Joskus kokee sellaisen hetken, missä kaikki on hyvin ja olo on jotenkin syvästi rauhallinen ja hyvä! Hyvin harvoin.
Olen epävarma, alisuoriutuja, miellyttäjä, ja näiden takia stressaan ja ” huolehdin” koko ajan jostain.
Stressiä hoidan viiniä lipittämällä. Viikonlopun jälkeen olen entistä jönnittyneempi ja jaksaminen vähissä.
Mutta joskus, liian harvoin, huomaan hetken jolloin minulla on rauhallinen olo ja tunne ettö nyt on kaikki hyvin.
Nyt istun mökillä rannan terassilla, tuulen suojassa ja aurinko paistaa. On ihan hiljaista. Koiranpentu etsii paikkaa, jossa loikoilla, mutta näyttää tulevan kuuma.
Minulla on muutama naistenlehti mukana, juon kaivonkylmää vettä.
Olen käynyt kavelyllä 5km, ei viiniä eilen, olo hyvä ja rauhallinen.
Miksi en voi saada täasisia hetkiä enemmän? Saako muut, onko toiset aina tyytyväisiä, rauhassa ja kaikki on ”paikallaan”?? Vai luulenko vaan niin?
Haluaisin että tämä tulee jatkuisi aina!
Kommentit (8)
Tiedän täsmälleen, mistä puhut. Ne hetket ovat parasta maailmassa.
Tässä on mulla yksinkertainen ja täysin suora yhteys tuohon alkoholiin!! Aivan uskomatonta mutta niin totta.
Usein vaan petän itseäni ja uskottelin muuta että ” no voihan sitä pari lasia ottaa” tai ” juuri ostin niin kehutun viinin että pakko sitä on maistaa” jne jne.
Sitten seuraavana päivänä ei mitään hyvää missään näkyvissä ja masennus ja apatia vaan voittaa.
Ei tarvi kuin olla viikko juomatta niin jo alkaa mieli parantua kunnolla!
Liikunta ja sen jälkeinen rentoutuminen.
Harvoin , todella harvoin saan sellaisen levollisen ja täysin rentoutuneena olon.
Tarkemmin ajatellen mulla on stressitasot koholla varmaan koko ajan!
Millään lääkkeilläkään ei oikeesti saa rauhaa, vaikka toki pääsee jotenkin pilveen.
Miten te saatte olimme rauhoittumaan? Oikeastikin pitää kokeilla joogaa? Löhteä Lappiin?
Pitää liikkua itsensä piippuun. Sen jälkeen olo on euforinen. Ensin suihkuun ja sitten vaan meritähtiasentoon sängylle. Parasta.
Hikiliikuntaa niin kehosta lähtee kaikki ylimääräinen Energia pois, vaikuttaa myös mieleen. Mutta pitää kävellä/juosta ihan kunnolla(niin paljon ettei enää eteensä nää)
minusta taas tuntuu että kyseisen laisista hyvistä hetkistä pitää myöhemmin "maksaa" jollain ikävällä
😐
No kait kukaan ole aina ja koko ajan Zen.
Mutta tokihan se olisi ihanaa olla vaan täydellisesti rauhassa ja rauhoittunut.