18v ei tee kotitöitä

Vierailija kirjoitti:

Meidän 23 v poika ei tee mitään. Pelaa yöt ja nukkuu päivät. Ruoka hälle kelpaa.

Ja minkä takia asuu edes teillä ilmaisena loisena? Kai hän edes opiskelee? Tekee jotain elämänsä eteen? Rajun herätyksen tarvii kyllä.

Te mahdollistatte hälle tuon siivellä elämisen. Ja älkääkä vaan sanoko, että ette raaski poikapoloista herätellä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä saan taottua noille faktaa että ei elämässä noin pärjää

Kai se pärjää omasta mielestään ihan riittävän hyvin? Katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja viihdykettäkin on. Eikä mikään ole perustarpeita uhkaamassa, siitä pitää viimeistään yhteiskunta huolen.

Ap itse todistaa, että kyllä maailmassa pärjää tekemättä mitään. Kuka heidän huushollissaan muuten täyttää sen tiskikoneen?

Poika ottaa aikanaan vaimon tekemään niitä hommia, jotka ap nykyään tekee ja jatkaa itse nukkumista ja pelaamista.

Eipä taida tuollaiselle vaimoa löytyä.

Ei tosiaan nykyään, kun naisilla on Tinderissä sata muutakin vaihtoehtoa mieheksi. Joskus ennen vanhaan analogisten pariutumiskeinojen vallitessa olisi toki tilanne ollut eri.

Ei ennen vanhaankaan hyödytön laiskimus kiinnostanut miehenä ketään. Itse asiassa vielä vähemmän kuin nykyään.

Miksi sitten vanhemman ikäluokan parisuhteissa nainen tekee ruuan ja siivoaa?

Koska mieskään ei vain makaa pelaamassa ja nukkumassa, vaan hankkii leivän pöytään ja tekee kotona ”miestentyöt”.

Kyllä ne naiset käyvät palkkatöissä ja "miesten töitä" taas ei nykymaailman kodeissa juuri ole jollei jostain maatilasta puhuta.

Puhe olikin vanhemman ikäluokan pareista. Ja siitä, että työtön pummi joka ei tee kotonakaan mitään ei kiinnosta naisia puolisona. Ei ennen eikä nyt.

Niin siis vanhempi pari kuten 50-60v.

Ennen vanhaan naisilla ei ollut juuri valinnanvaraa miesten suhteen, joten oli pakko ottaa se pummikin.

Miten niin ”oli pakko ottaa”? Naimattomuus oli ihan hyvä vaihtoehto, jos kunnollista miestä ei löytynyt.

Paljonkos niitä naimattomia naisia eli vanhoja piikoja olikaan ennen? Ehkä prosentin verran kaikista?

Esimerkiksi vuonna 1987 (eli relevanttina ajankohtana ajatellen mainitsemaasi 50-60-vuotiaiden ikäluokkia) 30-vuotiaista 41 prosenttia oli naimattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä saan taottua noille faktaa että ei elämässä noin pärjää

Kai se pärjää omasta mielestään ihan riittävän hyvin? Katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja viihdykettäkin on. Eikä mikään ole perustarpeita uhkaamassa, siitä pitää viimeistään yhteiskunta huolen.

Ap itse todistaa, että kyllä maailmassa pärjää tekemättä mitään. Kuka heidän huushollissaan muuten täyttää sen tiskikoneen?

Poika ottaa aikanaan vaimon tekemään niitä hommia, jotka ap nykyään tekee ja jatkaa itse nukkumista ja pelaamista.

Eipä taida tuollaiselle vaimoa löytyä.

Ei tosiaan nykyään, kun naisilla on Tinderissä sata muutakin vaihtoehtoa mieheksi. Joskus ennen vanhaan analogisten pariutumiskeinojen vallitessa olisi toki tilanne ollut eri.

Ei ennen vanhaankaan hyödytön laiskimus kiinnostanut miehenä ketään. Itse asiassa vielä vähemmän kuin nykyään.

Miksi sitten vanhemman ikäluokan parisuhteissa nainen tekee ruuan ja siivoaa?

Koska mieskään ei vain makaa pelaamassa ja nukkumassa, vaan hankkii leivän pöytään ja tekee kotona ”miestentyöt”.

Kyllä ne naiset käyvät palkkatöissä ja "miesten töitä" taas ei nykymaailman kodeissa juuri ole jollei jostain maatilasta puhuta.

Puhe olikin vanhemman ikäluokan pareista. Ja siitä, että työtön pummi joka ei tee kotonakaan mitään ei kiinnosta naisia puolisona. Ei ennen eikä nyt.

Niin siis vanhempi pari kuten 50-60v.

Ennen vanhaan naisilla ei ollut juuri valinnanvaraa miesten suhteen, joten oli pakko ottaa se pummikin.

Miten niin ”oli pakko ottaa”? Naimattomuus oli ihan hyvä vaihtoehto, jos kunnollista miestä ei löytynyt.

Paljonkos niitä naimattomia naisia eli vanhoja piikoja olikaan ennen? Ehkä prosentin verran kaikista?

Esimerkiksi vuonna 1987 (eli relevanttina ajankohtana ajatellen mainitsemaasi 50-60-vuotiaiden ikäluokkia) 30-vuotiaista 41 prosenttia oli naimattomia.

Tuohon aikaan oli jo hyväksyttävää olla susipari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne täällä. Miehen poika on 19 ja asuu isänsä kanssa (emme siis asu samassa taloudessa). Muuten tosi kultainen ja pärjäävä poika, mutta tietysti hyödyntää kodin suomia vapaamatkustajan etuja. Ei tarvitse tehdä kotitöitä, ainoa on että omat astiat pitää laittaa astianpesukoneeseen. Mies on yleensä viikonloput minun luona, sitä ennen tekee isot satsit ruokaa, pojan ei tarvitsisi kuin lämmittää. Yhden kerran jätti perunat pojan itsensä keitettäväksi ja minun luonani sitten huolehti kun poika ei osaa liettä käyttää ettei nyt vaan satu mitään... :D Kuitenkin syytää rahaa jatkuvasti; jääkaappiin tehdyt ruoat jää pääsääntöisesti viikonlopun jäljiltä syömättä, kun poika hakee tietysti pitsaa...

No, se on heidän asiansa, en ole tähän suuremmin ottanut kantaa. Mies sitten ihmettelee kun minun 13-vuotiaani mukisematta tekee kanssani viikkosiivouksen + muita sovittuja kotitöitä, tekee ruokaa kerran viikossa ja myös meidän käytäntöä että pojan kuukausirahasta (joka ei ole lähelläkään sitä summaa mitä hänen poikansa saa toistuvasti) menee puolet säästöön ja puolet saa käyttöönsä, eikä se ole hänelle mikään ongelma.

Kuulostanee humble bragilta ja tuntuuhan se kieltämättä aika kivalta, kun konkreettisesti näkee oman kasvatustyön tulokset verrattuna vähän huikentelevaisempaan tapaan. Voin tarjota materiassa paljon vähemmän mitä hän omalleen, mutta elämäntaitoja senkin edestä.

Kuukausirahasta puolet pakkosäästöön.

Kyllä meillä lapset on ihan itse osanneet käyttää rahaa niin, että sitä kertyy säästöön. Ei tätäkään voi oppia, jos sitä ei saa itse säädellä.

Olemme yhdessä sopineet näin, että maksan puolet hänen tililleen ja puolet säästötilille. Eli ihan itse on ollut tätä säätelemässä, mutta kiitos huolenpidosta.

"Sovittiin"

mikä tässä on niin vaikea jonkun käsittää, että jonkun murrosikäinen saattaa tosiaan olla ihan itse sopimassa omien rahojensa säästämisestä? Helpompi sitä kai on säästää tuossa iässä kun rahat ei oo polttelemassa tilillä vaan oletettavasti sellaisella tilillä jonne ei ole pääsyä mut rahat saa sit käyttöön kun on tarve tai on säästänyt jotain tiettyä varten? Se on sitä säätelyä varmaan mistä tässä on ollut puhe

Up

Ei tuohon tilanteeseen ole mitään muuta ratkaisua kuin ap:n täytyy vain ilmoittaa, että ellei poika saa puhtia itseensä ja ala osallistua, silloin ulos ja omaan kämppään. Ellei mies lähde mukaan tähän vaatimukseen ja heitä poikaa ulos tai vaadi muutosta, on silloin ap:n pakko lähteä itse. Ei suhteella oikeasti ole mitään mahdollisuuksia, jos mies mieluummin valitsee täysi-ikäisen poikansa paapomisen.