Hei sinä haluton!

Niin totta toi ja yleistä toi.Sit ihmetellää ku erotaa ja petetää.M42

Samojen tuntemusten kanssa täällä, mä kylläkin olen se joka HALUAA, niin että kipeää tekee. Viime vuonna seksiä vielä oli jonkun 40 kertaa, mutta tänä vuonna ei kertaakaan. Syytä en tiedä. Tuntuu olevan niin herkkä aihe, että kyselemällä laitan miehen vielä enemmän lukkoon. Mä olen nelikymppinen nainen, mies taas kymmenen vuotta vanhempi. Näennäisesti suhteessamme ei ole muuten mitään draamaa ja kaikki sujuu. Mutta...minä valutan parhaat vuoteni kyynelinä iltaisin pois kun jälleen mies käänsi selkänsä minulle. Toisaalta taas, seksi ei ole mulle syy lähteä eikä käydä vieraissa, joten turhaan narisen. Näinhän se on, tietäjät tietää. En tunne itseäni halutuksi, en edes naiseksi hänen seurassaan. Syöhän se ihmistä. Mutta ehkä tilanne muuttuu, näinhän se on vuosien saatossa tehnytkin.

Olisi myös kiva tietää että mitä haluttoman päässä pyörii? Onko haluttomuus ihan korvien välissä, valtapeliä, itsekkyyttä...?! Itse haluaisin n. 3 x/viikko ja edelleen tunnen puolisoa kohtaan samoin kuin aivan alussakin. Puhua hänellekään ei voi.

Kinkkinen tilanne. 😢 Ja sattuu, kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Niin totta toi ja yleistä toi.Sit ihmetellää ku erotaa ja petetää.M42

Niinpä. Seksi kun on suurimmalle osalle aivan perustarve. Seksuaalisuus on rakennettu ihmiseen sisälle, hirvittävää tukahduttaa sitä. Miksi näin tavallisesta asiasta on tehty niin vaikea asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin totta toi ja yleistä toi.Sit ihmetellää ku erotaa ja petetää.M42

Niinpä. Seksi kun on suurimmalle osalle aivan perustarve. Seksuaalisuus on rakennettu ihmiseen sisälle, hirvittävää tukahduttaa sitä. Miksi näin tavallisesta asiasta on tehty niin vaikea asia?

Jotku käyttää vallan välineenä sitä.Tolle tielle ku lähtee ni kaikki murenee ympärillä.heijastuu kaikkee töihi/lapsii..M42

Olen nainen ja yleensä halukas, mutta elämässä on ollut myös haluttomia kausia. Silloin tuntuu siltä, että seksiasiat on kytketty aivoista pois päältä. Seksi ei kerta kaikkiaan kiinnosta, ja itseä on vaikea saada syttymään. Vähän samalta tuntuu se, kuin joku aiemmin tosi paljon kiinnostanut harrastus lopahtaa eikä ole enää mielenkiintoa jatkaa sitä. Koska ei vain kiinnosta!

Pisin haluttomuuskauteni kesti 2 vuotta, kun lapset olivat pieniä. Nykyään kaudet ovat lyhyitä, ehkä viikon tai pari ja sitten taas tekee mieli. Ne liittyvät nykyään usein siihen, että elämässä on kiireistä tai väsymystä.

Kun olin haluton joskus 7-8 vuotta sitten, elämässä oli paljon stressiä. Olin hyvin ahdistunut ja vähän masemtunutkin. Seksi ei kiinnostanut, enkä kiihottunut oikein ollenkaan.

Jos sitten kumppani halusi seksiä niin ajatus oli suunnilleen "voi perse, en jaksa, en halua. Toisaalta pitäisi tietysti, en halua torjua tai loukata. Tosin jos nyt aletaan niin en kostu tasan millään ja varmaan sekin tuntuu hänestä pahalta..".

Aika negatiivisia oli ne seksiin liittyvät ajatukset, koska tosi nopeasti (parissa kuukaudessa ehkä, en muista) tilanne eskaloitui siihen, että kumppani kiukutteli ja kommentoi asioita tuohtuneena. Molemmilla oli syyllinen olo, halut ei kohdanneet yhtään. Seksistä tuli elefantti huoneessa, koska ei siitä ollut enää järkeä puhua. En alkanut puhumalla haluta, eikä hänen halut puhumalla loppuneet. Aloin jännittää hänen kosketustaan ja läheisyyttä, koska siihen oli ladattu niin paljon odotuksia. Jne jne kaikenlaista vaikeutta.

Nykyään on taas haluja ja paljon. Sitä akuuttia haluttomuutta (eli stressiä ja ahdistusta) oli ehkä puolesta vuodesta vuoteen, vaikea muistaa tarkkaan.

Nyt tilanne kääntyi vähän aikaa sitten niin, että miehellä on kovat työstressit ja kriisiä elämässä, joten seksi ei kiinnosta. Minä olen painostava ja ahdistava, vaikka to-del-la vahvasti yritän sitä välttää. Seksi on vaan niin herkkä alue elämässä, että pienikin epätasapaino voi saada ison kriisin aikaan. Toivon että mies jaksaa taas paneutua asiaan ja minuun kesälomalla.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin haluton joskus 7-8 vuotta sitten, elämässä oli paljon stressiä. Olin hyvin ahdistunut ja vähän masemtunutkin. Seksi ei kiinnostanut, enkä kiihottunut oikein ollenkaan.

Jos sitten kumppani halusi seksiä niin ajatus oli suunnilleen "voi perse, en jaksa, en halua. Toisaalta pitäisi tietysti, en halua torjua tai loukata. Tosin jos nyt aletaan niin en kostu tasan millään ja varmaan sekin tuntuu hänestä pahalta..".

Aika negatiivisia oli ne seksiin liittyvät ajatukset, koska tosi nopeasti (parissa kuukaudessa ehkä, en muista) tilanne eskaloitui siihen, että kumppani kiukutteli ja kommentoi asioita tuohtuneena. Molemmilla oli syyllinen olo, halut ei kohdanneet yhtään. Seksistä tuli elefantti huoneessa, koska ei siitä ollut enää järkeä puhua. En alkanut puhumalla haluta, eikä hänen halut puhumalla loppuneet. Aloin jännittää hänen kosketustaan ja läheisyyttä, koska siihen oli ladattu niin paljon odotuksia. Jne jne kaikenlaista vaikeutta.

Nykyään on taas haluja ja paljon. Sitä akuuttia haluttomuutta (eli stressiä ja ahdistusta) oli ehkä puolesta vuodesta vuoteen, vaikea muistaa tarkkaan.

Nyt tilanne kääntyi vähän aikaa sitten niin, että miehellä on kovat työstressit ja kriisiä elämässä, joten seksi ei kiinnosta. Minä olen painostava ja ahdistava, vaikka to-del-la vahvasti yritän sitä välttää. Seksi on vaan niin herkkä alue elämässä, että pienikin epätasapaino voi saada ison kriisin aikaan. Toivon että mies jaksaa taas paneutua asiaan ja minuun kesälomalla.

Kiitos paljon tästä vastauksesta. Meilläkin taitaa olla juuri näin että seksistä on tullut se elefantti olohuoneessa. Varmaan nyt joku ihme jännitystila päällä, vähän kummallakin. Häntä ahdistaa kun minä haluan ja mua ahdistaa kun hän torjuu. Kun jotenkin saisi tämän kehän "rikottua". No, eipä auta kuin kuulostella miten tilanne jatkuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja yleensä halukas, mutta elämässä on ollut myös haluttomia kausia. Silloin tuntuu siltä, että seksiasiat on kytketty aivoista pois päältä. Seksi ei kerta kaikkiaan kiinnosta, ja itseä on vaikea saada syttymään. Vähän samalta tuntuu se, kuin joku aiemmin tosi paljon kiinnostanut harrastus lopahtaa eikä ole enää mielenkiintoa jatkaa sitä. Koska ei vain kiinnosta!

Pisin haluttomuuskauteni kesti 2 vuotta, kun lapset olivat pieniä. Nykyään kaudet ovat lyhyitä, ehkä viikon tai pari ja sitten taas tekee mieli. Ne liittyvät nykyään usein siihen, että elämässä on kiireistä tai väsymystä.

Kiitos tästäkin. Auttoi ymmärtämään asiaa haluttoman kantilta vähän paremmin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin haluton joskus 7-8 vuotta sitten, elämässä oli paljon stressiä. Olin hyvin ahdistunut ja vähän masemtunutkin. Seksi ei kiinnostanut, enkä kiihottunut oikein ollenkaan.

Jos sitten kumppani halusi seksiä niin ajatus oli suunnilleen "voi perse, en jaksa, en halua. Toisaalta pitäisi tietysti, en halua torjua tai loukata. Tosin jos nyt aletaan niin en kostu tasan millään ja varmaan sekin tuntuu hänestä pahalta..".

Aika negatiivisia oli ne seksiin liittyvät ajatukset, koska tosi nopeasti (parissa kuukaudessa ehkä, en muista) tilanne eskaloitui siihen, että kumppani kiukutteli ja kommentoi asioita tuohtuneena. Molemmilla oli syyllinen olo, halut ei kohdanneet yhtään. Seksistä tuli elefantti huoneessa, koska ei siitä ollut enää järkeä puhua. En alkanut puhumalla haluta, eikä hänen halut puhumalla loppuneet. Aloin jännittää hänen kosketustaan ja läheisyyttä, koska siihen oli ladattu niin paljon odotuksia. Jne jne kaikenlaista vaikeutta.

Nykyään on taas haluja ja paljon. Sitä akuuttia haluttomuutta (eli stressiä ja ahdistusta) oli ehkä puolesta vuodesta vuoteen, vaikea muistaa tarkkaan.

Nyt tilanne kääntyi vähän aikaa sitten niin, että miehellä on kovat työstressit ja kriisiä elämässä, joten seksi ei kiinnosta. Minä olen painostava ja ahdistava, vaikka to-del-la vahvasti yritän sitä välttää. Seksi on vaan niin herkkä alue elämässä, että pienikin epätasapaino voi saada ison kriisin aikaan. Toivon että mies jaksaa taas paneutua asiaan ja minuun kesälomalla.

Kiitos paljon tästä vastauksesta. Meilläkin taitaa olla juuri näin että seksistä on tullut se elefantti olohuoneessa. Varmaan nyt joku ihme jännitystila päällä, vähän kummallakin. Häntä ahdistaa kun minä haluan ja mua ahdistaa kun hän torjuu. Kun jotenkin saisi tämän kehän "rikottua". No, eipä auta kuin kuulostella miten tilanne jatkuu.

ap

Lisään vielä että olisin tuona aikana halunnut kuitenkin läheisyyttä, sylissä oloa, flirttailua ja pussailua. En kuitenkaan kostunut oikeasti millään, eli se kiinnostus ja läheisyys ei kiihottanut, keho ei pystynyt sellaiseen. Olin itsekin turhautunut ja ärsyyntynyt ja häpesin itseäni kun kroppa ei enää toiminut samoin kuin ennen. Ehkä miehet tuntee samanlaista häpeää ja vihaisuutta kun ei vaan seiso, vaikka kuinka toivoisi ja olisi tottunut että saa seisokin tietyllä tavalla.

Ei kai siinä auttanut kuin lopulta keskittyä itseen ja siihen omaan huonoon oloon. Toki se parisuhteen kriisi oli kamalaa ja vaikeaa, mutta taustalla oli se oikeasti suurempi ongelma, ahdistus ja elämänhallinnan puute minulla. Parisuhdeongelma vei siltä tilaa ja hallitsi arkea kireänä tunnelmana. Itse päädyin lääkärille, sain lääkitystä lisäksi lopetin opinnot. Sitten kun ne elämän muut palat loksahti kohdalleen niin kehokin alkoi taas toimia.

Mutta ei se mulla ollut vain pään sisällä oleva ongelma, siis en usko että olisin edes voinut kiihottua jos olisi ollut oikea tunnelma tms. Luulen että oli hormonitoiminta ihan lukossa kun elämä oli sekaisin ja keho ei todellakaan toiminut, vaikka välillä mieli halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin haluton joskus 7-8 vuotta sitten, elämässä oli paljon stressiä. Olin hyvin ahdistunut ja vähän masemtunutkin. Seksi ei kiinnostanut, enkä kiihottunut oikein ollenkaan.

Jos sitten kumppani halusi seksiä niin ajatus oli suunnilleen "voi perse, en jaksa, en halua. Toisaalta pitäisi tietysti, en halua torjua tai loukata. Tosin jos nyt aletaan niin en kostu tasan millään ja varmaan sekin tuntuu hänestä pahalta..".

Aika negatiivisia oli ne seksiin liittyvät ajatukset, koska tosi nopeasti (parissa kuukaudessa ehkä, en muista) tilanne eskaloitui siihen, että kumppani kiukutteli ja kommentoi asioita tuohtuneena. Molemmilla oli syyllinen olo, halut ei kohdanneet yhtään. Seksistä tuli elefantti huoneessa, koska ei siitä ollut enää järkeä puhua. En alkanut puhumalla haluta, eikä hänen halut puhumalla loppuneet. Aloin jännittää hänen kosketustaan ja läheisyyttä, koska siihen oli ladattu niin paljon odotuksia. Jne jne kaikenlaista vaikeutta.

Nykyään on taas haluja ja paljon. Sitä akuuttia haluttomuutta (eli stressiä ja ahdistusta) oli ehkä puolesta vuodesta vuoteen, vaikea muistaa tarkkaan.

Nyt tilanne kääntyi vähän aikaa sitten niin, että miehellä on kovat työstressit ja kriisiä elämässä, joten seksi ei kiinnosta. Minä olen painostava ja ahdistava, vaikka to-del-la vahvasti yritän sitä välttää. Seksi on vaan niin herkkä alue elämässä, että pienikin epätasapaino voi saada ison kriisin aikaan. Toivon että mies jaksaa taas paneutua asiaan ja minuun kesälomalla.

Kiitos paljon tästä vastauksesta. Meilläkin taitaa olla juuri näin että seksistä on tullut se elefantti olohuoneessa. Varmaan nyt joku ihme jännitystila päällä, vähän kummallakin. Häntä ahdistaa kun minä haluan ja mua ahdistaa kun hän torjuu. Kun jotenkin saisi tämän kehän "rikottua". No, eipä auta kuin kuulostella miten tilanne jatkuu.

ap

Lisään vielä että olisin tuona aikana halunnut kuitenkin läheisyyttä, sylissä oloa, flirttailua ja pussailua. En kuitenkaan kostunut oikeasti millään, eli se kiinnostus ja läheisyys ei kiihottanut, keho ei pystynyt sellaiseen. Olin itsekin turhautunut ja ärsyyntynyt ja häpesin itseäni kun kroppa ei enää toiminut samoin kuin ennen. Ehkä miehet tuntee samanlaista häpeää ja vihaisuutta kun ei vaan seiso, vaikka kuinka toivoisi ja olisi tottunut että saa seisokin tietyllä tavalla.

Ei kai siinä auttanut kuin lopulta keskittyä itseen ja siihen omaan huonoon oloon. Toki se parisuhteen kriisi oli kamalaa ja vaikeaa, mutta taustalla oli se oikeasti suurempi ongelma, ahdistus ja elämänhallinnan puute minulla. Parisuhdeongelma vei siltä tilaa ja hallitsi arkea kireänä tunnelmana. Itse päädyin lääkärille, sain lääkitystä lisäksi lopetin opinnot. Sitten kun ne elämän muut palat loksahti kohdalleen niin kehokin alkoi taas toimia.

Mutta ei se mulla ollut vain pään sisällä oleva ongelma, siis en usko että olisin edes voinut kiihottua jos olisi ollut oikea tunnelma tms. Luulen että oli hormonitoiminta ihan lukossa kun elämä oli sekaisin ja keho ei todellakaan toiminut, vaikka välillä mieli halusi.

Meillä sentään ON tuota halailua ja sylissä oloa, mutta siihen se sitten jääkin ja turhauttaa todella paljon. Voihan se olla että miehellä on testoarvot laskeneet, en tiedä, katsotaan josko hän vaikka itse jossain vaiheessa havahtuisi että ne saattaisi olla hyvä tarkistaa. Muuten on mies hyvässä kunnossa, treenaa, ei käytä lääkkeitä, ei juurikaan juo alkoholia eikä toista naista varmastikaan kuvioissa ole, en usko että jaksaisi kahta naista, saati sitten seksiä kenenkään kanssa.

ap

Juu sama omalla miehellä, testot ehkä alhaalla tai stressiä, en osaa sanoa. Ei kuitenkaan halua seksiä itse kuin parin kolmen viikon välein, useammin jos aktiivisesti ehdottelen, viettelen, kerjään. Silloin on mahdollista saada kerran viikossa lauantaisin, mutta on se työn takana.

Olen päätellyt etten oikeastaan voi tai jaksa olla ratkaisuna tässä. Siis toki voin yrittää kaikki maailman temput ja yllättää seksikkäillä alusvaatteilla ja suihinotolla ja ties mitä, mutta ei ne jutut toimi kuin sen yhden kerran. Ei se silti itse tule minua sänkyyn hakemaan ja aika tasaisesti antaa myös pakkeja, ikävä kyllä. Kyllä tää on miehestä kiinni, mutta ei välttämättä korjattavissa.. ehkä iän tuoma normaali piirre.

Nyt laitan seksikauppaan lelutilauksen, hommaan itselleni kesäksi tekemistä sänkyyn. Mies nimittäin sanoi että voisin hoidella itse itseni, kun hän ei oikein jaksaisi. Ja siis hoitelenkin toki, about päivittäin tai parikin kertaa päivässä. Mutta kaipa se lelujen kanssa ja dildolla voisi tuoda suurempaa helpotusta, pitää testata.

Vierailija kirjoitti:

Juu sama omalla miehellä, testot ehkä alhaalla tai stressiä, en osaa sanoa. Ei kuitenkaan halua seksiä itse kuin parin kolmen viikon välein, useammin jos aktiivisesti ehdottelen, viettelen, kerjään. Silloin on mahdollista saada kerran viikossa lauantaisin, mutta on se työn takana.

Olen päätellyt etten oikeastaan voi tai jaksa olla ratkaisuna tässä. Siis toki voin yrittää kaikki maailman temput ja yllättää seksikkäillä alusvaatteilla ja suihinotolla ja ties mitä, mutta ei ne jutut toimi kuin sen yhden kerran. Ei se silti itse tule minua sänkyyn hakemaan ja aika tasaisesti antaa myös pakkeja, ikävä kyllä. Kyllä tää on miehestä kiinni, mutta ei välttämättä korjattavissa.. ehkä iän tuoma normaali piirre.

Nyt laitan seksikauppaan lelutilauksen, hommaan itselleni kesäksi tekemistä sänkyyn. Mies nimittäin sanoi että voisin hoidella itse itseni, kun hän ei oikein jaksaisi. Ja siis hoitelenkin toki, about päivittäin tai parikin kertaa päivässä. Mutta kaipa se lelujen kanssa ja dildolla voisi tuoda suurempaa helpotusta, pitää testata.

Tuntuu jo musta ainakin todella typerältä olla kerjäämässä seksiä/viettelemässä miestä. Olen vähentänyt tätä huomattavasti kun **tuttaa ettei toinen tee yhtään mitään, olisipa kiva kun seksi alkaisi taas aivan luonnostaan ja spontaanisti ja mieskin jopa haluaisi sitä omasta aloitteestaan. Miehestä on meilläkin kiinni ja voi olla että ikä kun alkaa painaa, niin mitään muuta ei sitten huvitakaan painaa. Voi olla että hän vaan on kyllästynyt itse seksiin, kun sitä aikoinaan on tullut niin runsaasti meillä harrastettua, mene ja tiedä. Ärsyttää silti kun itellä halut kunnossa.

ap

Jos olet haluton osapuoli, kärsitkö siitä itse?

En käsitä, miten joku ei voi ymmärtää haluttomuutta. Samaistuminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa; vaikka itseäsi panettaisi niin kai sentään voit käsittää että kaikkia ei... Haluttomana naisena voin kertoa, että ei haluttomuus erityisesti "tunnu" miltään, ja siinähän se pointti onkin. EI OLE minkäänlaisia seksuaalisia tuntemuksia. Väkisin seksin harrastaminen on kammottavaa. Paikat ei kostu vaikka tekisi mitä. Naisen sukupuolielimet eivät muutenkaan koe mielihyvää jos ei ole kiihottuneessa tilassa, joten ei se liukkarilla läträäminen auta. Tuntuu vähän gynekologiselta tutkimukselta. Ei se ole mikään vastaisku tai valtataistelu kumppania vastaan, ymmärtääkseni kehoni kuuluu minulle itselleni vaikka olisin parisuhteessa. 

Tällä hetkellä en ole suhteessa, ja olen toki sitä mieltä että kumppanin "pakottaminen" seksittömyyteen on melkein yhtä huono kuin kumppanin pakottaminen seksiin, joten jos toisen haluttomuus jatkuu pitkiä aikoja, niin olisi hyvä neuvotella vapaasta suhteesta/mennä pariterapiaan/lääkäriin tms. On jokaisen oma asia haluaako seksiä harrastaa vai ei, mutta jos toinen on selkeästi halukkaampi niin onhan hänelläkin oltava oikeus sitten seksiä saada jostain. Eri asia tietysti ohimenevät kuivat kaudet ja esim. sairauksista johtuva haluttomuus. 

Olin yli 10 vuotta haluttomana mutta harrastin silti seksiä mieheni kanssa, otin suihin aina kun mies tahtoi ja hän p a n i mua jne. Pussailikin sieltä mua. Kysyi aina jälkeen päin että nautinko mä ja mä vaan sanoin että joo tietenkin, vaikka en oikeesti ollut edes kiihottunut. Paitsi kun fantasioin joistain tuntemattomista miehistä seksin aikana. Silloin nautin, mutten kuitenkaan saanut orgasmia. Eikä miestä kiinnostanut mun orgasmini.

Rakastin miestäni, meillä oli kivaa yhdessä, oli paljon hellyyttäkin ja juteltiin paljon. Mua ahdisti tosi paljon salaa se tilanne. Mietin voisinko jonkun toisen kanssa haluta enemmän. Tuntui pahalta haaveilla salaa muista, kun välitin miehestäni. Mä olin tyhmä pelkuri kun en puhunut tästä ongelmasta. Mies olisi ansainnut tietää.

Lapsen syntymän jälkeen paikat tuli niin kipeiksi ja kuiviksi etten pystynyt yli vuoteen harrastamaan seksiä. Eikä kiinnostanut. Mies pyysi monta kertaa, että haen apua seksuaaliterapeutilta tai lääkäriltä. Menin ja sain apua. Halut tuli tiettyjen toimenpiteitten seurauksena kuin salamana. Mutta ne kohdistuivat toiseen mieheen niin voimakkaana ja pitkään, että en voinut kieltää asiaa ja pian tulikin ero. En voinut jatkaa suhteessa enää kun halusin palavasti olla toisen miehen kanssa. Tuntui valheelliselta.

Jälkeenpäin olen tajunnut monta asiaa haluttomuudesta. Mua esim loukattiin pahasti henkisesti suhteen alussa ja se loukkaus osui seksuaalisuuteen. Ei ihme jos halut katoaa pysyvästi sitä ihmistä kohtaan, joka loukkaa. Vaikka loukkaus olisi tarkoituksetonta.

Luulin myös että olen tuomittu haluttomuuteen, että sellainen mä olen. Olin väärässä onneksi. Nyt haluan lähes päivittäin ja mikään ei ole sen ihanampaa kuin haluta rakastamaansa miestä ja saada!!! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin haluton joskus 7-8 vuotta sitten, elämässä oli paljon stressiä. Olin hyvin ahdistunut ja vähän masemtunutkin. Seksi ei kiinnostanut, enkä kiihottunut oikein ollenkaan.

Jos sitten kumppani halusi seksiä niin ajatus oli suunnilleen "voi perse, en jaksa, en halua. Toisaalta pitäisi tietysti, en halua torjua tai loukata. Tosin jos nyt aletaan niin en kostu tasan millään ja varmaan sekin tuntuu hänestä pahalta..".

Aika negatiivisia oli ne seksiin liittyvät ajatukset, koska tosi nopeasti (parissa kuukaudessa ehkä, en muista) tilanne eskaloitui siihen, että kumppani kiukutteli ja kommentoi asioita tuohtuneena. Molemmilla oli syyllinen olo, halut ei kohdanneet yhtään. Seksistä tuli elefantti huoneessa, koska ei siitä ollut enää järkeä puhua. En alkanut puhumalla haluta, eikä hänen halut puhumalla loppuneet. Aloin jännittää hänen kosketustaan ja läheisyyttä, koska siihen oli ladattu niin paljon odotuksia. Jne jne kaikenlaista vaikeutta.

Nykyään on taas haluja ja paljon. Sitä akuuttia haluttomuutta (eli stressiä ja ahdistusta) oli ehkä puolesta vuodesta vuoteen, vaikea muistaa tarkkaan.

Nyt tilanne kääntyi vähän aikaa sitten niin, että miehellä on kovat työstressit ja kriisiä elämässä, joten seksi ei kiinnosta. Minä olen painostava ja ahdistava, vaikka to-del-la vahvasti yritän sitä välttää. Seksi on vaan niin herkkä alue elämässä, että pienikin epätasapaino voi saada ison kriisin aikaan. Toivon että mies jaksaa taas paneutua asiaan ja minuun kesälomalla.

Kiitos paljon tästä vastauksesta. Meilläkin taitaa olla juuri näin että seksistä on tullut se elefantti olohuoneessa. Varmaan nyt joku ihme jännitystila päällä, vähän kummallakin. Häntä ahdistaa kun minä haluan ja mua ahdistaa kun hän torjuu. Kun jotenkin saisi tämän kehän "rikottua". No, eipä auta kuin kuulostella miten tilanne jatkuu.

ap

Lisään vielä että olisin tuona aikana halunnut kuitenkin läheisyyttä, sylissä oloa, flirttailua ja pussailua. En kuitenkaan kostunut oikeasti millään, eli se kiinnostus ja läheisyys ei kiihottanut, keho ei pystynyt sellaiseen. Olin itsekin turhautunut ja ärsyyntynyt ja häpesin itseäni kun kroppa ei enää toiminut samoin kuin ennen. Ehkä miehet tuntee samanlaista häpeää ja vihaisuutta kun ei vaan seiso, vaikka kuinka toivoisi ja olisi tottunut että saa seisokin tietyllä tavalla.

Ei kai siinä auttanut kuin lopulta keskittyä itseen ja siihen omaan huonoon oloon. Toki se parisuhteen kriisi oli kamalaa ja vaikeaa, mutta taustalla oli se oikeasti suurempi ongelma, ahdistus ja elämänhallinnan puute minulla. Parisuhdeongelma vei siltä tilaa ja hallitsi arkea kireänä tunnelmana. Itse päädyin lääkärille, sain lääkitystä lisäksi lopetin opinnot. Sitten kun ne elämän muut palat loksahti kohdalleen niin kehokin alkoi taas toimia.

Mutta ei se mulla ollut vain pään sisällä oleva ongelma, siis en usko että olisin edes voinut kiihottua jos olisi ollut oikea tunnelma tms. Luulen että oli hormonitoiminta ihan lukossa kun elämä oli sekaisin ja keho ei todellakaan toiminut, vaikka välillä mieli halusi.

Liukkarit on keksitty... Sinulta löytyy oletettavast myös suu ja kädet.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä, miten joku ei voi ymmärtää haluttomuutta. Samaistuminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa; vaikka itseäsi panettaisi niin kai sentään voit käsittää että kaikkia ei... Haluttomana naisena voin kertoa, että ei haluttomuus erityisesti "tunnu" miltään, ja siinähän se pointti onkin. EI OLE minkäänlaisia seksuaalisia tuntemuksia. Väkisin seksin harrastaminen on kammottavaa. Paikat ei kostu vaikka tekisi mitä. Naisen sukupuolielimet eivät muutenkaan koe mielihyvää jos ei ole kiihottuneessa tilassa, joten ei se liukkarilla läträäminen auta. Tuntuu vähän gynekologiselta tutkimukselta. Ei se ole mikään vastaisku tai valtataistelu kumppania vastaan, ymmärtääkseni kehoni kuuluu minulle itselleni vaikka olisin parisuhteessa. 

Tällä hetkellä en ole suhteessa, ja olen toki sitä mieltä että kumppanin "pakottaminen" seksittömyyteen on melkein yhtä huono kuin kumppanin pakottaminen seksiin, joten jos toisen haluttomuus jatkuu pitkiä aikoja, niin olisi hyvä neuvotella vapaasta suhteesta/mennä pariterapiaan/lääkäriin tms. On jokaisen oma asia haluaako seksiä harrastaa vai ei, mutta jos toinen on selkeästi halukkaampi niin onhan hänelläkin oltava oikeus sitten seksiä saada jostain. Eri asia tietysti ohimenevät kuivat kaudet ja esim. sairauksista johtuva haluttomuus. 

Jos liukkarit ei toimi pildeen, niin aina sinua voi panna pyllyynkin. Sanot että ei ole valtataistelu, mutta on se. Se on hylkäämistä, rakkauden tappamista, siinä missä väkisinmakaaminenkin olisi.

Niin, ja jos olet kristitty ja naimisissa, kehosi ei kuulu sinulle, vaan kumppanillesi, ja hänen keho sinulle. 

2Nevertheless, to avoid fornication, let every man have his own wife, and let every woman have her own husband. 3Let the husband render unto the wife due benevolence: and likewise also the wife unto the husband. 4The wife hath not power of her own body, but the husband: and likewise also the husband hath not power of his own body, but the wife. 5Defraud ye not one the other, except it be with consent for a time, that ye may give yourselves to fasting and prayer; and come together again, that Satan tempt you not for your incontinency.

KJV on edelleen poeettisin versio raamatusta. Eiköhän ne uudemmissa versioissa ole muuttaneet tuotakin tekstiä, koska naisiltahan ei voi koskaan vaatia mitään vastuullisuutta. Se on nykyajan pyhäinhävästys se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin haluton joskus 7-8 vuotta sitten, elämässä oli paljon stressiä. Olin hyvin ahdistunut ja vähän masemtunutkin. Seksi ei kiinnostanut, enkä kiihottunut oikein ollenkaan.

Jos sitten kumppani halusi seksiä niin ajatus oli suunnilleen "voi perse, en jaksa, en halua. Toisaalta pitäisi tietysti, en halua torjua tai loukata. Tosin jos nyt aletaan niin en kostu tasan millään ja varmaan sekin tuntuu hänestä pahalta..".

Aika negatiivisia oli ne seksiin liittyvät ajatukset, koska tosi nopeasti (parissa kuukaudessa ehkä, en muista) tilanne eskaloitui siihen, että kumppani kiukutteli ja kommentoi asioita tuohtuneena. Molemmilla oli syyllinen olo, halut ei kohdanneet yhtään. Seksistä tuli elefantti huoneessa, koska ei siitä ollut enää järkeä puhua. En alkanut puhumalla haluta, eikä hänen halut puhumalla loppuneet. Aloin jännittää hänen kosketustaan ja läheisyyttä, koska siihen oli ladattu niin paljon odotuksia. Jne jne kaikenlaista vaikeutta.

Nykyään on taas haluja ja paljon. Sitä akuuttia haluttomuutta (eli stressiä ja ahdistusta) oli ehkä puolesta vuodesta vuoteen, vaikea muistaa tarkkaan.

Nyt tilanne kääntyi vähän aikaa sitten niin, että miehellä on kovat työstressit ja kriisiä elämässä, joten seksi ei kiinnosta. Minä olen painostava ja ahdistava, vaikka to-del-la vahvasti yritän sitä välttää. Seksi on vaan niin herkkä alue elämässä, että pienikin epätasapaino voi saada ison kriisin aikaan. Toivon että mies jaksaa taas paneutua asiaan ja minuun kesälomalla.

Kiitos paljon tästä vastauksesta. Meilläkin taitaa olla juuri näin että seksistä on tullut se elefantti olohuoneessa. Varmaan nyt joku ihme jännitystila päällä, vähän kummallakin. Häntä ahdistaa kun minä haluan ja mua ahdistaa kun hän torjuu. Kun jotenkin saisi tämän kehän "rikottua". No, eipä auta kuin kuulostella miten tilanne jatkuu.

ap

Lisään vielä että olisin tuona aikana halunnut kuitenkin läheisyyttä, sylissä oloa, flirttailua ja pussailua. En kuitenkaan kostunut oikeasti millään, eli se kiinnostus ja läheisyys ei kiihottanut, keho ei pystynyt sellaiseen. Olin itsekin turhautunut ja ärsyyntynyt ja häpesin itseäni kun kroppa ei enää toiminut samoin kuin ennen. Ehkä miehet tuntee samanlaista häpeää ja vihaisuutta kun ei vaan seiso, vaikka kuinka toivoisi ja olisi tottunut että saa seisokin tietyllä tavalla.

Ei kai siinä auttanut kuin lopulta keskittyä itseen ja siihen omaan huonoon oloon. Toki se parisuhteen kriisi oli kamalaa ja vaikeaa, mutta taustalla oli se oikeasti suurempi ongelma, ahdistus ja elämänhallinnan puute minulla. Parisuhdeongelma vei siltä tilaa ja hallitsi arkea kireänä tunnelmana. Itse päädyin lääkärille, sain lääkitystä lisäksi lopetin opinnot. Sitten kun ne elämän muut palat loksahti kohdalleen niin kehokin alkoi taas toimia.

Mutta ei se mulla ollut vain pään sisällä oleva ongelma, siis en usko että olisin edes voinut kiihottua jos olisi ollut oikea tunnelma tms. Luulen että oli hormonitoiminta ihan lukossa kun elämä oli sekaisin ja keho ei todellakaan toiminut, vaikka välillä mieli halusi.

Liukkarit on keksitty... Sinulta löytyy oletettavast myös suu ja kädet.

Joo oli meillä tollasta toimintaa aika usein. Mutta kokonaistilanne oli silti kehno, koska mies olisi kaivannut sitä että himoan häntä ja itse haluan seksiä, kiipeän syliin kiimaisena yms mitä nyt suunnilleen kaikki kaipaa kumppaniltaan. Mutta kun ei ollut sellaisia tunteita niin kyllä ne käsipelitkin alkoi varmaan vain turhauttaa jossain vaiheessa, paha sanoa jälkikäteen tarkkaan kun tuosta on jo vuosia.

On eri asia jos puhutaan siitä että on lyhyitä haluttomia kausia tai väsymystä tms, jolloin voi kuitenkin tyydyttää toisen vaikka suuseksillä ja suhteen seksielämä on yleisellä tasolla hyvää. Kuin sitten toi että toinen on oikeasti pitkäkestoisesti haluton jopa vuosia. Vaikka se haluton kuinka antais käsihoitoa ja suuseksiä niin onhan se ihan pirun ankeeta, suhteesta puuttuu kokonaan todella suuri ja tärkeä pala.