Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyviä puolia lapsettomuudessa on?
19.05.2020 |
Ilmeisesti jään vastentahtoisesti lapsettomaksi. Nyt yritän löytää asiaan kultareunuksen.
Kommentit (119)
Saat valita, ketä rakastat.
Usealla äidillä ei ole valinnanvaraa silloin, kun saavat nyytin käsiinsä. Vaikka nyytillä olisi kitalakihalkio, S:n muotoinen selkäranka tai sormia 12 eikä kymmenen, niin nyytin puolesta on valmis uhraamaan omistusasunnon, työpaikan, parisuhteen ja vanhempien sisarusten lapsuuden. Myötäeläminen pakottaa kokemaan lapsen surut ja tuskat, eikä äidin ja lapsen välistä sidettä saa off-tilaan tai poikki. Lapsen eteen tehdyt uhraukset särkevät sydäntä, itkettävät ja suututtavat, mutta vielä kivuliaampaa olisi jättää rakastamatta.
Nyt sinulla on enemmän valinnanvaraa siihen, mitä rakastat. Jos haluat hoivata ja leikkiä, voit hakeutua myöhemmin (ei niin pitkään kuin surutyö on kesken!) vapaaehtoistyöhön. Jos kipuun sekoittuu tunne siitä, että oma suku ei jatkukaan, niin tunnetta voi hoitaa vaalimalla esimerkiksi sisarusten tai serkkujensa lapsia. Joillain surutyö päättyy siihen, ettei halua olla lasten kanssa tekemisissä lainkaan. Sekin on ihan OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää vaille niitä läheisiä mukavia aikuisia
joita lapsista EHKÄ kasvaa.
Muuten lapsivapaudessa on vain etuja.
Itse en keksi, mitä hyviä puolia lapsien hankkimisessa olisi, ja olisin varmaan yhtä murtunut kuin tahattomasti lapseton, jos saisin tietää olevani viidennellä kuulla raskaana. Harkitsisin varmasti melkein päivieni päättämistä, koska pelkäisin, että vaikka itse voisin antaa lapsen pois, isä varmaan haluaisi pitää sen. Se olisi ihanan suhteen loppu ja joutuisin maksamaan siitä katkerana vielä 18 vuotta elatusmaksuja.
Juuri nyt olen iloinen siitä, että saan nukkua pitkään. Saan syödä mitä haluan, ei tarvitse huomioida lapsia kauppareissussa. Pysyn terveempänä, kun lapsi ei tuo kotiin joka noroa ja täitä. Minulla on pienituloisenakin varaa kalliiseen harrastukseen ja hyvään ruokaan. Voin sisustaa niin kuin tahdon. Ei ole kertakaikkiaan mitään tai ketään, jonka mukaan minun täytyisi suunnitella päiväni, kunhan muistan viedä koiran vuorollani iltapäivällä.
itse en lapsia halua vaikka ei lapsissa vikaa ole. Enemmän ällöttää ne suomalaiset suurperheet suurine lapsikatraineen. En ymmärrä mikä siinä on kun tehdään vaikka viisi lasta ja äiti näyttää siltä , että koko identiteetti perustuu nyt äitiyteen. Ja itsestäänhän ei sillon voida pitää huolta, eihän. Siltä se täällä suomessa vaikuttaa kun vierestä seuraa. Sillon ei varmaan pitäisi lisääntyä mielin määrin, jos itsestä huolehtiminen ei enää onnistu.
Saa elää kuten itse haluaa, ei jatkuvaa stressiä ja vastuuta toisesta ihmisestä ja sen kasvatuksesta, rahaa säästyy, saa elää omien aikataulujen mukaan, ei valvomisia, ei rääkymistä, ei sotkua ja hajuja, voi hyvin tehdä töitä kotonakin, ura muutenkin, lapsi ei sotke parisuhdetta tai seksielämää, ei tarvitse käydä hoplopeissa ja muissa kauhukohteissa, ei tarvitse sietää muidenkaan lapsia, ei vanhempainiltoja tai pakkomyyjäisiä, ei tarvitse kuskailla ketään, ei tarvitse pyyhkiä persettä tai syöttää, voi elää spontaanisti, ei ketään jalan juuressa koko ajan vaatimassa jotain, voi syödä just sitä mitä haluaa silloin kun haluaa, kämpässä säästyy tilaa omillekin jutuille, oma aika, enemmän aikaa harrastuksille ja itsensä kehittämiselle, ei tarvitse etsiä lastenhoitajia, ei kyttäystä kaiken maailman neuvoloiden ja muiden vanhempien taholta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se kumppaninsaantiin vaikuttaa?
Tarkoitin siis että eronneen lapsellisen on vaikeampi löytää uusi kumppani kuin lapsettoman.
Miehenä sanoisin, että on juuri päinvastoin. Suurimalla osalla oman ikäisistä naisista on lapsia. Huomannut, että naiset olettavat ettei lapseton mies pidä lapsista eikä muutenkaan ymmärrä sinkkuäidin elämää. Haluavat miehen jolla on jo lapsista kokemusta omien kautta.
M37
Vierailija kirjoitti:
Ei kyttäystä kaiken maailman neuvoloiden ja muiden vanhempien taholta...
Puhumattakaan näiden ulkopuolisten lasu-tehtailusta, josta on tullut jo valtakunnallinen ilmiö. Anonyymisti saat väittää vaikka mitä sontaa viranomaisille, eikä sinua voida tuomita siitä koskaan. Sairas yhteiskunta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jää vaille niitä läheisiä mukavia aikuisia
joita lapsista EHKÄ kasvaa.
Muuten lapsivapaudessa on vain etuja.
Mulla lapsettomana on kyllä läheisiä mukavia itseäni paljon nuorempia aikuisia, kuten mieheni aikuiset lapset ja tulevaisuudessa varmasti sisarusteni (vielä pienet) lapset.
Vierailija kirjoitti:
Jää vaille niitä läheisiä mukavia aikuisia
joita lapsista EHKÄ kasvaa.
Muuten lapsivapaudessa on vain etuja.
Itse olen ollut omalle lapsettomalle kummitädilleni yksi niistä tärkeistä muiden ihmisten lapsista. Hänellä taitaa olla neljä muutakin kummityttöä, mutta hän onkin paras kummi ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-vapaus mennä ja tulla kun siltä tuntuu
-oma rauha ja oma tila
-rahaa on käytettävissä paljon enemmän
-ei tarvitse stressata ja huolehtia lapsen asioista
Omalla kohdallani nautin suuresti siitä vapaudesta ja rauhasta, joka minulla lapsettomana on. On aivan ihanaa lähteä harrastamaan juuri silloin kun itse haluan, ja olla siellä juuri niin kauan kun haluan. Kotiin tullessa ei ole mitään härdelliä ja hässäkkää, vaan koti on rauhallinen paikka, jossa saa rauhoittua ja levätä. Ikäväähän se on, jos vasten tahtoaan jää lapsettomaksi. Ymmärrän että se on täysin eri asia, kuin vapaaehtoinen lapsettomuus. Kuten elämässä yleensäkin, kannattaa yrittää olla kiitollinen siitä mistä on, ja löytää ne ilon aiheet sieltä mistä pystyy. Jos ihmiseltä "viedään" jokin asia, niin parasta mitä voi tehdä, on mennä eteenpäin ja etsiä uusia mukavia asioita elämäänsä :) Esimerkiksi siis jos on aina halunnu lapsia, ja todetaan että niitä ei nyt syystä tai toisesta voi saada, kannattaa aikansa surtua etsiä jotain muuta mielekästä elämään.
Hyviä puolia on vain jos tahdot olla lapseton. Kaikki eivät tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon hyviä puolia täällä on jo mainittu, vaikka jossain määrin subjektiivista, että mikä on hyvä/huono. Esimerkiksi toiselle oma rauha on nautinto, kun taas toinen kokee sen yksinäisyytenä ja seinät kaatuu päälle.
Kaikkihan ovat lapsettomia ennen kuin tekevät lapsia ja silloinkin kuitenkin kokevat yleensä elämänsä ihan hyväksi ja merkitykselliseksi. Mitä hyvää elämässäsi on tällä hetkellä? Kuinkahan suuri osa lapsettomuuden tuskasta tulee pelkästään siitä, että suurin osa ympäröivistä ihmisistä siirtyy perheelliseen elämänvaiheeseen? Jos esim. puolet ihmisistä ei perustaisi perhettä, niin olisiko vastentahtoista lapsettomuutta silloin jotenkin helpompi kestää? Vastaavasti, kuinka suuri osa perheellisyyden hyvistä puolista tulee siitä, että kuuluu enemmistöön ja valinta on yhteisön siunaama?
Meni vähän offtopic, mutta plussapuoliin voisi lisätä myös:
- ei tarvitse nähdä omien huonojen piirteiden, ominaisuuksien tai tapojen periytyvän
- välttyy pakkokuluttamiselta, sillä lapsihan tarvitsee jatkuvasti uutta (esim. vaatteet, reput, sukset, sängyt jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei pidä paikkaansa!
En siis tietenkään tarkoittanut ettei lapsellisen olisi mahdollista löytää uutta kumppania, mutta kyllä pari- ja kolmekymppiset silti preferoivat lapsettomia kumppaneita, etenkin miehet. Vai millä perusteella väität ettei tämä pidä paikkaansa?
Samaa mieltä. Itse en ottaisi puolisoa, jolla on lapsia. Saisi vielä hyvässä lykyssä kaupan päälle jonkun hullu exän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja unohtui mainita, että naisella plussa myös että kroppaan ei jää mitään jälkiä raskaudesta.
Ei raskaudesta muutenkaan jää mitään jälkiä.
Ei tarvii teeskennellä että lapselliset jutut
on kiinnostavia.
Ei hälinää, ei sotkua.
Ei riitelyä, väittelyä, komentamista, kurinpitoa.
Jos vuodessa kolmena päivänä käy mielessä että voisi olla kiva jos olisi lapsi, niin kaikkina muina päivinä on kiitollinen että ei ole.
Kun olen joutunut olemaan muutaman tunninkin lasten seurassa, olen uupunut.
Lisäksi tunnen joutuvani esittämään jotain mitä en ole. Lasten nähden ei saa olla surullinen, vihainen, hankala, väsynyt tai kaivata omaa rauhaa. Ne imevät kaikki voimat eivätkä anna mitään.
- Ei kiitos!
Kukaan ei huolehdi musta kun vanhenen, mutta eipä ole tarvinnut pilata koko elämää.
Saan viettää aikani rauhassa, ilman melua ja jatkuvaa häiriköintiä.
Pelkästään lasten syöttäminen on oksettavaa.
En pysty edes kuvittelemaan vaipan vaihtoa, kiemurtelevan huutavan tenavan pukemista, pissan, kakan ja yrjön luuttuamista ja muuta vastaavaa.
Nukun huonosti, olen pahalla tuulella jos mut herätetään yöllä.
Toisaalta ripuloivaa koiraa olen ulkoiluttanut sujuvasti puoliunessa ja palannut nukkumaan. Mutta koirat onkin suloisia eikä niillä ole vaippoja.
Lapset on ääntään myöten vastenmielisiä.
Jos lapsen voisi saada kun se on 7-8v olisin voinut suostuakin, mutta 0-6 vuotiaat etenkin pojat on sietämättömiä.
Ja murkut on ärsyttäviä.
Ap:n kanssa samassa tilanteessa olevana on tavallaan lohdullista lukea näitä, joskin moni asia on sellainen, jota tekisi ihan mielellään jos kyseessä olisi oma lapsi.
Itse olen yrittänyt lohduttautua ajatuksella, että ainakaan ei tarvitse pelätä että omat lapset joutuisivat kaiken maailman hullujen kynsiin, olipa kyse pahasta koulukiusaamisesta päähän potkimiseen, tai kiinalaisten edemmälle laajentamista ryöstöretkistä joskus tulevaisuudessa (ks. se taannoinen dokumentti tyttölasten nappaamisesta vaimoiksi tai s-orjiksi) ja vastaavilla.
Käytännön arjessa lähempi ajatus on se, että välttyy yövalvomisilta ja jatkuvalta pyykkäämiseltä.
Toivoisin silti, että vielä joskus onnistaisi.
Tämä varmasti eniten! Olen ajatellut viime aikoina, että ehkä olisin jättänyt lapsen tekemättä jos olisin tiennyt miten paljon lapsen puolesta tulee pelkäämään. Hirveä määrä pelkoa ja ahdistavia ajatuksia tuli elämään lapsen myötä. Saa pelätä, että itselle tapahtuu jotain ja lapsi joutuu elämään ilman äitiä. Saa pelätä, että joku pahoinpitelee, raiskaa tai jopa tappaa lapsen. Joskus ei saa untakaan illalla (vaikka univelkaa on) kun tulee mieleen kauheita asioita, joita lapselle voi tapahtua, kuten James Bulgerin tapaus..