haluavat.
Joskus yritän käskeä ulos, mutta se on tavallaan turhaa. En sitä jaksa aina toistaa.
En vahdi heitä kokoajan ja kaikessa. Minustakin se olisi todella ahdistavaa, jos joku kokoajan olisi siinä, vahtisi kokoajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Jokipuro kirjoitti:
Kun ihminen alkaa muuttumaan aikuiseksi, hän ei enää halua sinun jatkuvaa huolehtimista. Ainakaan ei yleensä halua ja sinun teinisi kuuluvat tähän klaaniin.
Mullekin tuli ehdottomasti se vaikutelma että aloittaja on raskas painostava ahdistava lastensa tukahduttaja. Sellaisen lapsena oleminen on vähän niinkuin olisi vankilassa tai jossain muussa "tarkkailu- ja rangaistuslaitoksessa" tai Big Brother talossa tms missä joka ikistä liikettäsi tarkkaillaan ja mitä hyvänsä teetkin arvostellaan ja myös sitä arvostellaan mitä et tee. JOKA IKINEN ihminen sairastuu tuollaisessa ympäristössä, jos tuollaisen kohtelun uhriksi joutuu. Sairastuu, lannistuu, väsyy, turhautuu, hermostuu, masentuu, paatuu, turtuu, turtuu, turtuu, EI JAKSA enää, ei vain jaksa, ei pysty mihinkään. Elämänhalu loppuu.
Eli aloittajan pitäisi oppia antamaan huomattavan paljon enemmän tilaa lapsilleen. Kohtelisi lapsia kuin ihmisiä eikä kuin kakaroita joita pitää koko ajan olla vahtimassa ja aktivoimassa. Hei ap, sinä et ole TYÖVOIMATOIMISTO ja sinun lapsesi eivät ole TYÖTTÖMIÄ joten sun ei tarvitse koko ajan hengittää heidän niskaansa ja käyttää koko ajan jotain aktivoimistoimia heihin. Tietysti ongelma on että ap on jopa väkivaltaisen ahdistuva ihminen, sairaalloisen riippuvainen lapsistaan, ei kestä sitä jos jokin lapsiin liittyvä asia ei mene tasan niinkuin hän on toivonut. Joten on täysin hänen luontonsa vastaista antaa lisää tilaa lapsille jos hän kokee että lapsilla on jokin pielessä. Hän vain lisää lastensa ahdistelua eli vain kasvattaa ongelmaa. Tosiasiassa ongelma ei ole lapset vaan ap. Hänestä tuntuu pahalta joten hän pakkomielteisesti suuntaa huomionsa joka ikiseen pieneen kuviteltuun vikaan lapsissaan. Jos ap ei ymmärrä tutkia omia tunteitaan, ei osaa rauhoittaa omaa mieltään, ei löydä jonkinlaista rauhallista mielialaa siitä huolimatta että hänen lapsensa eivät ole kuin hän toivoo, niin ap tulee vain jatkamaan lastensa tukahduttamista.
Hei ap, jos jatkat tukahduttamista niin lapsesi pysyvät tuollaisessa "pysähtyneessä tilassa" jossa he eivät opi mitään niin kauan kuin he asuvat kotona. Sinä pysäytät heidän kehityksensä. Kun he 18 vuotiaina tms muuttavat kotoa niin heidän elämänsä tulee olemaan todella vaikeaa koska sitten he joutuvat jotenkin hätäisesti oppimaan kaikkia niitä asioita joita heidän tulisi oppia nyt. He jäävät nyt siis sinun takiasi kehityksessä pahasti jälkijunaan. Siitä on vaikea toipua.
Minä olin tuollainen "pysähtynyt" teini. Vasta vähän yli 30 vuotiaana opin elämään, opin ihan normaalit asiat jotka teininä jäi oppimatta kiitos supertukahduttavien vanhempieni.
Ja ai niin, ap: jos vielä lisää tukahdutat niin lapsillesi jää vain kaksi vaihtoehtoa:
1. Jäävät allesi tukahtumaan kuoliaiksi. Joutuvat mielisairaalaan lojumaan ja makaamaan ja elämä onkin sitten loppu.
2. Pakenevat sinua niin kauas kuin pippuri kasvaa jotta voivat elää. Hyvästi.
Jatkuu...
Jatkoa...
Arvelen ap että olet jyrä sekä jankkaaja. Et hyväksy lastesi vastauksia. Jos he vastaavat "ei" ja sinä et siitä vastauksesta pidä niin alat jyrätä yrittäen heidät saamaan muuttamaan vastaustaan. Noin sinä teet vain haittaa heille.
Opettele hyväksymään heidän vastauksensa. Opettele hyväksymään se ettei kaikki mene niinkuin sinä toivot. Opettele hyväksymään se että lapsesi tietävät mikä heille on parhaaksi, he tietävät paremmin kuin sinä.
EI, sinä et todellakaan tiedä mikä heille on parhaaksi. EI, sinä et todellakaan tunne omia lapsiasi. EI, sinä et todellakaan tiedä miltä heistä tuntuu. EI, sinä et todellakaan osaa kommunikoida ja tulla sujuvasti toimeen lastesi kanssa. EI, vika ei ole lapsissasi vaan siinä että TE olette vieraantuneet toisistanne suorastaan ventovieraiksi ja siitä huolimatta sinä yrität tehdä kaikki päätökset heidän puolestaan. Miksi sinä luulet osaavasi auttaa ihmisiä joista et tiedä yhtikäs mitään? Auta ensin itseäsi päästämään irti pahoista tunteistasi ja ahdistuksestasi.
Terveisin, tuollaisten vanhempien lapsi, he eivät koskaan ymmärtäneet, eivät koskaan oppineet, eivät koskaan osanneet hyväksyä mitään mistä eivät pitäneet. Siksi he menettivät kaksi lastaan.
Olet oikeassa, mutta en jyräisi heitä jankkaamalla mielipiteistä. Kaikilla, myös nuorilla, saa olla mielipiteitä.
Esimerkiksi jos minä pyydän pesemään pyykkiä, eikä yksi suostu, kun on peli kesken, toinen voi suostua.
Myönnän, että nuorin 11v on vaikein. En näe häntä melkein koskaan ja hän näyttää minulle suoranaiselta mielenterveysongelmaiselta lapselta, mutta olen huomannut, että hänen kavereiden kanssa hän onkin terve, oma itsensä.
Tämän takia en ymmärrä koskaan teinejä. Miksi minulle ei voi olla se terve ja oma itsensä vaan täytyy olla aina vihainen minulle?
Kaipaavat omaa rauhaa.
Mikä tässä on ongelma? Eivät raivoa, eivätkä riehu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Jokipuro kirjoitti:
Kun ihminen alkaa muuttumaan aikuiseksi, hän ei enää halua sinun jatkuvaa huolehtimista. Ainakaan ei yleensä halua ja sinun teinisi kuuluvat tähän klaaniin.
Mullekin tuli ehdottomasti se vaikutelma että aloittaja on raskas painostava ahdistava lastensa tukahduttaja. Sellaisen lapsena oleminen on vähän niinkuin olisi vankilassa tai jossain muussa "tarkkailu- ja rangaistuslaitoksessa" tai Big Brother talossa tms missä joka ikistä liikettäsi tarkkaillaan ja mitä hyvänsä teetkin arvostellaan ja myös sitä arvostellaan mitä et tee. JOKA IKINEN ihminen sairastuu tuollaisessa ympäristössä, jos tuollaisen kohtelun uhriksi joutuu. Sairastuu, lannistuu, väsyy, turhautuu, hermostuu, masentuu, paatuu, turtuu, turtuu, turtuu, EI JAKSA enää, ei vain jaksa, ei pysty mihinkään. Elämänhalu loppuu.
Eli aloittajan pitäisi oppia antamaan huomattavan paljon enemmän tilaa lapsilleen. Kohtelisi lapsia kuin ihmisiä eikä kuin kakaroita joita pitää koko ajan olla vahtimassa ja aktivoimassa. Hei ap, sinä et ole TYÖVOIMATOIMISTO ja sinun lapsesi eivät ole TYÖTTÖMIÄ joten sun ei tarvitse koko ajan hengittää heidän niskaansa ja käyttää koko ajan jotain aktivoimistoimia heihin. Tietysti ongelma on että ap on jopa väkivaltaisen ahdistuva ihminen, sairaalloisen riippuvainen lapsistaan, ei kestä sitä jos jokin lapsiin liittyvä asia ei mene tasan niinkuin hän on toivonut. Joten on täysin hänen luontonsa vastaista antaa lisää tilaa lapsille jos hän kokee että lapsilla on jokin pielessä. Hän vain lisää lastensa ahdistelua eli vain kasvattaa ongelmaa. Tosiasiassa ongelma ei ole lapset vaan ap. Hänestä tuntuu pahalta joten hän pakkomielteisesti suuntaa huomionsa joka ikiseen pieneen kuviteltuun vikaan lapsissaan. Jos ap ei ymmärrä tutkia omia tunteitaan, ei osaa rauhoittaa omaa mieltään, ei löydä jonkinlaista rauhallista mielialaa siitä huolimatta että hänen lapsensa eivät ole kuin hän toivoo, niin ap tulee vain jatkamaan lastensa tukahduttamista.
Hei ap, jos jatkat tukahduttamista niin lapsesi pysyvät tuollaisessa "pysähtyneessä tilassa" jossa he eivät opi mitään niin kauan kuin he asuvat kotona. Sinä pysäytät heidän kehityksensä. Kun he 18 vuotiaina tms muuttavat kotoa niin heidän elämänsä tulee olemaan todella vaikeaa koska sitten he joutuvat jotenkin hätäisesti oppimaan kaikkia niitä asioita joita heidän tulisi oppia nyt. He jäävät nyt siis sinun takiasi kehityksessä pahasti jälkijunaan. Siitä on vaikea toipua.
Minä olin tuollainen "pysähtynyt" teini. Vasta vähän yli 30 vuotiaana opin elämään, opin ihan normaalit asiat jotka teininä jäi oppimatta kiitos supertukahduttavien vanhempieni.
Ja ai niin, ap: jos vielä lisää tukahdutat niin lapsillesi jää vain kaksi vaihtoehtoa:
1. Jäävät allesi tukahtumaan kuoliaiksi. Joutuvat mielisairaalaan lojumaan ja makaamaan ja elämä onkin sitten loppu.
2. Pakenevat sinua niin kauas kuin pippuri kasvaa jotta voivat elää. Hyvästi.
Jatkuu...
Jatkoa...
Arvelen ap että olet jyrä sekä jankkaaja. Et hyväksy lastesi vastauksia. Jos he vastaavat "ei" ja sinä et siitä vastauksesta pidä niin alat jyrätä yrittäen heidät saamaan muuttamaan vastaustaan. Noin sinä teet vain haittaa heille.
Opettele hyväksymään heidän vastauksensa. Opettele hyväksymään se ettei kaikki mene niinkuin sinä toivot. Opettele hyväksymään se että lapsesi tietävät mikä heille on parhaaksi, he tietävät paremmin kuin sinä.
EI, sinä et todellakaan tiedä mikä heille on parhaaksi. EI, sinä et todellakaan tunne omia lapsiasi. EI, sinä et todellakaan tiedä miltä heistä tuntuu. EI, sinä et todellakaan osaa kommunikoida ja tulla sujuvasti toimeen lastesi kanssa. EI, vika ei ole lapsissasi vaan siinä että TE olette vieraantuneet toisistanne suorastaan ventovieraiksi ja siitä huolimatta sinä yrität tehdä kaikki päätökset heidän puolestaan. Miksi sinä luulet osaavasi auttaa ihmisiä joista et tiedä yhtikäs mitään? Auta ensin itseäsi päästämään irti pahoista tunteistasi ja ahdistuksestasi.
Terveisin, tuollaisten vanhempien lapsi, he eivät koskaan ymmärtäneet, eivät koskaan oppineet, eivät koskaan osanneet hyväksyä mitään mistä eivät pitäneet. Siksi he menettivät kaksi lastaan.
Olet oikeassa, mutta en jyräisi heitä jankkaamalla mielipiteistä. Kaikilla, myös nuorilla, saa olla mielipiteitä.
Esimerkiksi jos minä pyydän pesemään pyykkiä, eikä yksi suostu, kun on peli kesken, toinen voi suostua.
Myönnän, että nuorin 11v on vaikein. En näe häntä melkein koskaan ja hän näyttää minulle suoranaiselta mielenterveysongelmaiselta lapselta, mutta olen huomannut, että hänen kavereiden kanssa hän onkin terve, oma itsensä.
Tämän takia en ymmärrä koskaan teinejä. Miksi minulle ei voi olla se terve ja oma itsensä vaan täytyy olla aina vihainen minulle?
Näin kärjistettynä, eihän kaikki lapset tällaisia ole mutta totta kai omaa mutsia täytyy inhota vähän, se kuuluu tuohon ikään. Kaikkien muiden mutsit on niiiiin paljon kivempia.Odota vaan se vaihe menee kyllä ohi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Jokipuro kirjoitti:
Kun ihminen alkaa muuttumaan aikuiseksi, hän ei enää halua sinun jatkuvaa huolehtimista. Ainakaan ei yleensä halua ja sinun teinisi kuuluvat tähän klaaniin.
Mullekin tuli ehdottomasti se vaikutelma että aloittaja on raskas painostava ahdistava lastensa tukahduttaja. Sellaisen lapsena oleminen on vähän niinkuin olisi vankilassa tai jossain muussa "tarkkailu- ja rangaistuslaitoksessa" tai Big Brother talossa tms missä joka ikistä liikettäsi tarkkaillaan ja mitä hyvänsä teetkin arvostellaan ja myös sitä arvostellaan mitä et tee. JOKA IKINEN ihminen sairastuu tuollaisessa ympäristössä, jos tuollaisen kohtelun uhriksi joutuu. Sairastuu, lannistuu, väsyy, turhautuu, hermostuu, masentuu, paatuu, turtuu, turtuu, turtuu, EI JAKSA enää, ei vain jaksa, ei pysty mihinkään. Elämänhalu loppuu.
Eli aloittajan pitäisi oppia antamaan huomattavan paljon enemmän tilaa lapsilleen. Kohtelisi lapsia kuin ihmisiä eikä kuin kakaroita joita pitää koko ajan olla vahtimassa ja aktivoimassa. Hei ap, sinä et ole TYÖVOIMATOIMISTO ja sinun lapsesi eivät ole TYÖTTÖMIÄ joten sun ei tarvitse koko ajan hengittää heidän niskaansa ja käyttää koko ajan jotain aktivoimistoimia heihin. Tietysti ongelma on että ap on jopa väkivaltaisen ahdistuva ihminen, sairaalloisen riippuvainen lapsistaan, ei kestä sitä jos jokin lapsiin liittyvä asia ei mene tasan niinkuin hän on toivonut. Joten on täysin hänen luontonsa vastaista antaa lisää tilaa lapsille jos hän kokee että lapsilla on jokin pielessä. Hän vain lisää lastensa ahdistelua eli vain kasvattaa ongelmaa. Tosiasiassa ongelma ei ole lapset vaan ap. Hänestä tuntuu pahalta joten hän pakkomielteisesti suuntaa huomionsa joka ikiseen pieneen kuviteltuun vikaan lapsissaan. Jos ap ei ymmärrä tutkia omia tunteitaan, ei osaa rauhoittaa omaa mieltään, ei löydä jonkinlaista rauhallista mielialaa siitä huolimatta että hänen lapsensa eivät ole kuin hän toivoo, niin ap tulee vain jatkamaan lastensa tukahduttamista.
Hei ap, jos jatkat tukahduttamista niin lapsesi pysyvät tuollaisessa "pysähtyneessä tilassa" jossa he eivät opi mitään niin kauan kuin he asuvat kotona. Sinä pysäytät heidän kehityksensä. Kun he 18 vuotiaina tms muuttavat kotoa niin heidän elämänsä tulee olemaan todella vaikeaa koska sitten he joutuvat jotenkin hätäisesti oppimaan kaikkia niitä asioita joita heidän tulisi oppia nyt. He jäävät nyt siis sinun takiasi kehityksessä pahasti jälkijunaan. Siitä on vaikea toipua.
Minä olin tuollainen "pysähtynyt" teini. Vasta vähän yli 30 vuotiaana opin elämään, opin ihan normaalit asiat jotka teininä jäi oppimatta kiitos supertukahduttavien vanhempieni.
Ja ai niin, ap: jos vielä lisää tukahdutat niin lapsillesi jää vain kaksi vaihtoehtoa:
1. Jäävät allesi tukahtumaan kuoliaiksi. Joutuvat mielisairaalaan lojumaan ja makaamaan ja elämä onkin sitten loppu.
2. Pakenevat sinua niin kauas kuin pippuri kasvaa jotta voivat elää. Hyvästi.
Jatkuu...
Jatkoa...
Arvelen ap että olet jyrä sekä jankkaaja. Et hyväksy lastesi vastauksia. Jos he vastaavat "ei" ja sinä et siitä vastauksesta pidä niin alat jyrätä yrittäen heidät saamaan muuttamaan vastaustaan. Noin sinä teet vain haittaa heille.
Opettele hyväksymään heidän vastauksensa. Opettele hyväksymään se ettei kaikki mene niinkuin sinä toivot. Opettele hyväksymään se että lapsesi tietävät mikä heille on parhaaksi, he tietävät paremmin kuin sinä.
EI, sinä et todellakaan tiedä mikä heille on parhaaksi. EI, sinä et todellakaan tunne omia lapsiasi. EI, sinä et todellakaan tiedä miltä heistä tuntuu. EI, sinä et todellakaan osaa kommunikoida ja tulla sujuvasti toimeen lastesi kanssa. EI, vika ei ole lapsissasi vaan siinä että TE olette vieraantuneet toisistanne suorastaan ventovieraiksi ja siitä huolimatta sinä yrität tehdä kaikki päätökset heidän puolestaan. Miksi sinä luulet osaavasi auttaa ihmisiä joista et tiedä yhtikäs mitään? Auta ensin itseäsi päästämään irti pahoista tunteistasi ja ahdistuksestasi.
Terveisin, tuollaisten vanhempien lapsi, he eivät koskaan ymmärtäneet, eivät koskaan oppineet, eivät koskaan osanneet hyväksyä mitään mistä eivät pitäneet. Siksi he menettivät kaksi lastaan.
Olet oikeassa, mutta en jyräisi heitä jankkaamalla mielipiteistä. Kaikilla, myös nuorilla, saa olla mielipiteitä.
Esimerkiksi jos minä pyydän pesemään pyykkiä, eikä yksi suostu, kun on peli kesken, toinen voi suostua.
Myönnän, että nuorin 11v on vaikein. En näe häntä melkein koskaan ja hän näyttää minulle suoranaiselta mielenterveysongelmaiselta lapselta, mutta olen huomannut, että hänen kavereiden kanssa hän onkin terve, oma itsensä.
Tämän takia en ymmärrä koskaan teinejä. Miksi minulle ei voi olla se terve ja oma itsensä vaan täytyy olla aina vihainen minulle?
Näin kärjistettynä, eihän kaikki lapset tällaisia ole mutta totta kai omaa mutsia täytyy inhota vähän, se kuuluu tuohon ikään. Kaikkien muiden mutsit on niiiiin paljon kivempia.Odota vaan se vaihe menee kyllä ohi :)
Itsekin olen kuullut näiltä teineiltä usein, että "sen kaverin se äiti on paljon kivempi kuin sinä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Jokipuro kirjoitti:
Kun ihminen alkaa muuttumaan aikuiseksi, hän ei enää halua sinun jatkuvaa huolehtimista. Ainakaan ei yleensä halua ja sinun teinisi kuuluvat tähän klaaniin.
Mullekin tuli ehdottomasti se vaikutelma että aloittaja on raskas painostava ahdistava lastensa tukahduttaja. Sellaisen lapsena oleminen on vähän niinkuin olisi vankilassa tai jossain muussa "tarkkailu- ja rangaistuslaitoksessa" tai Big Brother talossa tms missä joka ikistä liikettäsi tarkkaillaan ja mitä hyvänsä teetkin arvostellaan ja myös sitä arvostellaan mitä et tee. JOKA IKINEN ihminen sairastuu tuollaisessa ympäristössä, jos tuollaisen kohtelun uhriksi joutuu. Sairastuu, lannistuu, väsyy, turhautuu, hermostuu, masentuu, paatuu, turtuu, turtuu, turtuu, EI JAKSA enää, ei vain jaksa, ei pysty mihinkään. Elämänhalu loppuu.
Eli aloittajan pitäisi oppia antamaan huomattavan paljon enemmän tilaa lapsilleen. Kohtelisi lapsia kuin ihmisiä eikä kuin kakaroita joita pitää koko ajan olla vahtimassa ja aktivoimassa. Hei ap, sinä et ole TYÖVOIMATOIMISTO ja sinun lapsesi eivät ole TYÖTTÖMIÄ joten sun ei tarvitse koko ajan hengittää heidän niskaansa ja käyttää koko ajan jotain aktivoimistoimia heihin. Tietysti ongelma on että ap on jopa väkivaltaisen ahdistuva ihminen, sairaalloisen riippuvainen lapsistaan, ei kestä sitä jos jokin lapsiin liittyvä asia ei mene tasan niinkuin hän on toivonut. Joten on täysin hänen luontonsa vastaista antaa lisää tilaa lapsille jos hän kokee että lapsilla on jokin pielessä. Hän vain lisää lastensa ahdistelua eli vain kasvattaa ongelmaa. Tosiasiassa ongelma ei ole lapset vaan ap. Hänestä tuntuu pahalta joten hän pakkomielteisesti suuntaa huomionsa joka ikiseen pieneen kuviteltuun vikaan lapsissaan. Jos ap ei ymmärrä tutkia omia tunteitaan, ei osaa rauhoittaa omaa mieltään, ei löydä jonkinlaista rauhallista mielialaa siitä huolimatta että hänen lapsensa eivät ole kuin hän toivoo, niin ap tulee vain jatkamaan lastensa tukahduttamista.
Hei ap, jos jatkat tukahduttamista niin lapsesi pysyvät tuollaisessa "pysähtyneessä tilassa" jossa he eivät opi mitään niin kauan kuin he asuvat kotona. Sinä pysäytät heidän kehityksensä. Kun he 18 vuotiaina tms muuttavat kotoa niin heidän elämänsä tulee olemaan todella vaikeaa koska sitten he joutuvat jotenkin hätäisesti oppimaan kaikkia niitä asioita joita heidän tulisi oppia nyt. He jäävät nyt siis sinun takiasi kehityksessä pahasti jälkijunaan. Siitä on vaikea toipua.
Minä olin tuollainen "pysähtynyt" teini. Vasta vähän yli 30 vuotiaana opin elämään, opin ihan normaalit asiat jotka teininä jäi oppimatta kiitos supertukahduttavien vanhempieni.
Ja ai niin, ap: jos vielä lisää tukahdutat niin lapsillesi jää vain kaksi vaihtoehtoa:
1. Jäävät allesi tukahtumaan kuoliaiksi. Joutuvat mielisairaalaan lojumaan ja makaamaan ja elämä onkin sitten loppu.
2. Pakenevat sinua niin kauas kuin pippuri kasvaa jotta voivat elää. Hyvästi.
Jatkuu...
Jatkoa...
Arvelen ap että olet jyrä sekä jankkaaja. Et hyväksy lastesi vastauksia. Jos he vastaavat "ei" ja sinä et siitä vastauksesta pidä niin alat jyrätä yrittäen heidät saamaan muuttamaan vastaustaan. Noin sinä teet vain haittaa heille.
Opettele hyväksymään heidän vastauksensa. Opettele hyväksymään se ettei kaikki mene niinkuin sinä toivot. Opettele hyväksymään se että lapsesi tietävät mikä heille on parhaaksi, he tietävät paremmin kuin sinä.
EI, sinä et todellakaan tiedä mikä heille on parhaaksi. EI, sinä et todellakaan tunne omia lapsiasi. EI, sinä et todellakaan tiedä miltä heistä tuntuu. EI, sinä et todellakaan osaa kommunikoida ja tulla sujuvasti toimeen lastesi kanssa. EI, vika ei ole lapsissasi vaan siinä että TE olette vieraantuneet toisistanne suorastaan ventovieraiksi ja siitä huolimatta sinä yrität tehdä kaikki päätökset heidän puolestaan. Miksi sinä luulet osaavasi auttaa ihmisiä joista et tiedä yhtikäs mitään? Auta ensin itseäsi päästämään irti pahoista tunteistasi ja ahdistuksestasi.
Terveisin, tuollaisten vanhempien lapsi, he eivät koskaan ymmärtäneet, eivät koskaan oppineet, eivät koskaan osanneet hyväksyä mitään mistä eivät pitäneet. Siksi he menettivät kaksi lastaan.
Vieläkin jatkoa...
Aikoinaan oli erittäin tunnettua että ulkomailla jättimäisissä laitoksissa tai siis tehdasmaisissa orpokodeissa lapset olivat niin ahdistuneita että heidän kehityksensä pysähtyi ja jopa paatui. He tulivat orpokoteihin terveinä mutta vuosien ahdistuksen vuoksi heistä tuli "hitaita kömpelöitä letargisia apaattisia kehitysvammaisia imbesillejä". Hirveä ihmiskohtalo.
Nykyään noin käy monissa suomalaisissa kodeissa. Ei niissä "tavanomaisissa huonoissa kodeissa" joissa poliisi ja sosiaalityöntekijät usein vierailevat, missä on alkoholismia ja väkivaltaa ja jossa vanhemmat eivät edes kiinnitä lapsiinsa mitään huomiota. Sellaisissa lapset ovat heitteillä ja päätyvät siksi ulos jengeihin joissa päätyvät tekemään vaikka mitä pahaa. Vaan siis, nuo superahdistavat perheet ovat sellaiset "hyvät perheet" joissa vanhemmat luulevat olevansa erityisen aktiivisia lastensa kasvattajia. Erityisen hyviä, erityisen motivoivia, erityisen tunnollisia, erityisen paljon ohjaavat lapsiaan. Esim helikopterivanhemmat. Siis aivan kamalan haitallisia vanhempia. Lapsille hirveä vuosikausien ahdistus, he jäävät omiin huoneisiinsa lojumaan eivätkä tee mitään. Hirveä ihmiskohtalo.
Toki nykyään myös älypuhelimet ynnä muut typerät elektroniset laitteet turruttavat aivoja, mutta omat vanhemmat turruttavat aivoja paljon pahemmin.
Kun sinä ap erityisen ahkerasti ohjaat lapsiasi ja annat heille positiivista palautetta ja motivoit heitä ja ohjaat ja neuvot ja kyselet ja kannustat ja rohkaiset ja käsket... niin millään tuollaisella ei ole positiivista vaikutusta. Tuo on lasten ahdistelua. Sinä olet ahdistava. Sinä vain tuotat heille ahdistusta, suorastaan lyttäät heitä sillä mukamas positiivisella palautteella ja mukamas hyödyllisillä neuvoilla. Edes koira ei tarvitse ohjeistusta koko ajan, edes koira ei kestä jos sitä ihan joka ikinen hetki ponnekkaasti ohjataan, koirakin alkaa sellaisesta saada hermoromahdusta ja väsyä.
Et sinä saa lapsiasi kasvamaan ohjaamisella ja käskyillä. Ei jatkuva ohjaaminen ole elämää - se on elämän tukahduttamista, kuin olisi jumissa jossain turruttavassa harmaassa ankeassa laitoksessa. Lapsesi ovat ihmisiä jotka kasvavat ihan itse - kunhan saavat kasvamiseen tilaa.
Kuulostaa rauhalliselta ja mukavalta.
Joskus teini-ikäiset voivat olla hankaliakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy sääliksi näitä nykyteinejä mitkä tuijottaa ihan pikkuruista ruutua kaiket päivät. Tätä kyllä näkee vanhemmillakin naisilla nykyään valitettavasti. Ulkona kävellessä tuijotetaan ruutuun. Eivät näytä edes ihmisiltä.
Kun mä olin teini niin sentään katsottiin isoja ruutuja ja näyttöjä kotona ja ulkona ollessa oltiin läsnä maailman kanssa.
Toi "ei mitään syötävää" on niin tuttu. MInä luovutin, olkoot syömättä jollei muka löydä ruokaa kaapista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Jokipuro kirjoitti:
Kun ihminen alkaa muuttumaan aikuiseksi, hän ei enää halua sinun jatkuvaa huolehtimista. Ainakaan ei yleensä halua ja sinun teinisi kuuluvat tähän klaaniin.
Mullekin tuli ehdottomasti se vaikutelma että aloittaja on raskas painostava ahdistava lastensa tukahduttaja. Sellaisen lapsena oleminen on vähän niinkuin olisi vankilassa tai jossain muussa "tarkkailu- ja rangaistuslaitoksessa" tai Big Brother talossa tms missä joka ikistä liikettäsi tarkkaillaan ja mitä hyvänsä teetkin arvostellaan ja myös sitä arvostellaan mitä et tee. JOKA IKINEN ihminen sairastuu tuollaisessa ympäristössä, jos tuollaisen kohtelun uhriksi joutuu. Sairastuu, lannistuu, väsyy, turhautuu, hermostuu, masentuu, paatuu, turtuu, turtuu, turtuu, EI JAKSA enää, ei vain jaksa, ei pysty mihinkään. Elämänhalu loppuu.
Eli aloittajan pitäisi oppia antamaan huomattavan paljon enemmän tilaa lapsilleen. Kohtelisi lapsia kuin ihmisiä eikä kuin kakaroita joita pitää koko ajan olla vahtimassa ja aktivoimassa. Hei ap, sinä et ole TYÖVOIMATOIMISTO ja sinun lapsesi eivät ole TYÖTTÖMIÄ joten sun ei tarvitse koko ajan hengittää heidän niskaansa ja käyttää koko ajan jotain aktivoimistoimia heihin. Tietysti ongelma on että ap on jopa väkivaltaisen ahdistuva ihminen, sairaalloisen riippuvainen lapsistaan, ei kestä sitä jos jokin lapsiin liittyvä asia ei mene tasan niinkuin hän on toivonut. Joten on täysin hänen luontonsa vastaista antaa lisää tilaa lapsille jos hän kokee että lapsilla on jokin pielessä. Hän vain lisää lastensa ahdistelua eli vain kasvattaa ongelmaa. Tosiasiassa ongelma ei ole lapset vaan ap. Hänestä tuntuu pahalta joten hän pakkomielteisesti suuntaa huomionsa joka ikiseen pieneen kuviteltuun vikaan lapsissaan. Jos ap ei ymmärrä tutkia omia tunteitaan, ei osaa rauhoittaa omaa mieltään, ei löydä jonkinlaista rauhallista mielialaa siitä huolimatta että hänen lapsensa eivät ole kuin hän toivoo, niin ap tulee vain jatkamaan lastensa tukahduttamista.
Hei ap, jos jatkat tukahduttamista niin lapsesi pysyvät tuollaisessa "pysähtyneessä tilassa" jossa he eivät opi mitään niin kauan kuin he asuvat kotona. Sinä pysäytät heidän kehityksensä. Kun he 18 vuotiaina tms muuttavat kotoa niin heidän elämänsä tulee olemaan todella vaikeaa koska sitten he joutuvat jotenkin hätäisesti oppimaan kaikkia niitä asioita joita heidän tulisi oppia nyt. He jäävät nyt siis sinun takiasi kehityksessä pahasti jälkijunaan. Siitä on vaikea toipua.
Minä olin tuollainen "pysähtynyt" teini. Vasta vähän yli 30 vuotiaana opin elämään, opin ihan normaalit asiat jotka teininä jäi oppimatta kiitos supertukahduttavien vanhempieni.
Ja ai niin, ap: jos vielä lisää tukahdutat niin lapsillesi jää vain kaksi vaihtoehtoa:
1. Jäävät allesi tukahtumaan kuoliaiksi. Joutuvat mielisairaalaan lojumaan ja makaamaan ja elämä onkin sitten loppu.
2. Pakenevat sinua niin kauas kuin pippuri kasvaa jotta voivat elää. Hyvästi.
Jatkuu...
Jatkoa...
Arvelen ap että olet jyrä sekä jankkaaja. Et hyväksy lastesi vastauksia. Jos he vastaavat "ei" ja sinä et siitä vastauksesta pidä niin alat jyrätä yrittäen heidät saamaan muuttamaan vastaustaan. Noin sinä teet vain haittaa heille.
Opettele hyväksymään heidän vastauksensa. Opettele hyväksymään se ettei kaikki mene niinkuin sinä toivot. Opettele hyväksymään se että lapsesi tietävät mikä heille on parhaaksi, he tietävät paremmin kuin sinä.
EI, sinä et todellakaan tiedä mikä heille on parhaaksi. EI, sinä et todellakaan tunne omia lapsiasi. EI, sinä et todellakaan tiedä miltä heistä tuntuu. EI, sinä et todellakaan osaa kommunikoida ja tulla sujuvasti toimeen lastesi kanssa. EI, vika ei ole lapsissasi vaan siinä että TE olette vieraantuneet toisistanne suorastaan ventovieraiksi ja siitä huolimatta sinä yrität tehdä kaikki päätökset heidän puolestaan. Miksi sinä luulet osaavasi auttaa ihmisiä joista et tiedä yhtikäs mitään? Auta ensin itseäsi päästämään irti pahoista tunteistasi ja ahdistuksestasi.
Terveisin, tuollaisten vanhempien lapsi, he eivät koskaan ymmärtäneet, eivät koskaan oppineet, eivät koskaan osanneet hyväksyä mitään mistä eivät pitäneet. Siksi he menettivät kaksi lastaan.
Olet oikeassa, mutta en jyräisi heitä jankkaamalla mielipiteistä. Kaikilla, myös nuorilla, saa olla mielipiteitä.
Esimerkiksi jos minä pyydän pesemään pyykkiä, eikä yksi suostu, kun on peli kesken, toinen voi suostua.
Myönnän, että nuorin 11v on vaikein. En näe häntä melkein koskaan ja hän näyttää minulle suoranaiselta mielenterveysongelmaiselta lapselta, mutta olen huomannut, että hänen kavereiden kanssa hän onkin terve, oma itsensä.
Tämän takia en ymmärrä koskaan teinejä. Miksi minulle ei voi olla se terve ja oma itsensä vaan täytyy olla aina vihainen minulle?
"Tämän takia en ymmärrä koskaan teinejä. Miksi minulle ei voi olla se terve ja oma itsensä vaan täytyy olla aina vihainen minulle?"
Kenelle muulle teini purkaisi paineita, kuin sinulle eli läheiselle ihmiselle.
Se on kuitenkin parempi ratkaisu, kuin potkisi mummoja kadulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Jokipuro kirjoitti:
Kun ihminen alkaa muuttumaan aikuiseksi, hän ei enää halua sinun jatkuvaa huolehtimista. Ainakaan ei yleensä halua ja sinun teinisi kuuluvat tähän klaaniin.
Mullekin tuli ehdottomasti se vaikutelma että aloittaja on raskas painostava ahdistava lastensa tukahduttaja. Sellaisen lapsena oleminen on vähän niinkuin olisi vankilassa tai jossain muussa "tarkkailu- ja rangaistuslaitoksessa" tai Big Brother talossa tms missä joka ikistä liikettäsi tarkkaillaan ja mitä hyvänsä teetkin arvostellaan ja myös sitä arvostellaan mitä et tee. JOKA IKINEN ihminen sairastuu tuollaisessa ympäristössä, jos tuollaisen kohtelun uhriksi joutuu. Sairastuu, lannistuu, väsyy, turhautuu, hermostuu, masentuu, paatuu, turtuu, turtuu, turtuu, EI JAKSA enää, ei vain jaksa, ei pysty mihinkään. Elämänhalu loppuu.
Eli aloittajan pitäisi oppia antamaan huomattavan paljon enemmän tilaa lapsilleen. Kohtelisi lapsia kuin ihmisiä eikä kuin kakaroita joita pitää koko ajan olla vahtimassa ja aktivoimassa. Hei ap, sinä et ole TYÖVOIMATOIMISTO ja sinun lapsesi eivät ole TYÖTTÖMIÄ joten sun ei tarvitse koko ajan hengittää heidän niskaansa ja käyttää koko ajan jotain aktivoimistoimia heihin. Tietysti ongelma on että ap on jopa väkivaltaisen ahdistuva ihminen, sairaalloisen riippuvainen lapsistaan, ei kestä sitä jos jokin lapsiin liittyvä asia ei mene tasan niinkuin hän on toivonut. Joten on täysin hänen luontonsa vastaista antaa lisää tilaa lapsille jos hän kokee että lapsilla on jokin pielessä. Hän vain lisää lastensa ahdistelua eli vain kasvattaa ongelmaa. Tosiasiassa ongelma ei ole lapset vaan ap. Hänestä tuntuu pahalta joten hän pakkomielteisesti suuntaa huomionsa joka ikiseen pieneen kuviteltuun vikaan lapsissaan. Jos ap ei ymmärrä tutkia omia tunteitaan, ei osaa rauhoittaa omaa mieltään, ei löydä jonkinlaista rauhallista mielialaa siitä huolimatta että hänen lapsensa eivät ole kuin hän toivoo, niin ap tulee vain jatkamaan lastensa tukahduttamista.
Hei ap, jos jatkat tukahduttamista niin lapsesi pysyvät tuollaisessa "pysähtyneessä tilassa" jossa he eivät opi mitään niin kauan kuin he asuvat kotona. Sinä pysäytät heidän kehityksensä. Kun he 18 vuotiaina tms muuttavat kotoa niin heidän elämänsä tulee olemaan todella vaikeaa koska sitten he joutuvat jotenkin hätäisesti oppimaan kaikkia niitä asioita joita heidän tulisi oppia nyt. He jäävät nyt siis sinun takiasi kehityksessä pahasti jälkijunaan. Siitä on vaikea toipua.
Minä olin tuollainen "pysähtynyt" teini. Vasta vähän yli 30 vuotiaana opin elämään, opin ihan normaalit asiat jotka teininä jäi oppimatta kiitos supertukahduttavien vanhempieni.
Ja ai niin, ap: jos vielä lisää tukahdutat niin lapsillesi jää vain kaksi vaihtoehtoa:
1. Jäävät allesi tukahtumaan kuoliaiksi. Joutuvat mielisairaalaan lojumaan ja makaamaan ja elämä onkin sitten loppu.
2. Pakenevat sinua niin kauas kuin pippuri kasvaa jotta voivat elää. Hyvästi.
Jatkuu...
Jatkoa...
Arvelen ap että olet jyrä sekä jankkaaja. Et hyväksy lastesi vastauksia. Jos he vastaavat "ei" ja sinä et siitä vastauksesta pidä niin alat jyrätä yrittäen heidät saamaan muuttamaan vastaustaan. Noin sinä teet vain haittaa heille.
Opettele hyväksymään heidän vastauksensa. Opettele hyväksymään se ettei kaikki mene niinkuin sinä toivot. Opettele hyväksymään se että lapsesi tietävät mikä heille on parhaaksi, he tietävät paremmin kuin sinä.
EI, sinä et todellakaan tiedä mikä heille on parhaaksi. EI, sinä et todellakaan tunne omia lapsiasi. EI, sinä et todellakaan tiedä miltä heistä tuntuu. EI, sinä et todellakaan osaa kommunikoida ja tulla sujuvasti toimeen lastesi kanssa. EI, vika ei ole lapsissasi vaan siinä että TE olette vieraantuneet toisistanne suorastaan ventovieraiksi ja siitä huolimatta sinä yrität tehdä kaikki päätökset heidän puolestaan. Miksi sinä luulet osaavasi auttaa ihmisiä joista et tiedä yhtikäs mitään? Auta ensin itseäsi päästämään irti pahoista tunteistasi ja ahdistuksestasi.
Terveisin, tuollaisten vanhempien lapsi, he eivät koskaan ymmärtäneet, eivät koskaan oppineet, eivät koskaan osanneet hyväksyä mitään mistä eivät pitäneet. Siksi he menettivät kaksi lastaan.
Vieläkin jatkoa...
Aikoinaan oli erittäin tunnettua että ulkomailla jättimäisissä laitoksissa tai siis tehdasmaisissa orpokodeissa lapset olivat niin ahdistuneita että heidän kehityksensä pysähtyi ja jopa paatui. He tulivat orpokoteihin terveinä mutta vuosien ahdistuksen vuoksi heistä tuli "hitaita kömpelöitä letargisia apaattisia kehitysvammaisia imbesillejä". Hirveä ihmiskohtalo.
Nykyään noin käy monissa suomalaisissa kodeissa. Ei niissä "tavanomaisissa huonoissa kodeissa" joissa poliisi ja sosiaalityöntekijät usein vierailevat, missä on alkoholismia ja väkivaltaa ja jossa vanhemmat eivät edes kiinnitä lapsiinsa mitään huomiota. Sellaisissa lapset ovat heitteillä ja päätyvät siksi ulos jengeihin joissa päätyvät tekemään vaikka mitä pahaa. Vaan siis, nuo superahdistavat perheet ovat sellaiset "hyvät perheet" joissa vanhemmat luulevat olevansa erityisen aktiivisia lastensa kasvattajia. Erityisen hyviä, erityisen motivoivia, erityisen tunnollisia, erityisen paljon ohjaavat lapsiaan. Esim helikopterivanhemmat. Siis aivan kamalan haitallisia vanhempia. Lapsille hirveä vuosikausien ahdistus, he jäävät omiin huoneisiinsa lojumaan eivätkä tee mitään. Hirveä ihmiskohtalo.
Toki nykyään myös älypuhelimet ynnä muut typerät elektroniset laitteet turruttavat aivoja, mutta omat vanhemmat turruttavat aivoja paljon pahemmin.
Kun sinä ap erityisen ahkerasti ohjaat lapsiasi ja annat heille positiivista palautetta ja motivoit heitä ja ohjaat ja neuvot ja kyselet ja kannustat ja rohkaiset ja käsket... niin millään tuollaisella ei ole positiivista vaikutusta. Tuo on lasten ahdistelua. Sinä olet ahdistava. Sinä vain tuotat heille ahdistusta, suorastaan lyttäät heitä sillä mukamas positiivisella palautteella ja mukamas hyödyllisillä neuvoilla. Edes koira ei tarvitse ohjeistusta koko ajan, edes koira ei kestä jos sitä ihan joka ikinen hetki ponnekkaasti ohjataan, koirakin alkaa sellaisesta saada hermoromahdusta ja väsyä.
Et sinä saa lapsiasi kasvamaan ohjaamisella ja käskyillä. Ei jatkuva ohjaaminen ole elämää - se on elämän tukahduttamista, kuin olisi jumissa jossain turruttavassa harmaassa ankeassa laitoksessa. Lapsesi ovat ihmisiä jotka kasvavat ihan itse - kunhan saavat kasvamiseen tilaa.
Eihän lapsi, lapsi, muuten opi, ellet sä ohjeista tätä. Se on kuitenkin eri asia sellainen valvova silmä. Uskon itsekin siihen, että lapsi ahdistuu, jos häntä vahditaan 24/7.
En tee näin. Tiedän, että teini itse tulee puhumaan minulle, kun hänellä todella on asiaa. Jos minä kysyn jotain päivästä tai muuta sellaista, vastaus on "Ju/ei". Eli se on aivan turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av-äippylit makaa palstalla kasvattamassa lapsiaan. Hyvin te vedätte.
Millaisiakohan herranterttuja av-mammat on itse olleet teineinä?
Vierailija kirjoitti:
Millaisiakohan herranterttuja av-mammat on itse olleet teineinä?
Olen itse ainakin ulkoillut lapsuudesta suurimman osan. Kyllähän nämä teinitkin ovat ulkoilleet, mutta silloin ennen 9v, kun he saivat ensimmäiset älypuhelimet.
Nykyään tietenkin jo päiväkotilaisilla on älypuhelimet ja niillä roikkuvat. Voi ei..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama ja tuohon vielä törkeässä kunnossa oleva huone 17veellä😱 Roskatkin lattioilla, astiapinoja pöydillä, vaatteita lattialla..
Tuohon auttaa kummasti, kun vanhemmat ummistavat silmänsä ja muistoissa palaavat ajassa omaan teiniaikaan ja kaveripiirin. Kiinnostiko pölyjen pyyhkiminen ja huoneen siisteys? Tuskin.
Tai kannattaa kysyä omilta vanhemmiltaan ja appivanhemmiltaan.
Kyllä mua kiinnosti kummasti ikkunoiden pesu joka viikonloppu, kun olin ihastunut naapurin poikaan, joka pesi taas niiden porukoiden autoa <3
Mitä itse teet päivät pitkät? Etteivät olisi kuitenkaan tullut äitiin ja isään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Jokipuro kirjoitti:
Kun ihminen alkaa muuttumaan aikuiseksi, hän ei enää halua sinun jatkuvaa huolehtimista. Ainakaan ei yleensä halua ja sinun teinisi kuuluvat tähän klaaniin.
Mullekin tuli ehdottomasti se vaikutelma että aloittaja on raskas painostava ahdistava lastensa tukahduttaja. Sellaisen lapsena oleminen on vähän niinkuin olisi vankilassa tai jossain muussa "tarkkailu- ja rangaistuslaitoksessa" tai Big Brother talossa tms missä joka ikistä liikettäsi tarkkaillaan ja mitä hyvänsä teetkin arvostellaan ja myös sitä arvostellaan mitä et tee. JOKA IKINEN ihminen sairastuu tuollaisessa ympäristössä, jos tuollaisen kohtelun uhriksi joutuu. Sairastuu, lannistuu, väsyy, turhautuu, hermostuu, masentuu, paatuu, turtuu, turtuu, turtuu, EI JAKSA enää, ei vain jaksa, ei pysty mihinkään. Elämänhalu loppuu.
Eli aloittajan pitäisi oppia antamaan huomattavan paljon enemmän tilaa lapsilleen. Kohtelisi lapsia kuin ihmisiä eikä kuin kakaroita joita pitää koko ajan olla vahtimassa ja aktivoimassa. Hei ap, sinä et ole TYÖVOIMATOIMISTO ja sinun lapsesi eivät ole TYÖTTÖMIÄ joten sun ei tarvitse koko ajan hengittää heidän niskaansa ja käyttää koko ajan jotain aktivoimistoimia heihin. Tietysti ongelma on että ap on jopa väkivaltaisen ahdistuva ihminen, sairaalloisen riippuvainen lapsistaan, ei kestä sitä jos jokin lapsiin liittyvä asia ei mene tasan niinkuin hän on toivonut. Joten on täysin hänen luontonsa vastaista antaa lisää tilaa lapsille jos hän kokee että lapsilla on jokin pielessä. Hän vain lisää lastensa ahdistelua eli vain kasvattaa ongelmaa. Tosiasiassa ongelma ei ole lapset vaan ap. Hänestä tuntuu pahalta joten hän pakkomielteisesti suuntaa huomionsa joka ikiseen pieneen kuviteltuun vikaan lapsissaan. Jos ap ei ymmärrä tutkia omia tunteitaan, ei osaa rauhoittaa omaa mieltään, ei löydä jonkinlaista rauhallista mielialaa siitä huolimatta että hänen lapsensa eivät ole kuin hän toivoo, niin ap tulee vain jatkamaan lastensa tukahduttamista.
Hei ap, jos jatkat tukahduttamista niin lapsesi pysyvät tuollaisessa "pysähtyneessä tilassa" jossa he eivät opi mitään niin kauan kuin he asuvat kotona. Sinä pysäytät heidän kehityksensä. Kun he 18 vuotiaina tms muuttavat kotoa niin heidän elämänsä tulee olemaan todella vaikeaa koska sitten he joutuvat jotenkin hätäisesti oppimaan kaikkia niitä asioita joita heidän tulisi oppia nyt. He jäävät nyt siis sinun takiasi kehityksessä pahasti jälkijunaan. Siitä on vaikea toipua.
Minä olin tuollainen "pysähtynyt" teini. Vasta vähän yli 30 vuotiaana opin elämään, opin ihan normaalit asiat jotka teininä jäi oppimatta kiitos supertukahduttavien vanhempieni.
Ja ai niin, ap: jos vielä lisää tukahdutat niin lapsillesi jää vain kaksi vaihtoehtoa:
1. Jäävät allesi tukahtumaan kuoliaiksi. Joutuvat mielisairaalaan lojumaan ja makaamaan ja elämä onkin sitten loppu.
2. Pakenevat sinua niin kauas kuin pippuri kasvaa jotta voivat elää. Hyvästi.
Jatkuu...
Jatkoa...
Arvelen ap että olet jyrä sekä jankkaaja. Et hyväksy lastesi vastauksia. Jos he vastaavat "ei" ja sinä et siitä vastauksesta pidä niin alat jyrätä yrittäen heidät saamaan muuttamaan vastaustaan. Noin sinä teet vain haittaa heille.
Opettele hyväksymään heidän vastauksensa. Opettele hyväksymään se ettei kaikki mene niinkuin sinä toivot. Opettele hyväksymään se että lapsesi tietävät mikä heille on parhaaksi, he tietävät paremmin kuin sinä.
EI, sinä et todellakaan tiedä mikä heille on parhaaksi. EI, sinä et todellakaan tunne omia lapsiasi. EI, sinä et todellakaan tiedä miltä heistä tuntuu. EI, sinä et todellakaan osaa kommunikoida ja tulla sujuvasti toimeen lastesi kanssa. EI, vika ei ole lapsissasi vaan siinä että TE olette vieraantuneet toisistanne suorastaan ventovieraiksi ja siitä huolimatta sinä yrität tehdä kaikki päätökset heidän puolestaan. Miksi sinä luulet osaavasi auttaa ihmisiä joista et tiedä yhtikäs mitään? Auta ensin itseäsi päästämään irti pahoista tunteistasi ja ahdistuksestasi.
Terveisin, tuollaisten vanhempien lapsi, he eivät koskaan ymmärtäneet, eivät koskaan oppineet, eivät koskaan osanneet hyväksyä mitään mistä eivät pitäneet. Siksi he menettivät kaksi lastaan.
Olet oikeassa, mutta en jyräisi heitä jankkaamalla mielipiteistä. Kaikilla, myös nuorilla, saa olla mielipiteitä.
Esimerkiksi jos minä pyydän pesemään pyykkiä, eikä yksi suostu, kun on peli kesken, toinen voi suostua.
Myönnän, että nuorin 11v on vaikein. En näe häntä melkein koskaan ja hän näyttää minulle suoranaiselta mielenterveysongelmaiselta lapselta, mutta olen huomannut, että hänen kavereiden kanssa hän onkin terve, oma itsensä.
Tämän takia en ymmärrä koskaan teinejä. Miksi minulle ei voi olla se terve ja oma itsensä vaan täytyy olla aina vihainen minulle?
Näin kärjistettynä, eihän kaikki lapset tällaisia ole mutta totta kai omaa mutsia täytyy inhota vähän, se kuuluu tuohon ikään. Kaikkien muiden mutsit on niiiiin paljon kivempia.Odota vaan se vaihe menee kyllä ohi :)
Itsekin olen kuullut näiltä teineiltä usein, että "sen kaverin se äiti on paljon kivempi kuin sinä"
Näimpä, aika yleistä teineille ja jos oikein muistelee taidettiin itsekin olla samanlaisia "mutsiiii..miks et voi olla kun vaikka tiinan äiti se on niin paljon kivempi!" haha:D Ja muiden äidit ei ikinä uskoisi mitä velttoja lötkyjä nämä ovat kotona kun vieraillessa ovat niin kohteliaita ja hyväkäytöksisiä. :)
Etkö ymmärrä ettei aito-sanaa voi käyttää näin?!? Aivan hirveää kielen raiskuuta.