Lue keskustelun säännöt.
Ahdistava musiikkimuisto
25.05.2020 |
Onko teistä kenellekkään jäänyt musiikkiin tms liittyvää ongelmaa. Eli johonkin tiettyyn biisiin tai bändiin liittyen tulee aina joku vanha traumaattinen tapahtuma mieleen ja alkaa ahdistaa. Oletko jotenkin päässyt vastaavasta eroon?
Minulla on yksi bändi jonka biisi kuului taustalta kun minut yritettiin raiskata. Muuten olen asian kyllä käsitellyt, mutta kyseinen bändi on minulle jotenkin pilalla. Alkaa järjettömän paljon aina ahdistaa kun kuulen jonkun heidän biiseistään. Ei tarvitse edes olla se sama vaan ihan mikä vaan aiheuttaa saman reaktion. Tämä on nyt alkanut ärsyttää minua tosi paljon ja haluaisin päästä siitä eroon, mutta onko se edes mahdollisa? Tapahtumasta on kuitenkin jo kohta kaksikymmentä vuotta niin en oikein usko, että aika tähän auttaa. Ois oikeasti ihan hyvä bändi jos sitä pystyisi kuuntelemaan. Ois vielä yks miehen lempibändeistä ja nyt mä alan aina mussuttaan jos mitään heiltä kuuntelee (tai eihän se enää edes yritä jos oon kotona).
Mulla on näitä kyllä pari muutakin nyt kun aloin ajattelemaan. Yksi lastenlaulu, joka soi siskon hautajaisissa ja samasta tilaisuudesta yksi urkukappale saa myös järjettömän ahdistuksen pintaan. Noita ei vaan normielämässä niin usein kuule.
Kommentit (16)
Multa taas bändit on itse pilanneet että voisin kuunnella tai käydä niiden keikoilla. Me ei olla tekemisissä mutta musta alettiin tehdä biisejä eikä mitenkään kivoja ja musiikki on ollu mulle voimavara niin on väkivaltaista että musiikkia aletaan käyttää aseena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se 'niin kaunis on maa, niin korkea on taivas' : soitettiin ala-asteella kun joku oppilas oli kuollut. Ja opettaja itki. Ihan kaunis mutta en voi kuunnella.
Meillä oli karmea musiikinopettaja ala-asteella. Taisi opettaa vuoden. Huhujen mukaan sai potkut kun kävi kiinni johonkin oppilaaseen. Siltä vuodelta moni kappale on jäänyt inhokkilistalle.
Suvivalssi/Reijo Kallio. Alkoholisti äitini huudatti sitä tuhannen tuiterissa ollessani pieni, nostattaa edelleen pahan olon ja sen pelon tunteen pintaan, jos joskus harvoin sen kuulen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bachin toccata&fuuga D-molli.
Olipa kerran elämä- sarjan alkumusiikkina.
Alussa musiikin tahdissa pikakelattiin ihmiskunnan kehitystä ja päättyen ydinsotaan ja Maan tuhoon.
Alku oli ahdistava, vaikka sarja muuten oli suosikkejani.
Löi leimansa ko. musiikkikappaleeseen, vaikka se hieno onkin.
Yöltä en ole pystynyt enää kuuntelemaan Särkynyttä enkeliä. Assosioin sen sen veran vahvasti erääseen ikävään ihmiseen takavuosilta. Tuolloin kun ahkeraan biisiä kuuntelin. Nyt on sen verran kipeitä muistoja eikä aikakaan ole vielä liiaksi noita haavoja parantanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun muistoni ei liity mihinkään ahdistavaan tapahtumaan tai ihmiseen, vaan muuten vain yksi kappale, Mecano-yhtyeen Hijo de la Luna, oli minusta lapsena pelottava. Sen melodia, instrumentit, laulutyyli tuntuivat pahaenteisiltä. Kappale julkaistiin ja oli radiohitti 80-luvun puolivälissä (vai olikohan vanhemmillani se jopa kasetilla...).
Kun kuulin kappaleen aikuisena ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, muistin miten pelottavalta se tuntui lapsena. Hieno se kyllä on.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteen aikaan ei voinut kuunnella Pink Floydia ollenkaan. 90-luvulla silloinen miesystäväni ryyppäsi ja skitsoili ihan huolella, ja soitti usein tätä bändiä stereoista täysillä kännipäissään. Se fiilis oli jotenkin tosi masentava ja ahdistava, miesystäväni käyttäytyi erittäin arvaamattomasti ja itsetuhoisesti. Ero tuli ja miehellä todettiin sittemmin skitsofrenia. Tästä on todellakin jo aikaa, mutta saan tästä bändistä ajoittain vieläkin epämiellyttäviä fläsäreitä. Pahimmat traumat ovat onneksi jo menneen talven lumia, eli pystyn nykyisin kuitenkin jo kappaleita kuuntelemaan.
Olin lapsena seurakunnan kerhossa ja siellä kaksi muuta lasta kiusasi muita, pelkäsin heitä oikeasti paljon. Jouduin istumaan piirissä näiden kiusaajien välissä, kun laulettiin Aaramsamsam. Edelleen 40-vuotiaana tuosta kamalasta rallatuksesta tulee ahdistava olo ja muistan ne ilkeät lapset. Tämä laulu on mun omien lasten laulukirjassa, hyi olkoon, hyppään aina Aaramsamsam-sivun yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyt biisit on omistettu kuolleille ystäville. Näitä ovat Evanescence -My immortal ( itsemurhan tehnyt ystävä) ja Leona Lewis - Bleeding love ( onnettomuudessa kuollut ystävä) sekä vielä yksi toinen eräällä ulkomailla asuneelle nettikaverille. Nämä varmaan ovat niitä joista tulee surullinen olo. Lisäksi on paljon muita biisejä, jotka muistuttavat ihmisistä joita en enää näe. Jotkut biisit todella mahtipontisia ja sellaisia joista ehkä pitäisi tulla erilainen olo, mutta minulle esim Powerwolf- Army of the night on myös sellainen jonka soidessa vaan kaipaan yhtä ihmistä tietäen etten häntä varmasti enää koskaan tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteen aikaan ei voinut kuunnella Pink Floydia ollenkaan. 90-luvulla silloinen miesystäväni ryyppäsi ja skitsoili ihan huolella, ja soitti usein tätä bändiä stereoista täysillä kännipäissään. Se fiilis oli jotenkin tosi masentava ja ahdistava, miesystäväni käyttäytyi erittäin arvaamattomasti ja itsetuhoisesti. Ero tuli ja miehellä todettiin sittemmin skitsofrenia.
Asuitteko Tampereella? Kuulostaa tutulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Björkin -oh, so quiet
Psykoottista rääkymistä.
Pienen Eerika-tytön tapon aikaan soi radiossa jatkuvasti kappale nightmare, jonka videolla laulajaa kärrättiin suljetulle osastolle. En pysty kuuntelemaan kappaletta yhtään kytköksen vuoksi.
Muistoni ei ehkä ole niin rajuja kun sulla, mutta linkittämästä kappaleesta olen syystä tai toisesta saanut kylmät väreensä eikä aina edes positiivisella tavalla.
Johtunee ehkä siitä kun lapsena 80-luvulla vanhemmilla oli tuo kappale jollain discokokoelmilla ja kuulin liiaksi. Taisin pitää lähinnä laulajan äntä omaan korvaan epämiellyttävänä ja varmaan nähnyt jonkun painajaisen lapsena missä saattanut soida tämä taustalla. Vanhempanakin aiheuttaa tiettyä kylmänvärettä itsessä tuo.