Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyviä puolia lapsettomuudessa on?
19.05.2020 |
Ilmeisesti jään vastentahtoisesti lapsettomaksi. Nyt yritän löytää asiaan kultareunuksen.
Kommentit (119)
VAIKKA MITÄ!
- Saa mennä, tulla ja matkustella vapaasti
- Ei jatkuvaa melua ja sotkua
- Rahat säästyy
- Ei joku koko ajan vinkumassa huomiota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäonnistuneet mammat ulisemassa. Hyvähän se on omista laiskuudella aiheutetuista läskeistään lapsiansa syyttää!!
Tuo on lottovoitto. Saat elää koko elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole hyviä puolia enää kun yli 40 täyttää. Sitten iskee katumus.
Näin minäkin luulen. Toki nuorena on kiva rellestää ja matkustella sekä vaihtaa kumppaneita, mutta entä kun siihen kyllästyy? Ei saa katsoa omien lastensa kasvua, tutustua lapsenlapsiin, viettää perhejuhlia...
Aijaa. Sitä odotellessa.
Katos kun kaikki eivät ha-lu-a katsoa lastensa kasvua, tutustua lapsenlapsiin tai viettää perhejuhlia.
Itse halusin elämältäni aivan muuta 20v, 30v, 40v ja 50v, ja taidanpa haluta jatkossakin.
Todella kapea näkemys elämästä että lasten kanssa luuhaamisen vaihtoehtona olisi rellestäminen, matkustaminen ja kumppaneiden vaihtaminen.
Itse en halua kumppania, enkä välitä matkustamisesta. Mutta siisti hiljainen koti on arjen luksusta, ura on mielenkiintoinen, vapaa-aika tyydyttävää ja olen pystynyt panostamaan minulle tärkeiden asioiden edistämiseen (kuten ympäristönsuojelu) aivan eri tavalla kuin olisi ollut mahdollista lasten kanssa.
Lasten kanssa voi toki tehdä paljon samoja asioita, mutta se on erilaista ja minusta se ei ole hyvällä tavalla erilaista.
Lisäksi vimeistään täällä av:lla on selvinnyt ettei äitiys todellakaan jalosta eikä viisastuta, kuten tuosta ilkeästä, ahdasmielisestä lainauksestakin näkee.
Juuri näin. En myöskään tajua, miksi pitäisi olla omia lapsia, jotta voi viettää perhejuhlia. Itse ainakin olen siihen kyennyt näin lapsettomanakin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kun lapsi on, niin en keksi lapsettomuudesta muuta hyvää puolta kuin että ei tarvitse koskaan pelätä ja olla huolissaan lapsen puolesta. Mutta ehkä kuitenkin mieluummin elän elämäni kuin pelkään sitä.
Näin ap:kin varmaan tekisi, jos asia olisi hänen käsissään. Mutta kun ei saa haluamaansa lasta, niin ei saa. Yrittää sopeutua tilanteeseen ja pyytää siihen apua. Miksi siihen tarvitsee tulla kettuilemaan elämän pelkäämisestä?
Tää ketju on kyllä taas hieno osoitus siitä, että lasten saaminen ei läheskään kaikilla lisää empatiaa. Tai sitten se osalla pilaa lukutaidon.
Sinänsä musta tuo, että ei tarvitse pelätä ja olla huolissaan lapsesta on ihan oikea hyvä puoli.
t.Vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole hyviä puolia enää kun yli 40 täyttää. Sitten iskee katumus.
Näin minäkin luulen. Toki nuorena on kiva rellestää ja matkustella sekä vaihtaa kumppaneita, mutta entä kun siihen kyllästyy? Ei saa katsoa omien lastensa kasvua, tutustua lapsenlapsiin, viettää perhejuhlia...
Aijaa. Sitä odotellessa.
Katos kun kaikki eivät ha-lu-a katsoa lastensa kasvua, tutustua lapsenlapsiin tai viettää perhejuhlia.
Itse halusin elämältäni aivan muuta 20v, 30v, 40v ja 50v, ja taidanpa haluta jatkossakin.
Todella kapea näkemys elämästä että lasten kanssa luuhaamisen vaihtoehtona olisi rellestäminen, matkustaminen ja kumppaneiden vaihtaminen.
Itse en halua kumppania, enkä välitä matkustamisesta. Mutta siisti hiljainen koti on arjen luksusta, ura on mielenkiintoinen, vapaa-aika tyydyttävää ja olen pystynyt panostamaan minulle tärkeiden asioiden edistämiseen (kuten ympäristönsuojelu) aivan eri tavalla kuin olisi ollut mahdollista lasten kanssa.
Lasten kanssa voi toki tehdä paljon samoja asioita, mutta se on erilaista ja minusta se ei ole hyvällä tavalla erilaista.
Lisäksi vimeistään täällä av:lla on selvinnyt ettei äitiys todellakaan jalosta eikä viisastuta, kuten tuosta ilkeästä, ahdasmielisestä lainauksestakin näkee.
Ilkeä kommentti että jonkun mielestä surullista jos ei saisi viettää perhejuhlia tulevaisuudessa...? Nyt taisi kolahtaa aika kovaa kun tuosta loukkaannuit.
1) Edellinen kommentoija ei puhunut itsestään, vaan yleistäen: lapsettomat haluavat elää pitkitettyä nuoruutta ja sitten joskus tajuavat, että eihän tämä ole sitä oikeaa elämää. Ei pidä paikkaansa, rasittava klisee, arvottaa lapsettoman elämänvalinnat automaattisesti pinnallisiksi.
2) Älytöntä olettaa, että lapsettoman elämästä loppuisivat automaattisesti kaikki perhejuhlat. Joiltain varmasti toki loppuu.
t.Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma menee päin helvettiä niin ei tarvitse olla huolissaan että miten se lapsi täällä pärjää.
Samaan liittyen, miten saa elätettyä lapsen ylipäänsä aikuiseksi asti. Myöhemmin rahallista tukea pystyy tuskin antamaan aikuiselle lapselle. Haluaako lapsi vielä omia lapsia ja pystyykö sen ajan maailmaan niitä hankkimaankaan, vaikka haluaisi? Lapsettomana voi pelastaa vielä itsensä.
Paljon hyviä juttuja tullutkin. Lisään itse että säästyt kaikelta väkinäiseltä ja pakolliselta kanssakäymiseltä pakollisten aikuisten kanssa. Hiekkalaatikot, leikkipuistot, koulut, päiväkodit, puistot, rannat... Kaikki ne Marimekko-puuhelmi äitylit, "meidän-Tiina" mammat, spotti-soccermommyt ja tylsimykset. Kenenkään kanssa et joudu vääntämään pakollista asiaa tikusta. Säästyy myös siltä keskustelutuokiolta jos omaa lasta on kiusattu tai oma lapsi on ollut se kiusaaja, tai jos lapsi joko yksin tai yhdessä kavereidensa kanssa on per*eillyt jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierhailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole hyviä puolia enää kun yli 40 täyttää. Sitten iskee katumus.
Näin minäkin luulen. Toki nuorena on kiva rellestää ja matkustella sekä vaihtaa kumppaneita, mutta entä kun siihen kyllästyy? Ei saa katsoa omien lastensa kasvua, tutustua lapsenlapsiin, viettää perhejuhlia...
Aijaa. Sitä odotellessa.
Katos kun kaikki eivät ha-lu-a katsoa lastensa kasvua, tutustua lapsenlapsiin tai viettää perhejuhlia.
Itse halusin elämältäni aivan muuta 20v, 30v, 40v ja 50v, ja taidanpa haluta jatkossakin.
Todella kapea näkemys elämästä että lasten kanssa luuhaamisen vaihtoehtona olisi rellestäminen, matkustaminen ja kumppaneiden vaihtaminen.
Itse en halua kumppania, enkä välitä matkustamisesta. Mutta siisti hiljainen koti on arjen luksusta, ura on mielenkiintoinen, vapaa-aika tyydyttävää ja olen pystynyt panostamaan minulle tärkeiden asioiden edistämiseen (kuten ympäristönsuojelu) aivan eri tavalla kuin olisi ollut mahdollista lasten kanssa.
Lasten kanssa voi toki tehdä paljon samoja asioita, mutta se on erilaista ja minusta se ei ole hyvällä tavalla erilaista.
Lisäksi vimeistään täällä av:lla on selvinnyt ettei äitiys todellakaan jalosta eikä viisastuta, kuten tuosta ilkeästä, ahdasmielisestä lainauksestakin näkee.
Ilkeä kommentti että jonkun mielestä surullista jos ei saisi viettää perhejuhlia tulevaisuudessa...? Nyt taisi kolahtaa aika kovaa kun tuosta loukkaannuit.
Huoh. Kateellisuus tästä ketjusta puuttukin.
T. 47v vela, tyytyväinen
Ei tarvi pestä kakkavaippoja ja muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kantaa ainaista huolta ja murhetta, että jotain pahaa sattuu. Maailmassa on niin paljon sairaita ja pahoja ihmisiä. Omiani en kadu koskaan, mutta harmailta hiuksilta ei voi välttyä.
Tämä. Vanhempana murehdit aina lastesi asioita ja olet vastuussa siihen 18 v saakka. Sen jälkeen sitten vaan pelkäät mitä sille tapahtuu. Toki päästäksesi tuohon vaiheeseen olet käyttänyt riihikuivaa rahaa 150000 per muksu. Mieti mitä muuta tuolla rahalla olisit voinut tehdä.
Ostaa vesiskoottereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se kumppaninsaantiin vaikuttaa?
Tarkoitin siis että eronneen lapsellisen on vaikeampi löytää uusi kumppani kuin lapsettoman.
Eronneen lapsellisen on vaikeampi löytää YHTÄ LAADUKAS kumppani kuin lapsettoman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä ole hyviä puolia enää kun yli 40 täyttää. Sitten iskee katumus.
Ei ole kyllä toistaiseksi iskenyt, päin vastoin.
t. 45 ja 50
Saa tehdä mitä haluaa, milloin haluaa.
Saa nukkua yöt ja olla virkeä.
Ei mene kroppa pilalle, ja naamassakin se lastensaaminen näkyy; vanhenee, tulee väsymyksen merkkejä, ryppyjä, silmäpusseja, iho veltostuu nopeammin kuin koskaan.
Kaverit pysyy ympärillä. Usein pikkulapsiaikana ei ole aikaa, tekemistä tai kiinnostusta puolin tai toisin pitää yhteyttä, elämäntilanteet eivät kohtaa.
Ei mene kaikki rahat lapsiin. Säästää! Voi käyttää nekin rahat itseensä.
Helppo matkustaa milloin haluaa, mihin haluaa. Tai harrastaa. Tai viettää ystävien kanssa aikaa.
Parisuhde helpompi pitää elinvoimaisena.
Arki on helpompaa, itsekkäämpää ja omannäköisempää. Aikaa on enemmän kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Paljon hyviä juttuja tullutkin. Lisään itse että säästyt kaikelta väkinäiseltä ja pakolliselta kanssakäymiseltä pakollisten aikuisten kanssa. Hiekkalaatikot, leikkipuistot, koulut, päiväkodit, puistot, rannat... Kaikki ne Marimekko-puuhelmi äitylit, "meidän-Tiina" mammat, spotti-soccermommyt ja tylsimykset. Kenenkään kanssa et joudu vääntämään pakollista asiaa tikusta. Säästyy myös siltä keskustelutuokiolta jos omaa lasta on kiusattu tai oma lapsi on ollut se kiusaaja, tai jos lapsi joko yksin tai yhdessä kavereidensa kanssa on per*eillyt jossain.
Joo ja tämä!
Ja se lasten tekemä jatkuva kaaos! Kaaos arjessa, sotku sisällä, sotku pihalla. Vaikka siivoaisit 24/7, niin koko ajan tulee lisää sotkua. Vaikea asia ihmiselle, jolle järjestys ja siisteys on tärkeää. Eikä ole kivaa siivota koko ajan toisten jälkiä ja tulee valtava stressi kun illalla tajuaa ettei millään ehdi siivota niitä kaikkia edes.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja unohtui mainita, että naisella plussa myös että kroppaan ei jää mitään jälkiä raskaudesta.
Tai vauva-ajasta. Kaverit joilla on lapsia näyttää nykyään itseä 10 vuotta vanhemmilta, oletan että liittyy pikkulpasiajan valvomiseen ja stressiin. Muutoin aika iso sattuma että näkyy juuri tuossa tietyssä ryhmässä.
Koko loppuelämän huoli lapsen pärjäämisestä jää pois. Lapsen kasvattaminen on tavallaan pelottavinta mitä elämässä voi tapahtua.
Ei tarvitse murehtia lasten hyvinvoinnista. Omat lapset on jo aikuisia ja jatkuva murhe on ainakin yhdestä ja itsellä kauhean voimaton olo, kun ei pysty auttamaan mitenkään. Lapset on ihania ja tuoneet älyttömästi rakkautta elämään, mutta silti joskus miettii miltä kaikelta olisivat säästyneet jos olisinkin päättänyt jäädä lapsettomaksi..