Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö tyttömänottaa mikä tahana työ vastaan? Miksi/miksi ei?
23.05.2020 |
Eli onko ihmisillä oikeus olla niin pitkään työttömänä, että oman alan duuni löytyy?
Itse alan kallistua siihen suuntaan, että työttömän pitäisi tehdä mitä tahansa työtä. Näen, että työkokemus on parempi kuin ei työkokemusta ollenkaan. Sitäpaitsi oman elämänkokemuksen mukaan työt voi poikia vaikka mitä uusia mahdollisuuksia. En usko, että passiivinen elämä kehittää ketään.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan pidä pakottaa työtöntä ottamaan työtä, johon hän ei ole kouluttautunut, eikö tämän jo maalaisjärkikin kerro?
Eli jos ei ole viitsinyt kouluttautua ei tarvitse tehdä mitään työtä.
Jos ihan itse aikoo kouluttautua, niin saa olla tilillä jonkinmoiset säästöt, esim. puhtaanapitoalan näytöt maksavat n. 660€/näyttö ml. opettajan/valvojan palkan; neljän näytön jälkeen (4*660=2640) olet suorittanut toimitilahuoltajan perustutkinnon verran opintoja. Laitoshuoltajan ammattitutkinto vaatiikin jo sitten seitsemän näyttöä (7*660=4620) ja lähes moitteettoman suorituksen (hyväksytty/hylätty -periaate); entäpä jos munaakin yhden t. kaksi näyttöä? Tulee kalliiksi se kouluttautuminen, joten pitkäaikaistyöttömyys on ed. main. skenaarion kannalta hyväksyttävää, koska silloin tulee mahdollisuus opiskella edes se perustutkinto työkkärin rahoilla...
Korjasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä niitä töitä niin paljoa ole tarjolla että tuo olisi varsinaisesti suuri ongelma.
Tekisin kaupoissa mielelläni vuoroja oman alan töitä etsiessä.
Aika usein/aina tarjottuun työhön löytyisi sopivampi, mutta kun se ei ole ollut työttömänä yhtä kauan kuin se, joka on jonossa ylimpänä. Näin se vaan on aina mennyt, ja tulee aina menemään.
Jokaisen pitäisi elättää itsensä, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä se ole työttömän vika/syy jollei pääse töihin. Työnantaja edelleenkin päättää kenet ottaa ja kenet ei....
Olen kokeillut tätä eli ollut eri hommissa mihin ei ole tarvinnut koulutusta hankkia ja lopputulos oli että en pärjännyt suuressa osassa niitä ja niissä missä pärjäsin niin jouduin lähtemään koska ilmesesti työntekijöiden kierrätys tai ul maalainen tulee halvemmaksi kuin pitää osaava työntekijä firmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätähän on tutkittu eli ihmiset menevät töihin juuri ennen kuin ansiosidonnainen loppuu, koska huomataan, että itsensä kehittäminen ilman työtä saattaa johtaa siihen, että lopulta saa muutaman satasen kuussa rahaa. Mikä tahansa työ alkaa kelvata.
Minusta työttömän ei tarvitse ottaa työtä vastaan, mutta vastaavasti yhteiskunnan ei pidä maksaa euroakaan sellaiselle, joka ei töihin mene.
No esim. henkilökohtaisen avustajan hommat on sellaisia, että miettisin kahteen kertaan, voiko sellaiseen velvoittaa.
Näihinhän työttömiä mielellään ollaan tunkemassa.
Ensinnäkin siinä on se henkilökemia, eli kuka vaan ei todellakaan voi ryhtyä toisen henkiökohtaiseksi avustajaksi.
Toisekseen, esim. kehitysvammaisilla saattaa olla tosi järkkyjä aggressioita, joita henkilöä ei niin hyvin tunteva ja ilman koulutusta aiheeseen oleva ei osaa ennakoida, vaan saa sitten oikein kunnolla pataan.
Teen töitä kehitysvammaisten kanssa. Meillä on asukkaana sellainen oikein lempeä nallekarhu, iso mies, painaa 120 kg. Hyvällä tuulella oikeen kiva kaveri. Voisi kuvitella, että hänen avustajanaan pärjää kuka vaan jolla on sosiaalisia taitoja. Ja parhaimmillaan pärjääkin. Mutta aina pitää olla varpaillaan, pitää tietää miten lähestyy, ei saa kääntää selkää. Ei saa kumartua esim. auttamaan jonkun sukan kanssa.
Hänelle tykätään lähettää jotain tukityöllistettyjä avustakiksi. Hän siis tarvitsee avustajaa aina ulkona liikkuessaan ja jostain kumman syystä avustajat ei oikeen hänen kanssaan pärjää. Nyt varsinkin eristyksen ja muiden sääntöjen aikana, kun aktiviteetti on lähinnä ulkona käveleminen, oli taas yksi avustaja ottanut turpaan ja se oli tietty sitten siinä.
Eli ei voi velvoittaa kyllä todellakaan kaikkiin töihin ketä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ööh.. No ei, jos se ei palvele tulevaisuutta mitenkään... esim jos vaikka on joku 40 v, ja kokemusta tyylii asiantuntijana jossakin, ja sille tarjotaan jäätelönmyyjän paikkaa.. niin ei välttämättä..
Jos minulle kävisi näin teettäisin joka päivälle t-paidan, jossa mainostsisin linkedin profiiliäni. Näkyvyys olisi turistikaupungissa taattu.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein/aina tarjottuun työhön löytyisi sopivampi, mutta kun se ei ole ollut työttömänä yhtä kauan kuin se, joka on jonossa ylimpänä. Näin se vaan on aina mennyt, ja tulee aina menemään.
Tarjottu työ ... ollut työttömänä yhtä pitkään kuin se, joka on jonossa ylimpänä... nämä sanavalinnat kertovat, että tässä ei puhuta työstä ja työnhakemisesta vaan passiivisesta työnhausta te-toimiston kirjoilla ja työllistymisen odotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun eipä noihin hommiin oikeastaan kävellä.
Olin työttömänä noin vuoden omista, markkinointialan töistä. Takana siis 20 vuoden työura, mutta viimeisin työnantaja (kunnallinen kehittämisyhtiö) lopetti toimintansa ja jäin itsellenikin yllättäen työttömäksi. Olin kypsytellyt alan vaihtoa jo pidemmän aikaa, mutta opiskelu on rahallisesti aikuisiällä aikamoinen loukku. Huomasin, että 48-vuotiaalle ei kauheasti tuon alan töitä ole tarjolla, vaikka olis kuinka kokemusta ja ajan hermolla. Aina aiemmin oli pyydetty töihin, nyt olin yllättäen ihan tyhjän päällä ja oli taas kerran yksi laskusuhdanne tai sen uhka. Pelikenttä on ns. alle kolmekymppisten.
Alan vaihdosta innostuneena hain sijaisuuksia mm. päiväkotiin ja esim. vanhusten ja kehitysvammaisten päivätoimintaan. Töihin, joihin kuvittelisi olevan lisäkäsien tarvetta.
Mulla on kolme nyt jo melkein aikuista lasta, joten tiedän esim. lasten hoitamisesta kuitenkin jotain, mutta eipä onnistunut. Ei yksityisellä, eikä varsinkaan kunnallisella.
En päässyt mihinkään, en edes tekemään jotain parin päivän sijaisuutta. Minulle kävi kaikki vuorot ja kaikki paikat joustavasti. Olin osoittanut, että olen kykenevä sitoutumaan töihin, kun olin hyvänen aika painanut vuorotta päällikkötason hommia vuosikausia. Kehitysvammaisille ja vanhuksille tarvittiin lääkeluvat ja jos jonkinmoista lupaa ja korttia jos ei ollut opiskelija alalla tai lähihoitaja.
Sitten aloitin sosionomiopinnot työkkärin luvalla. Kun mulla oli tää opiskelijastatus, aukesi ensin portit päiväkoteihin. Suoritin nopsaan sosiaalialan koulutuksen saaneille tarkoitetut lääkehoidon vapaaehtoiset kurssit ja sain tehtyä Love LOP-kokonaisuuden ja PKV-lääkkeet + pistoluvan. Silloin aukesi myös työt vanhus- ja kehitysvammapuolelle. Koko opiskeluajan tein keikkahommia noissa, kertaakaan en ole joutunut esim. pistämään insuliinia tai antamaan mitään lääkkeitä, työstä selviytyisi mainiosti kuka tahansa sellainen, joka kokee ko. ryhmien kanssa toimimisen mielekkäänä ja kiinnostavana, mutta byrokratia tulee tässä vastaan oikein tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa. Koska on vaarallista työskennellä esim. lääkärinä, jos siihen ei ole minkäänlaista koulutusta.
Ai, sä meinaat, että jollekin kouluttamattomille sellaista tarjottaisiin 😂
Eiköhän ne tarjoa sellaisia töitä, mitä on mahdollista tehdä ilman koulutusta tai suhteellisen helppo oppia tekemään. Näitä on oikeesti paljon.
Työnteko kannattaa yleensä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei.
Sairaslomani päättyy pian ja joudun siirtymään työttömäksi. Ennen sairastumista olin vuosia yrittäjä ja korkeakoulututkinto löytyy myös alalta, jolle harvakseltaan löytyy avoimia työpaikkoja. En kuitenkaan usko, että olen henkisesti vielä valmis töihin (syöpähoidot takana). Työn ei tarvitse olla omalta alalta, mutta jotain järkevää sen täytyy olla. Yrittäjänä en halua jatkaa stressin vuoksi (näyttöä on, että stressi on yksi suurimmista syövän aiheuttajista/laukaisijoista ja nuoren iän vuoksi minulla on korkea uusiutumisriski).
Tietysti pitää olla pätevä työhön. On töitä joihin suurin osa suomalaisista pienen perehdytyksen jälkeen pystyy koulutustaustasta riippumatta. Minusta esim. siivousta, kauppa-apulaisen töitä voisi työttömät tehdä matalalla kynnyksellä. Saisi olla hyödyksi ja ei tarvitse niin hienoksi alkaa että noi tehtävät väliaikaisesti tehtynä ei kelpaisi. 177
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys ei ole välttämättä sama asia kuin passiivinen elämä. Itseään voi kehittää myös ilman työtä.
Itseä voi kehittää myös työn kanssa.
Jossain vaiheessa pitäisi ottaa kaikenlaisia töitä. Ja ansiosidonnaista pitää muuttaa. Aika moni lomailee ansiosidonnaisella ja ottaa mitä tahansa töitä, kun työttömyyskorvausta tulee vähän. Osa on sitten elämäntapa työttömiä, joille riittää sossutuet. Jos ajatellaan vaikka eduskunnasta tippuneita, niin moni tekee sillä "työttömyysrahalla" omia bisneksiään. Eli täysin käyttää hyväkseen, koska on siihen oikeus. Jos ei olisi tuota oikeutta, niin jokainen heistä löytäisi uuden työn. Joko vanhalta alaltaan tai sitten politiikasta jonkun avustajan homman.
Vierailija kirjoitti:
No esim. henkilökohtaisen avustajan hommat on sellaisia, että miettisin kahteen kertaan, voiko sellaiseen velvoittaa.
Näihinhän työttömiä mielellään ollaan tunkemassa.
Ensinnäkin siinä on se henkilökemia, eli kuka vaan ei todellakaan voi ryhtyä toisen henkiökohtaiseksi avustajaksi.
Toisekseen, esim. kehitysvammaisilla saattaa olla tosi järkkyjä aggressioita, joita henkilöä ei niin hyvin tunteva ja ilman koulutusta aiheeseen oleva ei osaa ennakoida, vaan saa sitten oikein kunnolla pataan.
Teen töitä kehitysvammaisten kanssa. Meillä on asukkaana sellainen oikein lempeä nallekarhu, iso mies, painaa 120 kg. Hyvällä tuulella oikeen kiva kaveri. Voisi kuvitella, että hänen avustajanaan pärjää kuka vaan jolla on sosiaalisia taitoja. Ja parhaimmillaan pärjääkin. Mutta aina pitää olla varpaillaan, pitää tietää miten lähestyy, ei saa kääntää selkää. Ei saa kumartua esim. auttamaan jonkun sukan kanssa.
Hänelle tykätään lähettää jotain tukityöllistettyjä avustakiksi. Hän siis tarvitsee avustajaa aina ulkona liikkuessaan ja jostain kumman syystä avustajat ei oikeen hänen kanssaan pärjää. Nyt varsinkin eristyksen ja muiden sääntöjen aikana, kun aktiviteetti on lähinnä ulkona käveleminen, oli taas yksi avustaja ottanut turpaan ja se oli tietty sitten siinä.
Eli ei voi velvoittaa kyllä todellakaan kaikkiin töihin ketä tahansa.
Kaupan kassalla voi saada turpiinsa. Tai tuon ison miehen kanssa kuka tahansa voi saada turpiinsa. Kyllä se on jostain muusta kiinni. Jos etsitään työn riskit, niin eihän silloin voi kukaan tehdä mitään. Itse tein metallitöitä, ja jouduin työtapaturmaan. Kouluttamaton työkaverini ei koskaan siellä olo aikanani joutunut. Ei se koulutus vaikuttanut siihen onnettomuuteen. Ei suuntaan eikä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Eipä se ole työttömän vika/syy jollei pääse töihin. Työnantaja edelleenkin päättää kenet ottaa ja kenet ei....
Jos ei pääse töihin, niin pitää itse rimaa vähän alentaa. Moni alentaa siinä vaiheessa kun ansiosidonnainen on loppumassa.
Ei pidä. Minusta saa olla vaikka toimeentulotuella. Enemmän tätä maailmaa huonontaa monet rikkaat kuin tt-tuella kituuttavat.
Eri asia sitten, mikä on järkevää. Hanttihommia voi olla kannattavaa tehdä ihmisen itsensä kannalta, vaikkei se vastaisi aiempaa koulutusta tai kokemusta. Mutta pakko ei ole enkä ketään moralisoi; tietty kannustaisin kaveria ajattelemaan asiaa laajemmin, jos minusta tuntuisi, että tämä tekee itselleen hallaa olemalla liian valikoiva. Mutta sitäkään en pitäisi eettisenä ongelmana, vaan vain lyhytnäköisyytenä tai mahdollisesti stressireaktiona tms.
Ja paljon on hommia ja tilanteita, että työtarjouksesta kannattaa kieltäytyä. Provikkahommista voi tulla vielä isompia ongelmia, jne.