Ensimmäistä kertaa aikuisena sinkkuna nyt 27 kesäisenä, voisitteko antaa vinkkejä selviytymiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä k klooske suomalaiseen mieheen enää, vaan katsele ulkomailta. Tämän kun olisin tajunnut avioeron jälkeen olisin säästynyt paljolta pahalta (hyväksikäyttöä, huonoa kohtelua, katoamista, kylmyyttä, tunnevammaisuutta, puhekyvyttömyyttä), onneksi ulkomailla tapasin päinvastaisen miehen.

Minkä maalaista suosittelisit?

Ihan eurooppalaista, mahdollisimman kaukana Suomesta 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen parhaassa iässä, pää pystyyn!

Eikö paras ikä ole 16-25?

Tietysti jos nuorilta miehiltä kysytään :)

Ei pidä yleistää. Mieheni on 22 ja itse olen 34: )

En ymmärrä. Miksi sun pitää löytää joku? Miksi et pärjäisi? Kummallista että joku miettii tuollaisia :D Itse olen 33-vuotias ja asun 9-vuotiaan lapseni kanssa. Minä olen seurustellut ja asunut yhdessä toisen kanssa vasta eka kertaa 27-vuotiaana, ja sitä kesti pari vuotta. En ollut oikein ikinä edes etsinyt ketään, mutta häneen rakastuin. Noh, erosimme kuitenkin.

En ole suostunut treffikutsuihin tai "siinä mielessä" edes jutellut kenenkään kanssa. En tiedä puuttuuko mulla aivoista joku kohta joka saa ihmisen haluamaan suhdetta!? :D Lapseni isä olisi halunnut seurustella, minä en.

Pärjään loistavasti ilman "ketään" ja vaikea kuvitella miksi joku toinen aikuinen ei pärjäisi? Minusta ne jotka haluaa suhteen vain siksi että olisi joku, ovat vähän säälittäviä.

Toivotan oikein hyvää kesää, kateeksi käy sinua, pidä hauskaa! Itse tuon ikäisenä tapasin mieheni ja nyt vierähtänyt jo 25 vuotta, eikä olla nuoria enää... Sitä ennen olinkin villi ja vapaa, vain lyhyesti seurustellut joskus - ja kyllä olen kaivannut sitäkin aikaa välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä koske suomalaiseen mieheen enää, vaan katsele ulkomailta. Tämän kun olisin tajunnut avioeron jälkeen olisin säästynyt paljolta pahalta (hyväksikäyttöä, huonoa kohtelua, katoamista, kylmyyttä, tunnevammaisuutta, puhekyvyttömyyttä), onneksi ulkomailla tapasin päinvastaisen miehen.

Minulla on myös päinvastainen mies ja ihan on kotimaista tuotantoa. Lisäksi hänellä on hyvä koulutus ja nyt töissä johtavassa asemassa.

Pro tip: Ei kannata ottaa töissä johtavassa asemassa olevaa (yleensä sosiopaatteja, tai vähintään narsisteja)

Tiedän heti parikin avioliittoa jossa mies on johtavassa asemassa ja pettää... valta noussut päähän?

Vierailija kirjoitti:

Toivotan oikein hyvää kesää, kateeksi käy sinua, pidä hauskaa! Itse tuon ikäisenä tapasin mieheni ja nyt vierähtänyt jo 25 vuotta, eikä olla nuoria enää... Sitä ennen olinkin villi ja vapaa, vain lyhyesti seurustellut joskus - ja kyllä olen kaivannut sitäkin aikaa välillä.

Hyvää koronakesää, ilontäyteistä ja silleen..

Nyt on loistava tilaisuus opetella olemaan yksin.

Kateeksi käy !

T. 3 lapsen yh-äiti (27 myös)

Voi ola vaikea löytää enää mitään hyvää

Pelko kuluttaa voimia. Luottavaisesti vain eteenpäin. Järjestele oma olosi mukavaksi, uusi asunto jne. En kehota varta vasten olemaan yksin, koska se ei oikeastaan tuo mitään lisäarvoa kenenkään elämään. Pidä huolta ystävyyssuhteista ja tutustu uusiin ihmisiin. Jos parisuhde ja haluat perheellistyä, niin mene sitä tavoitta kohti.

Lataa Tinderi ja laita sinne profiili. Muitakin nettideittejä on, mutta niiden tarjonta on vielä surkeampaa. Sitten kun baarit taas aukeaa, niin sinne sitten kavereiden kanssa.

Kun olisin itsekin ymmärtänyt nuorena reippaasti etsiä itselleni kunnon kumppania, enkä vain ottanut mitä ensimmäisenä vastaan tuli ilman suurempaa vaivannäköä.

Ei yksinolokaan tragedia ole.

Tinderistä löytyy seuraa :)

Voi voi...

Vierailija kirjoitti:

Pelko kuluttaa voimia. Luottavaisesti vain eteenpäin. Järjestele oma olosi mukavaksi, uusi asunto jne. En kehota varta vasten olemaan yksin, koska se ei oikeastaan tuo mitään lisäarvoa kenenkään elämään. Pidä huolta ystävyyssuhteista ja tutustu uusiin ihmisiin. Jos parisuhde ja haluat perheellistyä, niin mene sitä tavoitta kohti.

Lataa Tinderi ja laita sinne profiili. Muitakin nettideittejä on, mutta niiden tarjonta on vielä surkeampaa. Sitten kun baarit taas aukeaa, niin sinne sitten kavereiden kanssa.

Kun olisin itsekin ymmärtänyt nuorena reippaasti etsiä itselleni kunnon kumppania, enkä vain ottanut mitä ensimmäisenä vastaan tuli ilman suurempaa vaivannäköä.

Liian matalin kriteerein itsekin parikymppisenä miehen valitsin ja erosin kun tajusin ettei tuo mitään lisäarvoa elämääni, päinvastoin, silti en Tinderissä ole ja tuskin tulen olemaankaan.