Kuinka paljon kuuntelisit lapsia miettiessä yhteen muuttoa?

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä muutti vastahakoisen teinin ja alakouluikäisen kanssa samassa tilanteessa, isommalla oli vaikeuksia sopeutua uudelle paikkakunnalle. Puolen vuoden päästä isompikin oli saanut kavereita ja alkanut viihtymään uudessa koulussaan ja nyt on kaikki hyvin.

Hahah, vain AV:llä alapeukutetaan sitä kun kaikki on lapsella hyvin. Koska se on uusperhe eikä kaikki vaan nyt voi (saa) olla hyvin, koska se on uhka mammojen omalle olemattomalle parisuhteelle. Ex ei myöskään voi mitenkään olla onnellisempi uuden puolisonsa kanssa kuin lastensa äidin (jota ei edes vienyt vihille toisin kuin nykyisen) :D 

Itse olen eroperheestä jossa minä 8v ja sisarukseni 5v muutettiin vanhempien erottua aikalailla suoraan äidin kanssa isäpuolen luo. Vaikka lopulta kaikki menikin hyvin niin en silti itse tekisi vastaavaa. Itselläni on nyt samanikäiset lapset ja todennäköisesti asun yksin heidän kanssaan niin kauan kun kotona asuvat, tuli tässä parisuhdetta tai ei. Kolmisin ollaan oltu jo 3,5v.

Ihana kun täällä palstalla osataan ottaa lapsetkin huomioon tässä tärkeässä asiassa. Minulta ei koskaan kysytty lapsena mielipidettä muuttoasiohin. Jouduttiin muuttamaan aina 3-4 vuoden välein kun äitini kyllästyi naapureihin ja meluhaittoihin. Sain jatkuvasti tehdä kovaa työtä etsimällä aina uudet ystävät kotiseudulta. Meillä kotona ei lasten mielipiteellä ollut koskaan väliä koska aikuiset tekivät nämä tärkeimmät päätökset koskien asuinaluetta. Onneksi nykyään vanhemmat osaavat myös kuunnella paremmin lapsia ja näin lapsista ei tule näkymättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä muutti vastahakoisen teinin ja alakouluikäisen kanssa samassa tilanteessa, isommalla oli vaikeuksia sopeutua uudelle paikkakunnalle. Puolen vuoden päästä isompikin oli saanut kavereita ja alkanut viihtymään uudessa koulussaan ja nyt on kaikki hyvin.

Hahah, vain AV:llä alapeukutetaan sitä kun kaikki on lapsella hyvin. Koska se on uusperhe eikä kaikki vaan nyt voi (saa) olla hyvin, koska se on uhka mammojen omalle olemattomalle parisuhteelle. Ex ei myöskään voi mitenkään olla onnellisempi uuden puolisonsa kanssa kuin lastensa äidin (jota ei edes vienyt vihille toisin kuin nykyisen) :D 

Ei kiinnosta äitien tai isien onnet tai onnettomuudet vaan lasten eli uusperheen ”onnen ja autuuden” kärsijöiden. Luuletko tosissasi että se ensimmäinen uusperhe jää viimeiseksi? Ystäväni asui lapsena viidessä eri uusperhekokoonpanossa., ei ihme että oli sekaisin. Kun äidin piti saada olla onnellinen. Miksi ei sitten ollut vaan mies vaihtui jatkuvasti?

Sinuna keskustelisin näin isosta asiasta mieluummin ystävien ja sukulaisten yms. läheisten kanssa kuin av:lla. Ilmeisesti haluat kuulla muiden mielipiteitä ja teet päätöksen sen pohjalta? Siinä tapauksessa niiden mielipiteiden pitäisi tulla ihmisiltä, jotka tuntevat sinut, lapsesi ja kumppanisi. Valitettavasti av:lla ollaan yleensä aika katkeria ja kylmiä rakkautta vastaan. Täältä et saa puolueetonta mielipidettä.

Olen itse kasvanut uusperheessä 6-vuotiaasta asti. Ei se herkkua ollut, alku oli tosi vaikea, sillä en ollut edes tavannut tulevaa isäpuolta kuin muutaman kerran. Ja sitten tulee joku vieras mies, joka rupeaa komentelemaan ja "kasvattamaan". Se oli vielä sitä aikaa, kun lapsilta ei mielipiteitä kyselty, vaan valmis päätös paiskattiin pöytään. Jos minulta olisi kysytty, olisin halunnut jäädä asumaan isovanhempien kanssa, jotka ylipäänsä olivat minulle läheisempiä kuin oma äiti. Jottei asiasta jäisi väärä kuva, niin todettakoon, että vuosien myötä suhde isäpuoleen parani, mutta isäpuolena hän säilyi, ei hänestä koskaan tullut minulle isähahmoa, vaikka biologinen isä oli minulle silloin vielä täysi arvoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä muutti vastahakoisen teinin ja alakouluikäisen kanssa samassa tilanteessa, isommalla oli vaikeuksia sopeutua uudelle paikkakunnalle. Puolen vuoden päästä isompikin oli saanut kavereita ja alkanut viihtymään uudessa koulussaan ja nyt on kaikki hyvin.

Hahah, vain AV:llä alapeukutetaan sitä kun kaikki on lapsella hyvin. Koska se on uusperhe eikä kaikki vaan nyt voi (saa) olla hyvin, koska se on uhka mammojen omalle olemattomalle parisuhteelle. Ex ei myöskään voi mitenkään olla onnellisempi uuden puolisonsa kanssa kuin lastensa äidin (jota ei edes vienyt vihille toisin kuin nykyisen) :D 

Muistutetaan nyt vielä siitä, että toisessa liitossa ero on tilastollisesti todennäköisempi kuin ensimmäisessä. Sitä todennäköisempi ero on, mitä nopeampia päätöksiä on tehty.

Joten jos onnea etsii, on ihan hyvä kompromissi edetä hitaasti ja muuttaa yhteen lasten aikuistuttua.

Vierailija kirjoitti:

Sinuna keskustelisin näin isosta asiasta mieluummin ystävien ja sukulaisten yms. läheisten kanssa kuin av:lla. Ilmeisesti haluat kuulla muiden mielipiteitä ja teet päätöksen sen pohjalta? Siinä tapauksessa niiden mielipiteiden pitäisi tulla ihmisiltä, jotka tuntevat sinut, lapsesi ja kumppanisi. Valitettavasti av:lla ollaan yleensä aika katkeria ja kylmiä rakkautta vastaan. Täältä et saa puolueetonta mielipidettä.

Entä lasten onni ja rakkaus? Katkeraa ja kylmää on teksti vanhemmalta joka kulkee oma onni edellä.

Itselläni uusioperhe elämä oli helvettiä. Muutimme toiselle paikkakunnalle, jossa en tuntenut ketään. Enkä päässyt porukoihin sisään. Jäin ulkopuoliseksi. Isäpuoleni alkoi haukkua minua ja äitiäni joka asiasta. Koitin saada äitiäni lähtemään suhteesta. Mutta ei onnistunut. Siitä huolimatta äitini asetti tämän miehen lapsensa edelle. Kun muutin pois niin mukaan oli tullut jo väkivalta. Isäpuoli myös perusti yrityksen johon tuhlasi kaikki äitini rahat, myös hänen saamansa perintörahat. Isäpuoli kuoli syöpään. Edelleen äitini jauhaa siitä miksi hän oli niin sokea siinä suhteessa. Olen siihen h elvetti väsynyt.

Juuri nyt ei ole hyvä muuttaa ja saako lapset omat huoneen ja rauhan ja missä isä on? Ja entä lasten kaverit?

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä muutti vastahakoisen teinin ja alakouluikäisen kanssa samassa tilanteessa, isommalla oli vaikeuksia sopeutua uudelle paikkakunnalle. Puolen vuoden päästä isompikin oli saanut kavereita ja alkanut viihtymään uudessa koulussaan ja nyt on kaikki hyvin.

Tuttavan vanhin lapsi ei lopulta ollut koskaan isällään, koska sinne oli muuttanut uusi perhe uusine lähes samanikäisineen lapsineen. Uusi perhe asui talossa lähes 2 vuotta, kunnes muutti erilleen. Nyt vanhin lapsista käy taas lapsuuden kodissaan.

Jos on vain niin että vanhemman lapsen ja uusiomiehen kemiat ei kohtaa ja elämästä tulee helvettiä lapsellesi

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on se, että nykyinen asuinseutu liian kallis ja muutto olisi sen vuoksi hyvä plus muutenkin tukiverkoston lähelle jne. Se aiheuttaa lapsille muutoksia joita mietin: koulu vaihtuu jne. Oliusi luontevaa muuttaa yhteen samalla ja taloudellisesti kannattavaa. Mutta sitten tulisi sekin kuormitus. Ajankohta olisi nyt muutolle, ja mietin kuinka toimia.

Ap

Niin, että mies ei ole töissä eikä pysty mahdollistamaan asumista nykyisellä asuinpaikalla? Vaikka vielä muutto isompaan asuntoon? Joo, älä muuta yhteen.

Muuttaisin vaan lasten kanssa ja loisin elämää heidän kanssaan.

Joopa joo mitä vastauksia.

Elämä on ollut 1900 luvulla erilaista kuin 2000 luvulla. Lapsilta ei olla silloin mitään kysytty, nythän ap on jo keskustellut lastensa kanssa.

Olen yhäidin kakara joka teki paremmat lapset isäpuoleni kanssa. Olin 5v kun menivät naimisiin -70-luvulla. Ei silloin susiparina eletty.

Uusioperhe on jo sota-ajoilta tuttu käsite. Jostain syystä ydinperhettä hehkutetaan ainoana oikeana perheenä, en ymmärrä miksi.

Kovasti maalataan "että jos ero tulee, kuinka sitten lasten käy"

Miksi maalataan piruja seinille missä niitä ei ole? Onko vain ihmisen pahan tahtoisuutta?

Kaksi vuotta seurustellut tietää jo toisistaan paljon. Ja lapset tuntevat äidin uuden ihmisen.

Yksi hyvä vastaus oli se missä kehoitettiin keskustelemaan lapsen ikäryhmää vastaavalla tavalla uhista, peloista sekä mahdollisuuksista.

Nää joilla on kokemusta uusperhehelvetistä eivät näytä ymmärtävän, että heidän ongelmansa johtuivat ylipäätään mulkuista aikuisista, ei siitä että kyseessä oli uusperhe. Normaaliin perheeseen (johon myös uusperhe lukeutuu) ei kuulu lasten sättiminen ja syyllistäminen kaikesta. Jos ap itse on hyvä äiti ja tietää valinneensa hyvän miehen joka kohtelee lapsia hyvin, niin en näe mitään estettä yhteenmuutolle.