Kännykkä kädessä parvekkeelle
Asun yhdessä nuoren naisen (20 v.) kanssa, ja minua on alkanut ärsyttää hänen puhelinkäyttäytymisensä. Aina kun hän saa puhelun, oli se sitten keneltä vaan, vaikka vain mainosmyyjältä, niin hän juoksee pikavauhtia joko toiseen huoneeseen tai jopa parvekkeelle puhumaan. Eilen kun olin vain nostamassa lattialle pöydän alle pudonnutta, ja siellä jo muutaman päivän lojunutta puhelinlaskua ylös, hän yhtäkkiä panikoi ja alkoi repimään laskua minulta. Ensin minua vain huvitti, eihän tarkoitukseni ollut edes mitenkään tutkia laskua, vaan vain nostaa se ylös. Mutta loppujen lopuksi hiljaisesti suutuin ko. käytöksestä. Sitten hän antoi laskun minulle ja sanoi, että senkus katsot, tietenkin tutkittuaan itse lapun tarkkaan ennen sitä.
Voiko tällainen käytös johtua edelleen jostain omien asioiden ujostelemisesta (ollaan asuttu samassa osoitteessa jo lähes vuoden verran), vai pitäisikö vaatia tarkempaa selitystä? Juoksennellaanko teidän huusholleissa kännykät kädessä huoneista toisiin? :D Tämän nuoren naisen virallinen selitys on, että suutun aina kaikesta, ja siksi hänen pitää olla erityisen varovainen¿ Omituista, koska kuka kuvittelee, että puhelinlaskun paniikinomainen käsistä repiminen ainakaan auttaisi asiaa?
Kommentit (9)
Mutta minä ainakin menen aina kun puhelin soi toiseen huoneeseen puhumaan. Ihan sama kuka soittaa.
Minä tarvitsen omaa rauhaa ihan vain jotta voin keskittyä puhumaan. Jos esim telkkari on samassa huoneessa päällä saatan unohtua katsomaan sitä enkä muista kuunella puhelimesta kuuluvaa juttelua.
Tai samoin jos mieheni touhuaa samassa huoneessa jotain voi sekin viedä keskittymiskykyni.
Joten 95% kun puhun puhelimessa menen myös jonnekkin omaan rauhaani puhumaan.
Hmm. No tietty oma rauha voisi olla käypä selitys, mutta sekään ei selitä kaikkea sitä paniikinomaisuutta. Huvittavinta on, että en edes epälisi mitään vilunkia ilman tuota omituista käytöstä. Yritetäänkö tässä pakottaa epäilemään... jospa koko homma on huomionhakemista.
No siis, me muutettiin yhteen vain lyhyen ajan tuntemisen jälkeen, hänen olosuhteiden parantamisen vuoksi, eikä meillä siis ollut vielä vakiintunutta suhdetta silloin. Tämän jälkeenkeen emme ole puhuneet vakiintuneesta suhteesta, vaikka samassa sängyssä (muun muassa) nukumme. :D Mutta voiko suhteesta puhuakaan, jos siihen kuuluu tällaista puhelujen " salailua" ?
Edelleen yli kymmenen vuoden liiton jälkeen närkästyisin jos toinen lukisi avatussa kuoressa olevan tiliotteeni. Jos soitan, siirryn aina toiseen huoneeseen.
Joidenkin mielestä taas kaikki yksityisyys on sairasta ja merkki epärehellisyydestä, kukin taaplaa tyylillään.
Närkästyisit varmaan, ja varmaan minäkin, mutta panikoisitko? :D
Puhelinlaskun voisin repiä kädestä jos olisin esim pelannut Voittoputkea (vai mitä ne on) satasella. Omia rahojani ne on, mutta nolottaisi ;)
siis petin miestäni. Oltiin kyllä eroa jo tekemässä, kämppää etsin, mutten halunnut miehen tietävän että mulla on jo toinen. Ramppasin luuri kourassa aina partsille soittelemaan/vastaamaan puhelimeen.
Sillä on toinen. Siinä selitys.
Näin teemme me aikuiset sekä teini-ikäiset lapset. Ihan lyhyet puhelut toki hoidetaan siinä, missä ollaan puhelimen soidessa, esim. keittiössä tai olkkarissa. Ruokapöydästä ei syöksytä vastailemaan kännyköihin. Tämä on minsuta muiden perheenjäsenten huomioon ottamista, ei mitään salailua.
Muuta syytä en keksi moiseen käytökseen, kuulostaa hieman omituiselta..