Pääseekö tyttöjen vanhemmat helpommalla?

Kyllä pääsee!

Itsellä vain kaksi poikaa, ja olen aina ajatellut päässeeni vähällä, kun olen kuunnellut työkavereiden juttuja tyttäristään. Ei varmaan ole pelkästään sukupuolisidonnainen juttu, millaisia lapset ovat.

Meillä on vain poika (jo aikuinen) ja minusta tuntuu niin. Tytöt toisaalta voivat ruveta "pissiksiksi" ja silloin tilanne on sama. Kaikista ei tule sellaisia kilttejä kympin tyttöjä.

Pääsee.. tytöt on yleensä rauhallisempia ja tottelevat helpommin. Koulussa pärjäävät paremmin jne.

Tyttöjen teinivuodet voivat olla kyllä pahempia kuin poikien. Ainakin ne tunteet näyttävät heittelevän enemmän ja rajummin kuin pojilla. Pojat ovat usein teininä sellaisia tasaisen sulkeutuneita jörriköitä mutta tytöt usein kuin tuuliviirejä.

Oma poika oli pienenä todella energinen, häntä sai jatkuvasti vahtia. Murrosikä toi muutoksen, poika rauhoittui ja harrastukset vei mukanaan.

Tytär oli pienenä kiltti ja rauhallinen. Murrosikä toi päinvastaisen muutoksen. Silloin alkoi kaikenlainen salailu, hiippailu ja holtittomuus, jota me vanhemmaat yritettiin rauhoitella vuositolkulla. Vasta lukion jälkeinen opiskelu ja se tuoma vastuu rauhoitti tyttären.

Lapset ovat niin erilaisia.

Tyttöjen kasvatus on helpompaa, koska tytöille ei saa sanoa mistään mitään, etteivät ne ahdistu tai loukkaannu.

Ei ole kyse pippelistä vaan persoonasta. Töissä olen huomannut että niin tytöissä kuin pojissa pn viikareita. En ymmärrä työkavereita, jotka edelleen puhuvat tyttöjen olevan "kilttejä ja hiljaisia", kun näin ei todellakaan aina ole. Pojissakin on usein "kilttejä ja hiljaisia" eikä sitä huomioida mitenkään.

Ei ole sukupuolisidonnaista vaan täysin yksilöllistä.

Jos komentaminen on ainoa lapsenkasvatuksen haaste...

Meillä poika on ollut aina helppo ja koulussa mennyt hyvin. Tytöllä aivan karseaa teini-ikä ja koulussa oppimisvaikeuksia.

Omassa kaveripiirissä syntyi paljon lapsia muutaman vuoden aikana. Minulla on kaksi poikaa ja hyvin helpolla olen päässyt heidän kanssaan. Murrosiässä tyttöjen vanhemmilla tuntui olevan eniten tekemistä, mutta kaikista lapsista kasvoi ihan täysipäisiä aikuisia.

Tyttöni oli lapsena kiltti ja aurinkoinen, kaikkien kaveri ja reilu ja niin edelleen. Murrosikänä hän masentui ja alkoi kapinoimaan. Tai kapina oli sitä, että hän käänsi kaiken sisäänsä ja kun paha olo oli tarpeeksi voimakas, ryyppäsi, viilteli ja oli holtiton. Nyt hän on 20-v nuori ja pahin kapina on ohi, mutta se mikä hänestä on tullut, on kaukana lapsuuden päivänsäteestä. Ehkä se kasvu on vielä kesken. Mutta ärsyttää kuunnella v-s-p -litaniaa äyskivää, kyynistä ja vihaista nuorta naista. 

Poikani on pienestä pitäen ollut hiukan villi ja todella todella todella itsepäinen. Nyt se on teini ja sen tapa reagoida on suoraviivainen, hän huutaa suoraan kun ei asiat miellytä ja rauhoittuu saman tien. Ja hän on perusluonteeltaan hyväntahtoinen ja  reilu, vaikka edelleen uppiniskainen. Esim. tuo Imatran tapaus häntä järkytti ja hän on vihainen, että kuinka jotkut vaan VOI tehdä noin toiselle ihmiselle. Oli hyvä keskustelu eilen aiheesta. 

Kyllä. Pojan kanssa on helpompaa. Tyttären maailmaan ja mielentilaan en päässyt sisälle ja olin todella hukassa hänen kanssa. Poika, totta kai se huutaminen ja itsepäisyys rasittaa ja ärsyttää ja suututtaakin, mutta se nyt vaan on helpompaa. Suoraa ja selvää, tietää, mistä on kyse eikä tarvii arvuutella ja kaivella. 

Oma empiirinen kokemus on, että poikien kanssa pääsee helpolla. Ne ovat suoria ja uskovat, kun sanotaan. Tyttöset alkaavat jankuttamaan ja kieroilemaan seuraavaa siirtoaan. Tytöt haastavat enemmän henkisesti.

Lähipiirissä on kumpaakin sorttia paljon ja siihen nojaan tutkimukseni.

Riippuu enemmän lapsen luonteesta. Meillä poika oli tosi huolimaton rahankäytön kanssa, lähtenyt aina kaveriporukan idioottimaisuuksiin mukaan ja tehnyt valintoja, joista on ollut monenlaisia harmillisia seurauksia. Pojasta pystyi (melkein) lakata huolehtimasta, kun löysi fiksun naisen itselleen. Tytär ollut aina sen verran aikaansaava ja itsenäinen, ettei ole tarvinnut huolehtia lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tytöillähän on vaan tyypilliset naisen hormonikierron ja mielen ongelmat, muttaa esiteinin elämänkokemus ja itsehillintä. Tuohon päälle vielä jatkuva pelko vahinkoraskauksista ja mistä pulasta häntä saa milloinkin keskellä yötä olla hakemassa.

Jos tuo on jonkun mielestä helpomaa kuin pojilla ilmenevä sitkeämpi uhma ja pyrkimys auktoriteettihierarkiassa ylemmäs, niin ihmettelen hieman.

Se että sinä jakelit itseäsi teininä ympäriinsä ilman ehkäisyä ei kuitenkaan kerro meistä muista naisista mitään...

Lapset ovat yksilöitä, ja temperamentti ei riipu sukuelimistä. On todella tärkeää huomata, että vaikkapa kiltteys liitetään tyttöihin ja villeys poikiin vain kulttuurissamme, ne eivät ole sukupuoliin biologisesti liittyviä ominaisuuksia, mutta koska näin yhä 2020-luvullakin sitkeästi uskotaan, lapset huomaamattaankin OPETETAAN tällaisiin rooleihin ja käsityksiin. Olen itse aika tiedostava näissä asioissa, ja silti huomaan välillä esim. puhuvani tyttölapsille hiljempaa kuin poikalapsille, toisin sanoen teen heistä päässäni oletuksia, jotka eivät perustu heidän todellisiin luonteisiinsa.

Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat luonteiltaan ja temperamenteiltaan kuin yö ja päivä keskenään. Molemmat ovat täydellisiä sellaisina kuin ovat, mutta ehkä minulla itselläni on ollut helpompaa rauhallisemman lapseni kanssa, koska olen itsekin rauhallinen.

Vierailija kirjoitti:

Oma empiirinen kokemus on, että poikien kanssa pääsee helpolla. Ne ovat suoria ja uskovat, kun sanotaan. Tyttöset alkaavat jankuttamaan ja kieroilemaan seuraavaa siirtoaan. Tytöt haastavat enemmän henkisesti.

Lähipiirissä on kumpaakin sorttia paljon ja siihen nojaan tutkimukseni.

Koulussakin mielestä pojat ovat niitä jotka uskovat kun sanotaan ja tytöt häiriköivät koko luokkaa?

Poika oli helppo, pienenä vilkkaan puoleinen, mutta ihan järjissään. Teini-iässä jurnutti muutaman vuoden.

Tytöistä kahdella kolmesta on ollut käsittämättömän hankala teini-ikä, erilailla tosin.

Viimeinen on tyttö on kuin itse aurinko ja kivasti on mennyt koko ajan.

Siis vastaus on, mitä ***** nyt taas, ap?

Vierailija kirjoitti:

Tytöillähän on vaan tyypilliset naisen hormonikierron ja mielen ongelmat, muttaa esiteinin elämänkokemus ja itsehillintä. Tuohon päälle vielä jatkuva pelko vahinkoraskauksista ja mistä pulasta häntä saa milloinkin keskellä yötä olla hakemassa.

Jos tuo on jonkun mielestä helpomaa kuin pojilla ilmenevä sitkeämpi uhma ja pyrkimys auktoriteettihierarkiassa ylemmäs, niin ihmettelen hieman.

Sun kannattaa miettiä omaa onnistumistasi kasvattajana jos joudut jatkuvasti pelkäämään tyttären teiniraskautta. Nuohan ovat nykysuomessa hyvin harvinaisia.

Jos tilastoja katsotaan niin kouluongelmat, väkivalta ja rikokset on moninkertaisesti yleisempiä pojilla kuin tytöillä.