Suutelin viimeksi vuonna 2003 ja nyt juon viiniä. Kysy mitä vain.

Minä olin v.2004, miehen kanssa läheisyydessä. Halattiin. Sen jälkeen en ole vastakkaista sukupuolta koskenut. T.56 v. nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteita ja läheisyyden puutetta moni paikkaa alkoholilla, mikä on sinänsä aika ymmärrettävää..mutta miksi tällaiset ihmiset eivät useinkaan myönnä oikeastaan kaipaavansa ihmissuhdetta? Mikä tekee elämän jakamisesta toisen kanssa niin vaikeaa, että jää mieluummin yksin ja miten yksinäisyyttä voisi oppia edes sietämään? Itseäni jostain syystä on viime vuosina alkanut pelottaa ajatus parisuhteettomasta loppuelämästä.. Keski-iän kriisi nurkan takana ilmeisesti.

Jos paikkaisin aikaa ilman ihmissuhdetta tai tämän ketjun tapauksessa aikaa ilman suudelmaa alkoholilla olisi musta muodostunut rappioalkoholisti jo vuosikausia sitten. Voi tietenkin vetää yhteyden pitkän suutelemattomuusjaksoni ja lasissani olevan viinin välillä, mutta vaikka se saattoi olla alitajuinen syy ketjun perustamiselle niin en ainakaan tunnusta, että näillä olisi tässä tapauksessa suurta yhteyttä. Kyllä mä voin myöntää kaipaavani toista ihmistä - oli alkoholia veressä tai ei. Se on vain asia, joka vaatii toisenkin henkilön ja myös asia, joka pitkien taukojen jälkeen pelottaa, koska ei tiedä onko siihen enää kykenevä. Olen jo niin tottunut tähän nykyiseen juttuuni, että vaikka kaipuu onkin sisälläni en osaa sanoa onko se riittävän vahva, että uskaltaisin lähteä tilannetta muuttamaan.

ap

Mä sain ensisuudelman v. 2017 ollessani 34,5-vuotias. Viiniä on joo ollut sitten sitäkin enemmän. Nyt kun on taas kesä, tekisi ehkä mieli pussatakin jotain kivaa miestä. Mutta eipä siitä taida taaskaan mitään tulla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin v.2004, miehen kanssa läheisyydessä. Halattiin. Sen jälkeen en ole vastakkaista sukupuolta koskenut. T.56 v. nainen.

Onhan sekin jotain. Kai.

Mä olen usein miettinyt onko ihmisellä suurempi kaipaus siihen minkä on joskus kokenut vai onko sittenkin suurempi halu kokea se suuri tuntematon, se mitä muut tekevät ja sinä olet jäänyt paitsi? Olisinko onnellisempi, jos en olisi esimerkiksi koskaan suudellut? En väitä, että käytän päiväni ajatellen niitä suudelmia, jotka menneisyydessäni olen kokenut, mutta vaikka muistot voivat olla mukavia ja olennainen osa ihmisyyttä niin voivat ne myös olla este, joka ei anna ihmiselle mahdollisuutta kasvaa, koska on mahdoton päästää irti siitä, jonka on joskus kokenut. En tiedä. Ehkä ottaisin silti ne suudelmat. Ne huonotkin.

ap

Viini loppui, suudelma edelleen vain muisto menneisyydessä. Ei hyvä idea. Nyt pieni päänsärky ja kieli kipeä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Viini loppui, suudelma edelleen vain muisto menneisyydessä. Ei hyvä idea. Nyt pieni päänsärky ja kieli kipeä.

ap

Suudelmasta ei tule krapula. Suosittelen siis sitä jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viini loppui, suudelma edelleen vain muisto menneisyydessä. Ei hyvä idea. Nyt pieni päänsärky ja kieli kipeä.

ap

Suudelmasta ei tule krapula. Suosittelen siis sitä jatkossa.

Ja nyt sä tän kerrot.

ap