Kuinka paljon ohjailette tai puututte lastenne urahaaveisiin?

Onpas täällä tylsiä vanhempia, kun lyttäävät omien lapsien taidehaaveita.

Muistan kouluajoilta naapurin pojan, joka itse oli keskitaso 7,5 oppilas. Olisi halunnut mennä sähköasentajalinjalle ammattikouluun. Vanhemmat kirjaimellisesti pakottivat lukioon ja sen jälkeen maatalouskouluun. Myöhemmin selvisi, että tilalla ei voikaan tehdä sukupolvenvaihdosta, sillä on eu-määräysten mukaan liian pieni. Poika elelee nykyään peräkamarinpoikana kotonaan. En tiedä, onko hän työtön vai tekeekö jossakin kirkonkylän peltitehtaalla välillä vuoroja. Monesti miettinyt, että siinä meni urasuunnittelu kyllä ns. persiilleen ja sanoisin, että täysin vanhempien syytä.

Heh, muistan kuinka oma oponi puhui pelkästään kahdesta vaihtoehdosta: Pojille hän puhui lähinnä armeijasta ja armeijan käymisestä, tytöille (ja niille parille huippulahjakkaalle pojalle) suositteli naapurikaupungin pienen yliopiston sivukonttorissa kauppatieteen opintoja. Mistään muista, esimerkiksi vähän kauempana sijaitsevista korkeakouluista, ei koskaan puhunut mitään.

Onneksi tajusin jos silloin teininä, että tämän rouvan asiantuntemukseen ei nyt kannata liikaa luottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä tylsiä vanhempia, kun lyttäävät omien lapsien taidehaaveita.

Hyvään vanhemmuutwen kuuluu huolehtia että lapsi saa aikuisena hyvän ja tasapainoisen elämän ilman huolta ja pelkoa toimeentulon riittämättömyydestä.