Kokemuksia raskaudenkeskeytyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap, todella surullinen juttu :( hyvin se menee, vaikkei minulla olekaan kokemusta. Ota vähän pidempi saikku tuohon, tai ihan lomaa, jos pystyt, voit olla vain kaiken tuon jlk. Ja sitten kun olet valmis, niin suunnittelette uutta kehiin ja saatte nyytin kotiin <3

Meil kävi nyt niin, et tulin ylläristi paksuksi, vaikkei toista pitänyt tulla. Siinä käännettiin jokainen kivi ja kriisi oli melkoinen, erityisesti miehelle. En olisi pystynyt keskeytykseen, itkin ja paniikki nostatti päätään, olisin joutunut tekemään sen vasten tahtoani ja siihenhän ei henkilökuntakaan suostu. Tietenkään. Se muuten kirjattiin myös neuvolan recordeihin: "tahtoisi jatkaa raskautta". En tiedä oliko jonkun abortin varalta kirjattu tuonne tuo. Mut jotenkin tästä selvittiin, asia pysyi meidän välillä asiana, ei ollut henkilökohtaista, eikä vaikuttanut meidän keskinäisiin väleihin. Meille tulee nyt vauva <3 olen meistä ylpeä. Ei tarvittu terapiaa, vaikka sekin olisi ollut vaihtoehto.

Olen (onneksi) keikkatyöläinen, joten pistän kalenterin kiinni kunnes koen olevani jälleen työkykyinen. Aika nopeasti haluan kyllä tarrata kiinni arjesta, koska se auttanee toipumisessa. Onneksi kotona koira, jota täytyy ulkoiluttaa niin tulee mentyä pihalle. Mieheni on tukipilarini, voi minua paremmin tässä tilanteessa, mutta eri tavallahan me tämä koetaan kun pieni kasvaa minun sisällä.

Hyvä että selvisitte tilanteesta! Ja onnea pienokaisesta, toivon koko sydämestäni että kaikki menee hyvin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Terve! Itse suoritin sellaisen vuonna 2011. Tableteilla. Pahoinvointilääkkeet eivät toimineet, inhoan oksentelua joten pidätin. Nämä Sytotecit tai mitkä lie aiheuttivat sen päärynänkokoisen elimen supistelun niin voimakkaasti, että kuukautiskivut olivat noin sata kertaa voimakkaampia. Örisin jotain. Veristä massaa levisi housuihini joissa oli tena niin paljon, että pursusivat ulos. Eikä siinä vielä kaikki. Pari päivää tuosta typerästä teurastuksesta alkoi supistella uudelleen ja housuihin tippui jokin möhkäle ja istukka. Se lemusi mädäntyneeltä. Että semmosta. Verenvuoto jatkui noin kaksi viikkoa. Ja noille abortin myöntäjille olin kuin kasa paskaa, eli seuraavan kerran vaatimalla vaadin kaavinnan, eli olen puolinikuksissa! Gynekologi oli minua kohtaan erittäin epäkohtelias. Terveisin vela kaikesta huolimatta.

Jospa yrittäisit välttää sitä seuraavaa kertaa.

Paljon voimia❤️

Päivä lähenee. Ihan kauhea olo :(

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaisetko vähän tarkemmin mitä kokemuksia haet? Lääkkeellinen, kaavinta...? Itselläni tehty rv9 lääkkeellinen keskeytys ja rv10 keskenmennyt raskaus myös lääkkeillä tyhjennetty. Molemmissa olin kotona omasta halustani, mutta kivut oli kovat. Molemmissa näkyi alkio, jälkimmäisessä myös pienet raajat erottui hyvin vartalon lisäksi :( Istukka oli iso möykky, kivut helpottui kun se tuli ulos.

Lääkkeellistä, sellainen itsellä edessä. Unohdin kirjoittaa hieman tarkentavammin. Itsellä raskaus ensiviikolla 14+1 kun keskeytys aloitetaan :(

Hui, en kyllä itse kykenisi kotona olemaan. Tiistaina haen ekan pillerin ja torstaina menen osastolle. Tulee raskas viikko.

Miten toivuit keskeytyksistä?

-ap

Miksi annoit raskauden mennä noin pitkälle? Etkö ole ihan varma keskeytyksestä? Koska raskaudenkeskeytyksessä ei ole mitään raskasta, jos asiastaan on varma. Itselleni molemmat olivat suuri helpotus, koska se toinen vaihtoehto ei käynyt edes mielessä: Minusta äiti? Ha haa. Paskin vitsi ikinä olisi se ollut.

Lapsi oli toivottu. Siksi. Mutta ultrassa kaikki ei ollutkaan hyvin ja viikkoa myöhemmin asiat olivat aivan päin persettä eikö vaihtoehtoja jäänyt. En minä haluaisi tätä keskeyttää, mutta ei ole vaihtoehtoja. Joko keskeytetään tai hän kuolee kohtuun. Elämäni hirveintä aikaa.

-ap

Itselläni oli 2012 raskaus (3 raskaus, 2 lasta ennestään) joka eteni ”normaalisti” rv 10 asti. Sen jälkeen oli veristä vuotoa ja sydämen syke oli kadonnut. Lääkkeillä tehtiin ”keskeytys” ei kaavinnalla. Oli melko kurjaa viikon. Isompi mötikkä tuli vessanpönttöön. Itse vuotoa oli parisen viikkoa. Fyysisesti helpompi kuin henkisesti. Lapsi oli odotettu. En ole sen jälkeen uskaltanut yrittää uutta, ja se johti eroon v 2015.

Voimia sinulle AP, toivottavasti saat läheisiltä tukea sekä ymmärrystä.

Olethan ap käynyt kysymässä toisen mielipiteen myös joltakin ammattilaiselta?

Sanon vaan, koska vaikka tuo ala on yleensä hyvien ihmisten ala, niin sen olen elämässä oppinut etten luota enää yhteenkään yhteen ammattilaiseen. Tarinoita on paljon, joissa kaiki peellään ja silti on terve lapsi syntynyt. Kysy vielä 2 mielipide toisesta paikasta, jos vaan pystyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaisetko vähän tarkemmin mitä kokemuksia haet? Lääkkeellinen, kaavinta...? Itselläni tehty rv9 lääkkeellinen keskeytys ja rv10 keskenmennyt raskaus myös lääkkeillä tyhjennetty. Molemmissa olin kotona omasta halustani, mutta kivut oli kovat. Molemmissa näkyi alkio, jälkimmäisessä myös pienet raajat erottui hyvin vartalon lisäksi :( Istukka oli iso möykky, kivut helpottui kun se tuli ulos.

Lääkkeellistä, sellainen itsellä edessä. Unohdin kirjoittaa hieman tarkentavammin. Itsellä raskaus ensiviikolla 14+1 kun keskeytys aloitetaan :(

Hui, en kyllä itse kykenisi kotona olemaan. Tiistaina haen ekan pillerin ja torstaina menen osastolle. Tulee raskas viikko.

Miten toivuit keskeytyksistä?

-ap

Miksi annoit raskauden mennä noin pitkälle? Etkö ole ihan varma keskeytyksestä? Koska raskaudenkeskeytyksessä ei ole mitään raskasta, jos asiastaan on varma. Itselleni molemmat olivat suuri helpotus, koska se toinen vaihtoehto ei käynyt edes mielessä: Minusta äiti? Ha haa. Paskin vitsi ikinä olisi se ollut.

Lapsi oli toivottu. Siksi. Mutta ultrassa kaikki ei ollutkaan hyvin ja viikkoa myöhemmin asiat olivat aivan päin persettä eikö vaihtoehtoja jäänyt. En minä haluaisi tätä keskeyttää, mutta ei ole vaihtoehtoja. Joko keskeytetään tai hän kuolee kohtuun. Elämäni hirveintä aikaa.

-ap

Itselläni oli 2012 raskaus (3 raskaus, 2 lasta ennestään) joka eteni ”normaalisti” rv 10 asti. Sen jälkeen oli veristä vuotoa ja sydämen syke oli kadonnut. Lääkkeillä tehtiin ”keskeytys” ei kaavinnalla. Oli melko kurjaa viikon. Isompi mötikkä tuli vessanpönttöön. Itse vuotoa oli parisen viikkoa. Fyysisesti helpompi kuin henkisesti. Lapsi oli odotettu. En ole sen jälkeen uskaltanut yrittää uutta, ja se johti eroon v 2015.

Voimia sinulle AP, toivottavasti saat läheisiltä tukea sekä ymmärrystä.

Voimia sinullekin❤️ Itse menen osastolle siksi aikaa että se on ohitse, saa nähdä meneekö siellä yön yli vai pääsisikö jo illalla pois.

Fyysisestihän sitä toipuu nopeasti, henkinen puoli ottaa oman aikansa. Eihän sitä koskaan unohda, kun oma lapsi kyseessä. Meillä olisi ollut esikoinen.. 😭

-ap

Vierailija kirjoitti:

Olethan ap käynyt kysymässä toisen mielipiteen myös joltakin ammattilaiselta?

Sanon vaan, koska vaikka tuo ala on yleensä hyvien ihmisten ala, niin sen olen elämässä oppinut etten luota enää yhteenkään yhteen ammattilaiseen. Tarinoita on paljon, joissa kaiki peellään ja silti on terve lapsi syntynyt. Kysy vielä 2 mielipide toisesta paikasta, jos vaan pystyt.

Minut on ultrannut 3 eri lääkäriä ja kaikki verikokeet yms tehty. Sikiöllä todettiin 4% selviytymismahdollisuus, 96% riski keskenmenoon/menehtymiseen heti syntymän jälkeen yms. Riskiluvut surullista luettavaa ja hänen ultrakuvansa hyvin surullista katsottavaa.

Kasa ammattilaisia tutki tällä viikolla. Ei jäänyt vaihtoehtoja. Jos niitä olisi, emme olisi tässä tilanteessa.

Usko pois, kaikki on tehty.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan ap käynyt kysymässä toisen mielipiteen myös joltakin ammattilaiselta?

Sanon vaan, koska vaikka tuo ala on yleensä hyvien ihmisten ala, niin sen olen elämässä oppinut etten luota enää yhteenkään yhteen ammattilaiseen. Tarinoita on paljon, joissa kaiki peellään ja silti on terve lapsi syntynyt. Kysy vielä 2 mielipide toisesta paikasta, jos vaan pystyt.

Minut on ultrannut 3 eri lääkäriä ja kaikki verikokeet yms tehty. Sikiöllä todettiin 4% selviytymismahdollisuus, 96% riski keskenmenoon/menehtymiseen heti syntymän jälkeen yms. Riskiluvut surullista luettavaa ja hänen ultrakuvansa hyvin surullista katsottavaa.

Kasa ammattilaisia tutki tällä viikolla. Ei jäänyt vaihtoehtoja. Jos niitä olisi, emme olisi tässä tilanteessa.

Usko pois, kaikki on tehty.

-ap

Hyvä juttu, että kaikki tehty. 

Voimia <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan ap käynyt kysymässä toisen mielipiteen myös joltakin ammattilaiselta?

Sanon vaan, koska vaikka tuo ala on yleensä hyvien ihmisten ala, niin sen olen elämässä oppinut etten luota enää yhteenkään yhteen ammattilaiseen. Tarinoita on paljon, joissa kaiki peellään ja silti on terve lapsi syntynyt. Kysy vielä 2 mielipide toisesta paikasta, jos vaan pystyt.

Minut on ultrannut 3 eri lääkäriä ja kaikki verikokeet yms tehty. Sikiöllä todettiin 4% selviytymismahdollisuus, 96% riski keskenmenoon/menehtymiseen heti syntymän jälkeen yms. Riskiluvut surullista luettavaa ja hänen ultrakuvansa hyvin surullista katsottavaa.

Kasa ammattilaisia tutki tällä viikolla. Ei jäänyt vaihtoehtoja. Jos niitä olisi, emme olisi tässä tilanteessa.

Usko pois, kaikki on tehty.

-ap

Hyvä juttu, että kaikki tehty. 

Voimia <3

Kiitos, niitä tarvitaan.

-ap

Olen pahoillani puolestasi. On hirveää aina kuulla kun toivotulla raskaudella on surullinen loppu.:/

Eräällä ystävälläni todettiin vasta rakenneultrassa vakavat rakenneviat ja joutui keskeytykseen rv 21. Siinä kohtaa liikkeetkin olivat tuntuneet hyvän aikaa. Tästä muutama kuukausi ja toipuminen kesken.

Toisellq ystävälläni oli kohtukuolema rv 39. Mitään vikaa ei koskaan vauvasta löytynyt ja raskaus oli normaali. Järkytys oli kova. Nyt neljä vuotta myöhemmin heillä on kolme tervettä lasta, joten toivoa ei saa menettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaisetko vähän tarkemmin mitä kokemuksia haet? Lääkkeellinen, kaavinta...? Itselläni tehty rv9 lääkkeellinen keskeytys ja rv10 keskenmennyt raskaus myös lääkkeillä tyhjennetty. Molemmissa olin kotona omasta halustani, mutta kivut oli kovat. Molemmissa näkyi alkio, jälkimmäisessä myös pienet raajat erottui hyvin vartalon lisäksi :( Istukka oli iso möykky, kivut helpottui kun se tuli ulos.

Lääkkeellistä, sellainen itsellä edessä. Unohdin kirjoittaa hieman tarkentavammin. Itsellä raskaus ensiviikolla 14+1 kun keskeytys aloitetaan :(

Hui, en kyllä itse kykenisi kotona olemaan. Tiistaina haen ekan pillerin ja torstaina menen osastolle. Tulee raskas viikko.

Miten toivuit keskeytyksistä?

-ap

14-viikkoinen on jo tosi kehittynyt "minivauva" eikä mikään solukasa :( Mieti nyt vielä, noin myöhäinen abortti on todella raskas asia.

Olen itse tehnyt abortin rv13 ja se oli ihan kamalaa. Kadun sitä vielä nyt kolmen vuoden jälkeenkin ja päädyin tekemään "lohdutukseksi" uuden vauvan joka syntyi puolitoista vuotta aborttini jälkeen. Mutta ei se sitä aborttia vienyt pois mielestä lainkaan.

Lääkkeellinen keskeytys viikolla 7. Kotona otin särkylääkkeet ja viimeiset tabletit, oli kerrottu että n. Kahden tunnin päästä alkaa vasta tehoamaan, eli hyvin aikaa käydä koiran kanssa lenkillä. Ei ollut. Otin lääkkeet, lähdin ulos ja n. 15 minuuttia myöhemmin äkkiä takaisin kaksinkerroin vääntyneenä ja suoraan vessaan. Särkylääkkeet eivät ehtineet tehota ja pahoinvointi todella kova. Molemmista päistä tuli siis samaa vauhtia. Pari tuntia myöhemmin sairaalaan jossa antoivat tipalla suoneen särkylääkettä ja pahoinvointilääkettä. Jälkivuoto kesti ensimmäiset 2 vuorokautta kovana ja seuraavat lähes kaksi viikkoa tiputteli vielä.

Lääkkeillä, viikkoja oli muistaakseni 11. Keskeytys sattui aivan helvetisti, (vaikka yleensä on todella korkea kipukynnys) mahaan ja alapäähän mutta säteili sieltä joka paikkaan, ikinä en ole sellaista kipua kokenut. Ennen kuin kipulääkkeet alkoi vaikuttamaan, muistan jopa toivoneeni kuolemaa kun sattui niin järkyttävästi kaikkialle. En pystynyt muuta kuin makaamaan sikiöasennossa.

Mutta ei kestänyt kovin kauaa, oli sen verran vahvoja lääkkeitä. Abortti tapahtui sairaalassa, yksin olin. Henkilökunta oli ihan kivaa, ei ainakaan tullut kukaan saarnaamaan mitään ja ruoka oli hyvää.

Henkisellä tasolla ei tuntunut missään koska se on aina ollut aivan itsestäänselvyys että en synnytä. Olin vain helpottunut olo että pääsin eroon siitä solukasasta, enkä tykännyt yhtään olla raskaana. Oli kamalaa niin kauan kuin sitä kesti.

Aika jännä oli kyllä päästää niitä verisiä limapaloja sinne pyttyyn samaan aikaan kun osastolla muut synnyttivät.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi. On hirveää aina kuulla kun toivotulla raskaudella on surullinen loppu.:/

Eräällä ystävälläni todettiin vasta rakenneultrassa vakavat rakenneviat ja joutui keskeytykseen rv 21. Siinä kohtaa liikkeetkin olivat tuntuneet hyvän aikaa. Tästä muutama kuukausi ja toipuminen kesken.

Toisellq ystävälläni oli kohtukuolema rv 39. Mitään vikaa ei koskaan vauvasta löytynyt ja raskaus oli normaali. Järkytys oli kova. Nyt neljä vuotta myöhemmin heillä on kolme tervettä lasta, joten toivoa ei saa menettää.

Voi eiii, olen pahoillani ystäviesi puolesta :( paljon voimia!

Emme menetä toivoa, täytyy katsoa pystyykö tähän uudelleen milloin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaisetko vähän tarkemmin mitä kokemuksia haet? Lääkkeellinen, kaavinta...? Itselläni tehty rv9 lääkkeellinen keskeytys ja rv10 keskenmennyt raskaus myös lääkkeillä tyhjennetty. Molemmissa olin kotona omasta halustani, mutta kivut oli kovat. Molemmissa näkyi alkio, jälkimmäisessä myös pienet raajat erottui hyvin vartalon lisäksi :( Istukka oli iso möykky, kivut helpottui kun se tuli ulos.

Lääkkeellistä, sellainen itsellä edessä. Unohdin kirjoittaa hieman tarkentavammin. Itsellä raskaus ensiviikolla 14+1 kun keskeytys aloitetaan :(

Hui, en kyllä itse kykenisi kotona olemaan. Tiistaina haen ekan pillerin ja torstaina menen osastolle. Tulee raskas viikko.

Miten toivuit keskeytyksistä?

-ap

14-viikkoinen on jo tosi kehittynyt "minivauva" eikä mikään solukasa :( Mieti nyt vielä, noin myöhäinen abortti on todella raskas asia.

Olen itse tehnyt abortin rv13 ja se oli ihan kamalaa. Kadun sitä vielä nyt kolmen vuoden jälkeenkin ja päädyin tekemään "lohdutukseksi" uuden vauvan joka syntyi puolitoista vuotta aborttini jälkeen. Mutta ei se sitä aborttia vienyt pois mielestä lainkaan.

Minä tiedän varsin hyvin ettei hän ole mikään solukasa enkä ole koskaan ikinä niin myöskään väittänyt!!!! Hän tulee olemaan meidän esikoinen, harkiksemme enkelinä.

Luitko lainkaan kommentteja? Kaikki voitava ollaan tehty. Tätä lasta ei abortoitaisi jos toivoa olisi.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeellinen keskeytys viikolla 7. Kotona otin särkylääkkeet ja viimeiset tabletit, oli kerrottu että n. Kahden tunnin päästä alkaa vasta tehoamaan, eli hyvin aikaa käydä koiran kanssa lenkillä. Ei ollut. Otin lääkkeet, lähdin ulos ja n. 15 minuuttia myöhemmin äkkiä takaisin kaksinkerroin vääntyneenä ja suoraan vessaan. Särkylääkkeet eivät ehtineet tehota ja pahoinvointi todella kova. Molemmista päistä tuli siis samaa vauhtia. Pari tuntia myöhemmin sairaalaan jossa antoivat tipalla suoneen särkylääkettä ja pahoinvointilääkettä. Jälkivuoto kesti ensimmäiset 2 vuorokautta kovana ja seuraavat lähes kaksi viikkoa tiputteli vielä.

Oijjoi! Kuulostaa ikävältä :( onneksi sait sairaalassa lääkkeitä! Saanko kysyä, onko sinulla lapsia/haluatko lapsia?

-ap