Näin lapsesta kasvatetaan omatoiminen
Olen avioliitossa mieheni kanssa 8v. Lapsia kaksi, 3v tyttö ja 6v tyttö. Luultavasti saamme lisää lapsia, kun nämä mukulat kasvavat vielä vähän.
Kuinka kasvattaa lapsesta omatoiminen? Se on kysymys, johon ei ole helppoa ratkaisua. Joitakin täytyy kädestä pitäen neuvoa, vaikka he olisivat jo kymmenenvuotiaita. Toisin on meillä.
6v osaa tehdä jonkinlaista helppoa ruokaa (lähinnä lämmittää mikrossa yms.). Osaa pestä jo pyykkiä, oppi sen taidon tänä vuonna. Hän käyttää jo koiria ulkona. Hän pesee omat hampaansa, joten hän saa viikkorahaa ja voi ostaa kaupasta niillä kohtuullisesti (ollaan opeteltu ostamaan kohtuullisesti). Hän saa mennä ulos kysymällä, kotiintuloaika klo 20. Hän saa mennä ulos 3v:n kanssa ja osaa ottaa vastuun hänestä. Osaa noudattaa liikennesääntöjä ja kunnioittaa toisia.
Kuinka tähän lopputulokseen ollaan päästy? Eihän se nyt niin vaikeaa voi olla. Se ei vaadi paljon ja saat paljon. Lapsia neuvotaan ohjeistamalla, ei huutamalla. Huutaminen ei ole hillittyä. Lapsemme ovat suht. hillittyjä, koska olemme opettaneet heidät käyttäytymään niin (näyttäneet enimmäkseen mallia).
Kaikki lähtee mallia näyttämällä. Kun olette kaupassa, lapsi näkee, mitä ostat ja kuinka kohtuullisesti. Hän ottaa mallia siitä. Ohjeistat, että ruokaa otetaan kohtuullisesti ja mitä kannattaa ottaa. Jos ostat limukasta sipseihin ja karkkiin, sinulla ei ole varaa moralisoida lapsesi kohtuuttomia ostoksia. Kun olette liikenteessä, lapsi tarkkailee käytöstäsi. Hän ottaa mallia siitä. Ohjeistat, että vanhuksille täytyy antaa tilaa ja ei saa ohitella muita jonossa, toisia täytyy kunnioittaa. Jos näytät keskisormea ja irvailet kaikille huonosti käyttäytyville, sinulla ei ole varaa moralisoida lapsesi huonoa käytöstä.
6v:lle olen opettanut, että ei saa roskata ja kertonut hänelle syyn, miksi ei saa. Muksut janoavat tietoa, eivät enimmäkseen sääntöjä. Roskat näyttävät rumalle tien poskessa. Hänestä on kasvanut sellainen samanlainen luonnon ystävä kuin minusta silloin pienenä. Luonnon ääressä rauhoitutaan, ei mekasteta ja tuhota paikkoja. Kuitenkin ajat muuttuvat, alan vain aina suremaan sitä, kun nykyään ei paljoa välitetä toisista. Lapselleni olen kuitenkin näyttänyt esimerkkiä siitä, miten käyttäydytään ja ohjeistanut.
Siksi luotan, että hänestä kasvaa kunnon aikuinen, joka auttaa ja kunnioittaa toisia. Luonnon ystävä, ei rauhanrikkoja vaan rauhan ystävä.