Muita jotka joutuvat tekemään ilta- ja yövuoroa ja inhoavat sitä? En kohta jaksa enää.

Olen nyt yli kolme vuotta tehnyt pelkkää iltaa ja yötä. Työni sijoittuu 17-05 välille. Aamuvuoroon en pääse ja perusteluna on se, että olen naimisissa ja saan lastenhoidon järjestettyä mieheni kanssa. Töitä on aina myös viikonloppuisin ja ylityö on sääntö eikä poikkeus.

Tämä rasittaa meidän perhettä suunnattomasti. Tuntuu että jään paitsi kaikesta. Ei ole mitään perheen yhteistä aikaa koska illat olen töissä. Kun olen kotona, olen todella väsynyt. Päätä särkee päivittäin ja sitä seuraa todella huono olo. Särkylääkkeen avulla pääsen töihin. Koskaan ei ole kahtaa perättäistä vapaapäivää ja vapaapäivä meneekin aina töistä toipumiseen. Yleensä vapaalla poden huonoa oloa ja monesti oksentelen. Ei puhettakaan, että jaksaisin mitään tehdä. En jaksa pitää kotia siistinä ja tästä olen saanut tuttavilta ja sukulaisilta huomauttelua. Mutta en vain kertakaikkiaan jaksa.

Minusta on tullut katkera kun katselen vaikka facebookista kuvia joissa yhdessä perheenä tehdään kaikkea mukavaa. Suutun ja tulen huonolle tuulelle aina kun näitä nään.

Kävin hiljattain lääkärin juttusilla ja sain sairaslomaa, josta pomoni suuttui ja totesi että työnteko auttaa vaivaan kun vaivaan. Lääkäri taas sanoi, että käytä tämä aika lepäämiseen ja uuden työn etsimiseen. Totesi että jos et nyt lähde tuolta työpaikasta, niin pian olet työkyvytön. Etsin uutta työtä mutta ei sitä niin vain löydy. Voisin saada osa-aikaista työtä, mutta eikö siitä tule karenssi jos vaihtaa vakituisen kokoaikaisen työn määräaikaiseen työhön?

Ottaisitko tässä tilanteessa vaan karenssin vastaan? Vai sinnittelenkö niin kauan, että löydän uutta työtä?