Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
sosiaalityö vs. psykologia jne.
19.05.2020 |
Kiinnostaisi molemmat alat ja ensimmäiseen olisi helpompi ala.
Olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan, että sosiaalityöpuolella asiakkaat ovat usein poliisin vanhoja tuttuja ja heihin samaistuminen on tietysti tällöin vaikeaa, kun taas psykologia tarjoaa työpaikkoja, joissa kohtaa ihmisiä eri yhteiskuntaluokista ja psykologille tulevat ihmiset ovat keskimäärin siellä vapaaehtoisesti ja kiinnostuneita omasta hyvinvoinnista, kun taas sosiaalityön asiakkuus perustuu usein pakkoon kuten yllä mainittu poliisikin.
Aiemmin lukemieni ketjujen perusteella sosiaalityötä opiskelleiden näytti myöskin olevan vaikeaa kuvailla sitä mitä he ovat konkreettisesti oppineet ja sanottiin, että alalle voi päästä oikotien kautta omaamalla aiemman yhteiskunta-alan tutkinnon. Sama juttu näyttää olevan sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa eli konkreettinen työelämään soveltuva osaaminen tuntuu jäävän sille tasolle, että päätyy samoihin työpaikkoihin AMK:n käyneiden kanssa tai uudelleen opiskelemaan.
Voiko tuollainen sos.tiedetutkinto silti olla järkevä vaihtoehtoinen polku johonkin sellaiseen työhön, jossa kohtaa etupäässä motivoituneita ja kirjavia taustoja edustavia ihmisiä sekä saisi tehdä enemmän terapeuttista työtä kuin hallintotyötä?
Olen vähän kärjistänyt asioita, mutta siihen ei kannata vastata alapeukuilla, vaan selittämällä miksi olen saanut väärän käsityksen asioista jos olen.
Kommentit (20)
Ehkä kannattaa suoraan opiskella psykologin tutkinto. Voihan sossukin myöhemmin opiskella vaikka psykoterapeutin opinnot ja tehdä sitten työtä perheneuvolassa tai jossain. Mutta kyllä tavallinen sossun työ on enemmän tai vähemmän ongelmissa olevien ihmisten kanssa työskentelyä, ja asiakkuus alkaa tavallaan pakon sanelemana (vaikka monet ovat avusta kiitollisia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"johonkin sellaiseen työhön, jossa kohtaa etupäässä motivoituneita ja kirjavia taustoja edustavia ihmisiä sekä saisi tehdä enemmän terapeuttista työtä kuin hallintotyötä?"
Tuo sopisi yhtä lailla sossun ja psykologin työhön. Molemmissa näkee motivoituneita ja epämotivoituneita asiakkaita, osa tulee omasta tahdosta, osa pakosta tai lähetteellä, kirjavia taustoja on taatusti. Sekä sossun että psykan työ on terapeuttista, joskin sossulla painottuu enemmän palvelujärjestelmän tuntemiseen ja palvelunohjaukseen, eli käytännöllisempään tasoon. Kummatkin työt ovat ihmisläheistä auttamistyötä, jossa pyritään jonkinlaisen ongelmanratkomiseen tai selvittämiseen, sossuilla näkökulma on hyvin kokonaisvaltainen, kun taas psykologeilla ehkä yksityiskohtaisempi.
Psykologit saavat ehkä sossuja enemmän arvostusta, ja sossut sitten taas paskaa niskaan. Psykologien työllisyydestä en tiedä, eikös se ole aika hyvä, jos vaikka koulupsykologiksi haluaa? En tiedä. Sossuilla on käytännössä täystyöllisyys. Sossujen tehtävänkuvat ovat ehkä psykologeja laajempia, vaihtelevampia ja moninaisempia. Eikös psykologien työ perustu hyvin pitkälti testaamiseen ja arviointiin. Palkat samat, opiskeluajat suurin piirtein samat, sossuksi ehkä aavistuksen helpompi päästä.
T. Pian valmis sossutäti
Vierailija kirjoitti:
"johonkin sellaiseen työhön, jossa kohtaa etupäässä motivoituneita ja kirjavia taustoja edustavia ihmisiä sekä saisi tehdä enemmän terapeuttista työtä kuin hallintotyötä?"
Tuo sopisi yhtä lailla sossun ja psykologin työhön. Molemmissa näkee motivoituneita ja epämotivoituneita asiakkaita, osa tulee omasta tahdosta, osa pakosta tai lähetteellä, kirjavia taustoja on taatusti. Sekä sossun että psykan työ on terapeuttista, joskin sossulla painottuu enemmän palvelujärjestelmän tuntemiseen ja palvelunohjaukseen, eli käytännöllisempään tasoon. Kummatkin työt ovat ihmisläheistä auttamistyötä, jossa pyritään jonkinlaisen ongelmanratkomiseen tai selvittämiseen, sossuilla näkökulma on hyvin kokonaisvaltainen, kun taas psykologeilla ehkä yksityiskohtaisempi.
Psykologit saavat ehkä sossuja enemmän arvostusta, ja sossut sitten taas paskaa niskaan. Psykologien työllisyydestä en tiedä, eikös se ole aika hyvä, jos vaikka koulupsykologiksi haluaa? En tiedä. Sossuilla on käytännössä täystyöllisyys. Sossujen tehtävänkuvat ovat ehkä psykologeja laajempia, vaihtelevampia ja moninaisempia. Eikös psykologien työ perustu hyvin pitkälti testaamiseen ja arviointiin. Palkat samat, opiskeluajat suurin piirtein samat, sossuksi ehkä aavistuksen helpompi päästä.
T. Pian valmis sossutäti
Sossuksi on aivan äärimmäisen helppo päästä. Psykan maisteri muistaakseni 2,5 vuotta. Missä sossu tekee sitä terapiatyötä? Ainakin aikuissosiaalityön puolella tapaamiset ovat käytännön raha-asioiden selvittelyä hyvin pitkälle.
Kyllähän se vähän huvittaa ja surettaa nähdä yliopistolla näitä 165cm/45kg sossuopiskelijanaisia. Tietävätköhän täysin mihin ovat ryhtymässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"johonkin sellaiseen työhön, jossa kohtaa etupäässä motivoituneita ja kirjavia taustoja edustavia ihmisiä sekä saisi tehdä enemmän terapeuttista työtä kuin hallintotyötä?"
Tuo sopisi yhtä lailla sossun ja psykologin työhön. Molemmissa näkee motivoituneita ja epämotivoituneita asiakkaita, osa tulee omasta tahdosta, osa pakosta tai lähetteellä, kirjavia taustoja on taatusti. Sekä sossun että psykan työ on terapeuttista, joskin sossulla painottuu enemmän palvelujärjestelmän tuntemiseen ja palvelunohjaukseen, eli käytännöllisempään tasoon. Kummatkin työt ovat ihmisläheistä auttamistyötä, jossa pyritään jonkinlaisen ongelmanratkomiseen tai selvittämiseen, sossuilla näkökulma on hyvin kokonaisvaltainen, kun taas psykologeilla ehkä yksityiskohtaisempi.
Psykologit saavat ehkä sossuja enemmän arvostusta, ja sossut sitten taas paskaa niskaan. Psykologien työllisyydestä en tiedä, eikös se ole aika hyvä, jos vaikka koulupsykologiksi haluaa? En tiedä. Sossuilla on käytännössä täystyöllisyys. Sossujen tehtävänkuvat ovat ehkä psykologeja laajempia, vaihtelevampia ja moninaisempia. Eikös psykologien työ perustu hyvin pitkälti testaamiseen ja arviointiin. Palkat samat, opiskeluajat suurin piirtein samat, sossuksi ehkä aavistuksen helpompi päästä.
T. Pian valmis sossutäti
Sossuksi on aivan äärimmäisen helppo päästä. Psykan maisteri muistaakseni 2,5 vuotta. Missä sossu tekee sitä terapiatyötä? Ainakin aikuissosiaalityön puolella tapaamiset ovat käytännön raha-asioiden selvittelyä hyvin pitkälle.
Siis verrattuna psykaan tosi helppo päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"johonkin sellaiseen työhön, jossa kohtaa etupäässä motivoituneita ja kirjavia taustoja edustavia ihmisiä sekä saisi tehdä enemmän terapeuttista työtä kuin hallintotyötä?"
Tuo sopisi yhtä lailla sossun ja psykologin työhön. Molemmissa näkee motivoituneita ja epämotivoituneita asiakkaita, osa tulee omasta tahdosta, osa pakosta tai lähetteellä, kirjavia taustoja on taatusti. Sekä sossun että psykan työ on terapeuttista, joskin sossulla painottuu enemmän palvelujärjestelmän tuntemiseen ja palvelunohjaukseen, eli käytännöllisempään tasoon. Kummatkin työt ovat ihmisläheistä auttamistyötä, jossa pyritään jonkinlaisen ongelmanratkomiseen tai selvittämiseen, sossuilla näkökulma on hyvin kokonaisvaltainen, kun taas psykologeilla ehkä yksityiskohtaisempi.
Psykologit saavat ehkä sossuja enemmän arvostusta, ja sossut sitten taas paskaa niskaan. Psykologien työllisyydestä en tiedä, eikös se ole aika hyvä, jos vaikka koulupsykologiksi haluaa? En tiedä. Sossuilla on käytännössä täystyöllisyys. Sossujen tehtävänkuvat ovat ehkä psykologeja laajempia, vaihtelevampia ja moninaisempia. Eikös psykologien työ perustu hyvin pitkälti testaamiseen ja arviointiin. Palkat samat, opiskeluajat suurin piirtein samat, sossuksi ehkä aavistuksen helpompi päästä.
T. Pian valmis sossutäti
Sossuksi on aivan äärimmäisen helppo päästä. Psykan maisteri muistaakseni 2,5 vuotta. Missä sossu tekee sitä terapiatyötä? Ainakin aikuissosiaalityön puolella tapaamiset ovat käytännön raha-asioiden selvittelyä hyvin pitkälle.
No en nyt tiedä, onko aivan äärimmäisen helppo päästä nykyään, hakijoita on paljon. Pääsykokeella itse menin sisään muutama vuosi takaperin. Olen kuullut, että se on vaikeutunut viime vuosina.
En sanonut sossun tekevän suoranaisesti terapiatyötä, mutta sosiaalityöntekijän työ on toisinaan terapeuttista työtä. Asiakastapaamiset ovat toisinaan terapeuttisia ja voisi sanoa olevan vaativaa kohtaamistyötä. Niissä itketään ja huudetaan ja kerrotaan hyvin yksityisiä asioita omasta henkilökohtaisesta elämästä. Vaatii siis terapeuttisia taitoja työntekijältä. Tai kriisityö päivystystyössä esim. perheväkivaltatilanteessa. Voi olla myös hyvin byrokraattista hallintohommaa taikka käytännönläheistä palvelujen tarjoamista. Riippuu niin paljon, missä sossu tekee töitä; onko esim psykiatriassa, Kelassa, perheneuvolassa, lasussa, turvakodissa, kotoutumispalveluissa jne. Se, mikä sossun työssä on kivaa on se, että työllistymisvaihtoehtoja on triljoonia ja kaikenlaisille mahdollisille sektoreille yhteiskunnassa. Jokaiselle löytyy varmasti joku aihealue, mikä kiinnostaa.
Sitten taas itse joskus olin työkkärin psykologin tapaamisissa, niin siellä ei ollut mitään muuta kuin testejä, enkä ollut yhtään motivoitunut siihen (koska työkkäri pakotti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä taas. Kiitos vastauksista.
Tosiaan mietin mihin suuntaan tässä kannattaisi oikein mennä.
Olen käynyt AMK:n sote- ja kasvatusalan opintoja avoimessa yli 500 opintopistettä sekä erilaisia yhdistysten koulutuksia. Teen parhaillaan tukihenkilö- ja keskusteluapuhommia.
Aloitin kauan sitten SH-opinnot, joiden kautta olisin voinut päästä nuorisopsykiatriselle, mikä on minua ehkä eniten kiinnostava ala, mutta opettaja liioittelematta taivutteli minut lopettamaan koulutuksen, koska ei pitänyt kädentaitojani hyvinä.
Seuraavat vaihtoehdot on nyt mielessä:
-sosiaali- ja terveysalan perustutkinto suuntauksena mielenterveystyö: tämän jälkeen voisi ilmaisesti käydä ainakin erityisammattitutkinnon. Hyvinä puolina suhteellinen helppous, mahdolliset hyväksiluvut ja huonoina puolina palkka, alhainen status ja mahdollisesti huonosti motivoituneet tai/ja älyllisesti passiiviset työkaverit
-uudelleen SH-koulutukseen: koulutus olisi 99% muuta kuin sitä mitä varten sitä käytäisiin, vaikka hyväksilukuja saisi teoriapuolelta varmaan paljon. Huonoina puolina lisäksi tunne siitä, että omat lahjat voisi mennä hukkaan tuossakin ja oltuani itse nuorena hoidossa en saanut kovin myönteistä kuvaa tämän alan ihmisistä valitettavasti (tarkoittaen psyk.hoitajia)
-sosiaalialan AMK-tutkinto: sisältö hieman heppoinen, mutta saisi jonkinlaisen virkapätevyyden tästäkin ja hyvät mahdollisuudet rinnalla kulkevaan työhön erityisryhmien kanssa, mikä olisi mukavaa. Valitettavasti omalla kohdalla aiempi ensikertalaiskiintiö käytetty erään muuhun koulutukseen, joka jäi kesken.
-sosiaalityö: suht helppo pääsy, kohtalainen status ja kohtalaiset etenemismahdollisuudet muuhun työhön. Haittoina koulutuksen vähäinen anti käytännön työn kannalta ja ihmisten raha-asioiden selvittely ym.paperityö ei hirveästi kiinnosta, toisaalta voisi ilmeisesti toimia esim.koulukuraattorina, mikä olisi ehkä ihan kiinnostavaa
-psykologia: parhaiten palkattu, hyvät mahdollisuudet kiinnostaviin töihin, keskimäärin itsestään huolehtivat ja fiksut työkaverit, vaikea pääsy, koulutus vaativampi, vaatisi muuttoa omalla kohdalla
Eikö koulukuraattorin työhön pääse edelleen myös sosionomikoulutuksen kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempia olen opiskellut, toisen vein loppuun asti. Molemmissa ammateissa on valmistuttua valinnanvaraa edetä sellaiseen työnkuvaan, joka itseä eniten miellyttää, sillä molemmissa on pulaa työntekijöistä etenkin kauempana kasvukeskuksista. Jatkokoulutusmahdollisuudetkin ovat samankaltaiset, on psykoterapiakoulutusta, erikoistumiskoulutusta, tohtorikoulutusta. Sosiaalityöntekijöitä on Suomessa paljon enemmän ja he muodostavat oman kenttänsä ylimmän kastin. Psykologit työskentelevät harvalukuisina erityisasiantuntijoina muiden ammattikuntien työyhteisöissä. Palkat on julkisella puolella suunnilleen samat ja ero yksityisen sektorin palkkoihin on suuri. Mitä suurempi paikkakunta, sitä pienempi palkka. Pääkaupunkiseudulla taidetaan maksaa pienimmät julkisen sektorin palkat molemmille ammattikunnille.
Vierailija kirjoitti:
Molempia olen opiskellut, toisen vein loppuun asti. Molemmissa ammateissa on valmistuttua valinnanvaraa edetä sellaiseen työnkuvaan, joka itseä eniten miellyttää, sillä molemmissa on pulaa työntekijöistä etenkin kauempana kasvukeskuksista. Jatkokoulutusmahdollisuudetkin ovat samankaltaiset, on psykoterapiakoulutusta, erikoistumiskoulutusta, tohtorikoulutusta. Sosiaalityöntekijöitä on Suomessa paljon enemmän ja he muodostavat oman kenttänsä ylimmän kastin. Psykologit työskentelevät harvalukuisina erityisasiantuntijoina muiden ammattikuntien työyhteisöissä. Palkat on julkisella puolella suunnilleen samat ja ero yksityisen sektorin palkkoihin on suuri. Mitä suurempi paikkakunta, sitä pienempi palkka. Pääkaupunkiseudulla taidetaan maksaa pienimmät julkisen sektorin palkat molemmille ammattikunnille.
Miksi opiskelit molempia? Kumman veit loppuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö muuten mikä on nykyään tilanne psykologian opiskeluihin pääsyn suhteen -onko ei-ensikertalaisen alanvaihtajan käytännössä hyvin vaikea päästä sisään? Ilmeisesti ensikertalaisten vähän helpompi? En edes kirjoittanut psykologiaa yo-kirjoituksissa..
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö muuten mikä on nykyään tilanne psykologian opiskeluihin pääsyn suhteen -onko ei-ensikertalaisen alanvaihtajan käytännössä hyvin vaikea päästä sisään? Ilmeisesti ensikertalaisten vähän helpompi? En edes kirjoittanut psykologiaa yo-kirjoituksissa..
Kannattanee hakea maisteriohjelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö muuten mikä on nykyään tilanne psykologian opiskeluihin pääsyn suhteen -onko ei-ensikertalaisen alanvaihtajan käytännössä hyvin vaikea päästä sisään? Ilmeisesti ensikertalaisten vähän helpompi? En edes kirjoittanut psykologiaa yo-kirjoituksissa..
Kannattanee hakea maisteriohjelmaan.
Psykologian maisteriksi ei pääse maisteriohjelman kautta, vain pääsykokeiden kautta. Psykologian maisteriohjelmasta valmistuu vain filosofian maistereita esim. psykan opettajaksi.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä taas. Kiitos vastauksista.
Tosiaan mietin mihin suuntaan tässä kannattaisi oikein mennä.
Olen käynyt AMK:n sote- ja kasvatusalan opintoja avoimessa yli 500 opintopistettä sekä erilaisia yhdistysten koulutuksia. Teen parhaillaan tukihenkilö- ja keskusteluapuhommia.
Aloitin kauan sitten SH-opinnot, joiden kautta olisin voinut päästä nuorisopsykiatriselle, mikä on minua ehkä eniten kiinnostava ala, mutta opettaja liioittelematta taivutteli minut lopettamaan koulutuksen, koska ei pitänyt kädentaitojani hyvinä.
Seuraavat vaihtoehdot on nyt mielessä:
-sosiaali- ja terveysalan perustutkinto suuntauksena mielenterveystyö: tämän jälkeen voisi ilmaisesti käydä ainakin erityisammattitutkinnon. Hyvinä puolina suhteellinen helppous, mahdolliset hyväksiluvut ja huonoina puolina palkka, alhainen status ja mahdollisesti huonosti motivoituneet tai/ja älyllisesti passiiviset työkaverit
-uudelleen SH-koulutukseen: koulutus olisi 99% muuta kuin sitä mitä varten sitä käytäisiin, vaikka hyväksilukuja saisi teoriapuolelta varmaan paljon. Huonoina puolina lisäksi tunne siitä, että omat lahjat voisi mennä hukkaan tuossakin ja oltuani itse nuorena hoidossa en saanut kovin myönteistä kuvaa tämän alan ihmisistä valitettavasti (tarkoittaen psyk.hoitajia)
-sosiaalialan AMK-tutkinto: sisältö hieman heppoinen, mutta saisi jonkinlaisen virkapätevyyden tästäkin ja hyvät mahdollisuudet rinnalla kulkevaan työhön erityisryhmien kanssa, mikä olisi mukavaa. Valitettavasti omalla kohdalla aiempi ensikertalaiskiintiö käytetty erään muuhun koulutukseen, joka jäi kesken.
-sosiaalityö: suht helppo pääsy, kohtalainen status ja kohtalaiset etenemismahdollisuudet muuhun työhön. Haittoina koulutuksen vähäinen anti käytännön työn kannalta ja ihmisten raha-asioiden selvittely ym.paperityö ei hirveästi kiinnosta, toisaalta voisi ilmeisesti toimia esim.koulukuraattorina, mikä olisi ehkä ihan kiinnostavaa
-psykologia: parhaiten palkattu, hyvät mahdollisuudet kiinnostaviin töihin, keskimäärin itsestään huolehtivat ja fiksut työkaverit, vaikea pääsy, koulutus vaativampi, vaatisi muuttoa omalla kohdalla
En tiedä mistä saat, että sosiaalityöhön on helppo päästä. Helsingin yliopisto hyväksyi alle 4% hakijoista tänä vuonna. Terapeuttista sosiaalityötä liittyy paljon esim. lastensuojeluun. Esimerkiksi sijoituksen sosiaalityö on kokonaisuudessaan kuntouttavaa sosiaalityötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä taas. Kiitos vastauksista.
Tosiaan mietin mihin suuntaan tässä kannattaisi oikein mennä.
Olen käynyt AMK:n sote- ja kasvatusalan opintoja avoimessa yli 500 opintopistettä sekä erilaisia yhdistysten koulutuksia. Teen parhaillaan tukihenkilö- ja keskusteluapuhommia.
Aloitin kauan sitten SH-opinnot, joiden kautta olisin voinut päästä nuorisopsykiatriselle, mikä on minua ehkä eniten kiinnostava ala, mutta opettaja liioittelematta taivutteli minut lopettamaan koulutuksen, koska ei pitänyt kädentaitojani hyvinä.
Seuraavat vaihtoehdot on nyt mielessä:
-sosiaali- ja terveysalan perustutkinto suuntauksena mielenterveystyö: tämän jälkeen voisi ilmaisesti käydä ainakin erityisammattitutkinnon. Hyvinä puolina suhteellinen helppous, mahdolliset hyväksiluvut ja huonoina puolina palkka, alhainen status ja mahdollisesti huonosti motivoituneet tai/ja älyllisesti passiiviset työkaverit
-uudelleen SH-koulutukseen: koulutus olisi 99% muuta kuin sitä mitä varten sitä käytäisiin, vaikka hyväksilukuja saisi teoriapuolelta varmaan paljon. Huonoina puolina lisäksi tunne siitä, että omat lahjat voisi mennä hukkaan tuossakin ja oltuani itse nuorena hoidossa en saanut kovin myönteistä kuvaa tämän alan ihmisistä valitettavasti (tarkoittaen psyk.hoitajia)
-sosiaalialan AMK-tutkinto: sisältö hieman heppoinen, mutta saisi jonkinlaisen virkapätevyyden tästäkin ja hyvät mahdollisuudet rinnalla kulkevaan työhön erityisryhmien kanssa, mikä olisi mukavaa. Valitettavasti omalla kohdalla aiempi ensikertalaiskiintiö käytetty erään muuhun koulutukseen, joka jäi kesken.
-sosiaalityö: suht helppo pääsy, kohtalainen status ja kohtalaiset etenemismahdollisuudet muuhun työhön. Haittoina koulutuksen vähäinen anti käytännön työn kannalta ja ihmisten raha-asioiden selvittely ym.paperityö ei hirveästi kiinnosta, toisaalta voisi ilmeisesti toimia esim.koulukuraattorina, mikä olisi ehkä ihan kiinnostavaa
-psykologia: parhaiten palkattu, hyvät mahdollisuudet kiinnostaviin töihin, keskimäärin itsestään huolehtivat ja fiksut työkaverit, vaikea pääsy, koulutus vaativampi, vaatisi muuttoa omalla kohdalla
En tiedä mistä saat, että sosiaalityöhön on helppo päästä. Helsingin yliopisto hyväksyi alle 4% hakijoista tänä vuonna. Terapeuttista sosiaalityötä liittyy paljon esim. lastensuojeluun. Esimerkiksi sijoituksen sosiaalityö on kokonaisuudessaan kuntouttavaa sosiaalityötä.
Kaikki elämä ja koulutus ei ole kehäkolmosen sisäpuolella. Myös Lapissa voi opiskella sosiaalityötä ja sinne on matalammat pisterajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö muuten mikä on nykyään tilanne psykologian opiskeluihin pääsyn suhteen -onko ei-ensikertalaisen alanvaihtajan käytännössä hyvin vaikea päästä sisään? Ilmeisesti ensikertalaisten vähän helpompi? En edes kirjoittanut psykologiaa yo-kirjoituksissa..
Kannattanee hakea maisteriohjelmaan.
Psykologian maisteriksi ei pääse maisteriohjelman kautta, vain pääsykokeiden kautta. Psykologian maisteriohjelmasta valmistuu vain filosofian maistereita esim. psykan opettajaksi.
Niin, psykologian maisteriohjelmaan haettaessa on myös tehtävä pääsykoe, mutta kiintiö on eri. En missään väittänytkään, että sinne on todistusvalinta tai avoimen väylän haku. En tarkoita mitään kehityspsykologian tms. oppiainetta, ja käsittääkseni myös psykologian opettajat valmistuvat ihan samalta linjalta kuin psykologit (mikä on mielestäni aika turhaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä taas. Kiitos vastauksista.
Tosiaan mietin mihin suuntaan tässä kannattaisi oikein mennä.
Olen käynyt AMK:n sote- ja kasvatusalan opintoja avoimessa yli 500 opintopistettä sekä erilaisia yhdistysten koulutuksia. Teen parhaillaan tukihenkilö- ja keskusteluapuhommia.
Aloitin kauan sitten SH-opinnot, joiden kautta olisin voinut päästä nuorisopsykiatriselle, mikä on minua ehkä eniten kiinnostava ala, mutta opettaja liioittelematta taivutteli minut lopettamaan koulutuksen, koska ei pitänyt kädentaitojani hyvinä.
Seuraavat vaihtoehdot on nyt mielessä:
-sosiaali- ja terveysalan perustutkinto suuntauksena mielenterveystyö: tämän jälkeen voisi ilmaisesti käydä ainakin erityisammattitutkinnon. Hyvinä puolina suhteellinen helppous, mahdolliset hyväksiluvut ja huonoina puolina palkka, alhainen status ja mahdollisesti huonosti motivoituneet tai/ja älyllisesti passiiviset työkaverit
-uudelleen SH-koulutukseen: koulutus olisi 99% muuta kuin sitä mitä varten sitä käytäisiin, vaikka hyväksilukuja saisi teoriapuolelta varmaan paljon. Huonoina puolina lisäksi tunne siitä, että omat lahjat voisi mennä hukkaan tuossakin ja oltuani itse nuorena hoidossa en saanut kovin myönteistä kuvaa tämän alan ihmisistä valitettavasti (tarkoittaen psyk.hoitajia)
-sosiaalialan AMK-tutkinto: sisältö hieman heppoinen, mutta saisi jonkinlaisen virkapätevyyden tästäkin ja hyvät mahdollisuudet rinnalla kulkevaan työhön erityisryhmien kanssa, mikä olisi mukavaa. Valitettavasti omalla kohdalla aiempi ensikertalaiskiintiö käytetty erään muuhun koulutukseen, joka jäi kesken.
-sosiaalityö: suht helppo pääsy, kohtalainen status ja kohtalaiset etenemismahdollisuudet muuhun työhön. Haittoina koulutuksen vähäinen anti käytännön työn kannalta ja ihmisten raha-asioiden selvittely ym.paperityö ei hirveästi kiinnosta, toisaalta voisi ilmeisesti toimia esim.koulukuraattorina, mikä olisi ehkä ihan kiinnostavaa
-psykologia: parhaiten palkattu, hyvät mahdollisuudet kiinnostaviin töihin, keskimäärin itsestään huolehtivat ja fiksut työkaverit, vaikea pääsy, koulutus vaativampi, vaatisi muuttoa omalla kohdalla
En tiedä mistä saat, että sosiaalityöhön on helppo päästä. Helsingin yliopisto hyväksyi alle 4% hakijoista tänä vuonna. Terapeuttista sosiaalityötä liittyy paljon esim. lastensuojeluun. Esimerkiksi sijoituksen sosiaalityö on kokonaisuudessaan kuntouttavaa sosiaalityötä.
Lapin yliopistoon otetaan 58 opiskelijaa sisään, eli yli puolet enemmän kuin muualle. Viime vuonna Lappiin pääsi yhteispisteillä 70/120.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö muuten mikä on nykyään tilanne psykologian opiskeluihin pääsyn suhteen -onko ei-ensikertalaisen alanvaihtajan käytännössä hyvin vaikea päästä sisään? Ilmeisesti ensikertalaisten vähän helpompi? En edes kirjoittanut psykologiaa yo-kirjoituksissa..
Kannattanee hakea maisteriohjelmaan.
Psykologian maisteriksi ei pääse maisteriohjelman kautta, vain pääsykokeiden kautta. Psykologian maisteriohjelmasta valmistuu vain filosofian maistereita esim. psykan opettajaksi.
Niin, psykologian maisteriohjelmaan haettaessa on myös tehtävä pääsykoe, mutta kiintiö on eri. En missään väittänytkään, että sinne on todistusvalinta tai avoimen väylän haku. En tarkoita mitään kehityspsykologian tms. oppiainetta, ja käsittääkseni myös psykologian opettajat valmistuvat ihan samalta linjalta kuin psykologit (mikä on mielestäni aika turhaa).
Psykologian opettaja voi olla joko psykologian maisteri tai filosofian maisteri pääaineena psykologia.
Alue: Aihe vapaa
Tervetuloa vaan helpolle alalle, huoh.
t. sosiaalityöntekijä