Miksi osa lapsista puhuu huutamalla?
Seurasin naapuruston lapsia tehdessäni eilen koko päivän pihatöitä.
Toisen perheen lapset huusivat toisilleen ja vanhemmilleen koko ajan. Kaikki kommunikaatio tapahtui huutamalla. Vanhemmat eivät kertaakaan pyytäneet lapsiaan olemaan huutamatta.
Toisen perheen lapset puhuivat normaalilla äänellä, toki välillä kiljahtelivat ja huudahtelivat. Molempien perheiden lapset ovat kotihoidossa, eivät käy päikyssä.
Miksi koko ajan pitää huutaa toisille, kun kellään ei ymmärtääkseni ole kuulossa mitään vikaa?
Kommentit (24)
Se on joidenkin perheiden tapa. Kyllä se kailotus rauhottuu, kun lapset kasvaa. Meidän naapurin kiljusen herrasväki on ainakin rauhottunut.
Samasta syystä kun linnunpoikasetkin huutavat pesässä; kilpailevat huomiosta. Eikä kiljumis- ja huutamiskulttuuri rajoitu lapsiin.
Tämä on ihmetyttänyt itseänikin. Mä välillä kuvittelen, että kylläpä omat lapset mekastaa ajoittain, mutta kun heidän yhdet leikkikaverit tulevat käymään, niim sitten tajuan, että mun lapsethan käyttävät ääntään hyvinkin maltillisesti. Mä olenkin havainnut, että lähes aina heidän käydessä kysynkin välillä niiltä lapsilta, että onko pakko huutaa ihan täysiä, kun jotenkin hämmentää se kirkuminen. Eli olisikohan ero siinä? Itse alan jossain vaiheessa toppuuttelemaan omia lapsiani, jos ovat liian äänekkäitä. En hyväksyisi tuollaista volyymia kuin tuo mun kaveri. Mutta en kyllä kehtaa oikein arvoisellakaan suoraan tuota asiaa.
Ainakin minun lapseni huutavat innostuessaan ja toisaalta tuntiessaan olonsa turvalliseksi. Kotipihassa kailottavat niin että hävettää, koulussa saavat hädin tuskin pihauksen suustaan kun olisi opelle asiaa.
Iän myötä tämänkin asian säätely sitten kehittyy, mutta edelleen ääni nousee kun estot häviävät. Käykääpä selvin päin kaljaterassilla klo 22.
Vierailija kirjoitti:
Pysy sisällä jos häiritsee. Lasten huuto on elämisen ääntä.
Lasten riemu ja ilo on mukavaa seurattavaa, mutta sellainen infernaalinen kirkuminen ja riehuminen on painajaismaista. Kyllä tuossa voi jotain kasvatustyötä tehdä. Tietenikin lapsista lähtee ääntä, mutta joku raja siinäkin on.
Ovat olleet päiväkodissa isossa ryhmässä. Siellä on pakko huutaa tullakseen edes jotenkin kuulluksi. Siskon lapset puhuivat ihan normaalilla äänellä ennen kuin menivät päiväkotiin. Sen jälkeen alkoi huutopuhe
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut valittavat koko ajan toisten tavoista?
Ei ole omaa elämää niin pitää kytätä muita
Vanhemmat jos puhuu sillee huutaen niin lapsetkin oppii sen ruman tavan. Yksi tuttu juurikin tollane huutopuhuja, joka kerta kun nähtiin niin korviin ja päähän koski se loputon pulina ja huuto. Siihen päälle hänen lapsensakin huuti ja kerjäsi huomioo kaikin keinoin niinku tuttu. Edes vessaan ei päässy meteliä pakoon ku huudetaan oven läpi. Ja kaiken sen puheripulin ja huutamisen syy/selitys on muka hänen räiskyvä tulinen luonne... 🙄 Uuvuttavia tollaset.
Mitenhän koulussa tollaset lapset pärjää, ovatko suosiossa vai karttaako muut lapset kun pitävät outona tms.
Vierailija kirjoitti:
Se on joidenkin perheiden tapa. Kyllä se kailotus rauhottuu, kun lapset kasvaa. Meidän naapurin kiljusen herrasväki on ainakin rauhottunut.
Kiitos tästä kommentista. Tämä lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut valittavat koko ajan toisten tavoista?
Ei ole omaa elämää niin pitää kytätä muita
Ei tarvitse kytätä. Sellaista hirveää älämölöä taloyhtiön pihalla ei pääse mihinkään karkuun. Ihan aiheellista häiriintyä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut valittavat koko ajan toisten tavoista?
Miksi jotkut eivät osaa elää siivosti, niin että muiden ei tarvitsisi valittaa siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut valittavat koko ajan toisten tavoista?
Ei ole omaa elämää niin pitää kytätä muita
Ei tarvitse kytätä. Sellaista hirveää älämölöä taloyhtiön pihalla ei pääse mihinkään karkuun. Ihan aiheellista häiriintyä.
Muutto metsän keskelle tai korvatulpat auttaa tähän.
Joillakin on hyvä kurkku ja voimaa kiljua se ääni ulos. Itse ollaan vähän käheämpi äänisiä ja puhuminen on jotenkin hengästyttävää ja raskasta. Siksi pitää puhua hiljempaa, kun ei jaksa huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysy sisällä jos häiritsee. Lasten huuto on elämisen ääntä.
Lasten riemu ja ilo on mukavaa seurattavaa, mutta sellainen infernaalinen kirkuminen ja riehuminen on painajaismaista. Kyllä tuossa voi jotain kasvatustyötä tehdä. Tietenikin lapsista lähtee ääntä, mutta joku raja siinäkin on.
Kasvatustyö
on synonyymi jollekin pahalle eräiden vanhempien mielestä.
Kerran vihjasin pihan lasten vanhemmalle, että eikö voisi sanoa lapsille, ettei ole ok tehdä asiaa a tai b.
Vanhemman vastaus tähän oli:
- lasten täytyy saada olla vapaasti.
😁😛
Köh, minä tyhmä vai tuo hlö?!
Kotoa se opitaan. Miehen molemmat lapset huutavat, vaikka ovat jo 14 ja 10v, mutta mieheni ei huuda. Sen sijaan miehen lasten äiti huutaa. Kun lapset tulevat tänne joudumme jatkuvasti hyssyttelemään heitä, ja jos ovat pitempään, niin kolmannen päivän tienoilla alkavat oppia että meillä ei tarvitse huutaa.
Sisareni, jolla on 3 lasta, oli kyll äsitä mieltä että päiväkoti aiheuttaa huutamista lapsissa, mutta ei se niin ole. Siskoni huutaa, ja hänen lapsensa huutavat, minun lapsen ei huutanut koskaan, koska en itsekään niin tee.