Romantikkona en koskaan pilaisi suhdettani muuttamalla rakastettuni kanssa yhteen
Jos minun pitäisi nähdä kultani likaiset alushousut, haisevia sukkia ja kuunnella pieruja, röyhtäisyjä yms, ikävä kyllä se tekisi parisuhderakkaudesta nopeasti lopun. On itseni kaltaiselle parempi, että molemmilla on omat asunnot ja rakkainta tavataan vain kun ollaan siistejä ja puhtaita ja muutenkin parhaimmillaan. Toki mekin riitelemme, mutta mikään likaisuus ja arjen törky ei tule suhdetta pilaamaan. Niinhän käy aina normaaleissa liitoissa, kumppanit muuttuvat toistensa sikaileviksi tuttaviksi, jotka asuvat yhdessä, kumppanin kakat ja pissat ja muut eritteetkään eivät näitä ihmisiä enää haittaa, koska se rakas onkin muuttunut vain kämppikseksi. Onko ihme että romanttisuus ja ihastuminen karisee, jos mennään LIIAN intiimille tasolle.
Kommentit (23)
Sitten lähtee rakkaimpansa kanssa romanttiselle matkalle ja saa siellä karsean mahataudin. Hotellihuone raikaa varpusparvista ja yrjöäänistä ja haju on sen mukainen. Siinä sitä sitten ollaan parhaimmillaan :D
Jos siedät kumppaniasi vain parhaimmillaan, se ei ole rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Jos siedät kumppaniasi vain parhaimmillaan, se ei ole rakkautta.
Sinäkö sen määrittelet, mikä on rakkautta? Minusta on rakkautta ottaa kumppani huomioon ja antaa tälle itsestään parasta, ei huonointa. Toki jokaiselle tulee myös huonoja päiviä ja sairautta, sekään ei tarkoita että minun tai hänen pitäisi kumppanina tulla viereen katsomaan jos oksennan tai voin huonosti, tukea voi antaa monella lailla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siedät kumppaniasi vain parhaimmillaan, se ei ole rakkautta.
Sinäkö sen määrittelet, mikä on rakkautta? Minusta on rakkautta ottaa kumppani huomioon ja antaa tälle itsestään parasta, ei huonointa. Toki jokaiselle tulee myös huonoja päiviä ja sairautta, sekään ei tarkoita että minun tai hänen pitäisi kumppanina tulla viereen katsomaan jos oksennan tai voin huonosti, tukea voi antaa monella lailla.
ap
Jokainen voi toki määritellä rakkauden miten haluaa mutta sitoutumista tuollainen ei ole. Entä jos toinen sairastuu vakavasti, oman onnen nojaan vaan jotta romantiikka ei kuole? Kuulostat aika naiivilta.
Romanttisuus ja idealisointi ei ole sama asia.
Mitä ihmettä? Mieheni ei röyhtäile eikä piere kun olen läsnä enkä erikseen kaivele hänen likaisia sukkiaan tai alushousuja pesukoneesta.
Huomaa ettet ole koskaan rakastunut aidosti. Sääli.
Hyvä! Näitä ummehtuneita käsityksiä parisuhteesta pitääkin vähän pöllyyttää!
Nainen on usein äiti ja piika parisuhteessa, mikä karistaa seksihalut ja romantiikan naisen puolelta!
Ei kyllä kuulosta rakkaudelta/parisuhderakkaudelta. Siinä kun ei kuorita kermoja päältä, vaan hyväksytään ja rakastetaan toista sellaisenaan. Toki on osattava myös joissakin asioissa joustaa, mutta liika on liikaa.
Sinulla ja kumppanillasi on tottakai oikeus valita myös tuollainen tapa seurustella.
Ai. Minä kyllä haluan ja yritän antaa parastani miehelleni vaikka asutaankin yhdessä. Hänellä ei myöskään ole mitään asiaa vessaan jos minä olen siellä, enkä minä telläydy vessaan kun hän on siellä. Itse en myöskään ymmärrä pareja jotka piereskelevät toistensa seurassa, hyi helvetti, se kuuluu jo hyvin käytöstapoihin ettei sitä tehdä. Likaisia vaatteita en myöskään joudu käsittelemään koska molemmat vievät omat vaatteensa itse pyykinpesukoneeseen.
Rakastan miestäni ja haluan olla hänen seurassaaj kaiken mahdollisen ajan ja jakaa elämäni hänen kanssaan :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? ja Mieheni ei röyhtäile eikä piere kun olen läsnä enkä erikseen kaivele hänen likaisia sukkiaan tai alushousuja pesukoneesta.
Huomaa ettet ole koskaan rakastunut aidosti. Sääli.
Aika outoa jos et ole nähnyt miehesi kakkarantuisia alushousuja hän ei piere ja röyhtäile, jos asutte yhdessä?
Mistä tuollaisen jalokiven löysit?
Ei paremmissa piireissä jään pariskunnat näe toistensa iljettävä puolia, yleensä molemmilla on omat makkarit, esim.kuninkaallisilla.
Miksi tosiaan sitä pitäisi yhteen muuttaa. Harvoin siitä mitään hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? ja Mieheni ei röyhtäile eikä piere kun olen läsnä enkä erikseen kaivele hänen likaisia sukkiaan tai alushousuja pesukoneesta.
Huomaa ettet ole koskaan rakastunut aidosti. Sääli.Aika outoa jos et ole nähnyt miehesi kakkarantuisia alushousuja hän ei piere ja röyhtäile, jos asutte yhdessä?
Mistä tuollaisen jalokiven löysit?
Ei paremmissa piireissä jään pariskunnat näe toistensa iljettävä puolia, yleensä molemmilla on omat makkarit, esim.kuninkaallisilla.
En minä itsekään piere enkä röyhtäile muiden kuullen, ei myöskään veljeni liitossa tai mieheni sisaren liitossa harrasteta tuollaista. Olisikohan kyse ihan kotikasvatuksesta?
Mieheni pesee takapuolensa kakkosen jälkeen kuten minäkin ja laittaa alkkarinsa suoraan pesukoneeseen kuten minäkin. Enpä tosiaan ole mitään rantuja nähnyt.
Millaisen sian kanssa sinä oikein elät?
Varmaan niille, joille romantiikka on fantasiaa.
Jos joskus eroatte, voin suositella eksääni tuohon tarkoitukseen. Tuskin koskaan muuttaa pois vanhempiensa luota, joten hän varmasti suostuu asumaan erillään. On kohta 30.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos siedät kumppaniasi vain parhaimmillaan, se ei ole rakkautta.
Sinäkö sen määrittelet, mikä on rakkautta? Minusta on rakkautta ottaa kumppani huomioon ja antaa tälle itsestään parasta, ei huonointa. Toki jokaiselle tulee myös huonoja päiviä ja sairautta, sekään ei tarkoita että minun tai hänen pitäisi kumppanina tulla viereen katsomaan jos oksennan tai voin huonosti, tukea voi antaa monella lailla.
ap
Jouduin jo seurustelun toisella viikolla sairaalaan päiviksi koska munatorveni räjähti. Mies seurasi perässä ja istui vieressäni päivät vaikka ei musta kipuilevana ja rähjääntyneenä sairaalakaavussa mitään iloa tai varsinkaan silmänruokaa ollut. Itseä jopa hävetti kun mies näkee mut niin huonona niin alussa mutta mies ei ollut moksiskaan, halusi vaan olla vierellä.
Pari kuukautta myöhemmin oltiin noro-viruksessa yhtäaikaa. Toinen oksensi pönttöön ja toinen vieressä ämpäriin. Romanttisinta ikinä!
Ollaan molemmat äksyilty, oltu maissa ja itketty ja toinen on pysynyt vieressä auttamassa kuinka suinkin voi.
Mitä kukaan tekee kumppanilla joka menee piiloon kun on vaikeaa?
Itse ainakin etsin ja olen etupäässä ihmistä heikkouksineen. En jotain kaikkivaltiasta Jumalaa joka on aina täydellinen ja pysyy piilossa kun sitä eniten tarvitsee.
Täydellisyys käy pitkän päälle tylsäksi, pienet säröt tekee kauniiksi.
Ja vanhuksia muutetaan eri palvelukoteihin ja ollaan kaukosuhteessa että ei tarvitse katsella toisen heikkoutta?
Truu lööv tosiaan.
Vähän samat ajatukset. Romantikko en kyllä ole.