Lue keskustelun säännöt.
Sisko omii kaverini aikuisenakin
18.05.2020 |
Pari vuotta vanhempi siskoni on pienestä asti tunkenut minun ja kavereideni väliin. Hän ikäänkuin hyödynsi luomani suhteet lyöttäytymällä samaan kaveriporukkaan.
Sama homma on jatkunut pitkälle aikuisuuteen ja on alkanut välillä asian johdosta **tuttamaan. Hän oli vielä vuosien päästä yhteydessä ex-poikaystävääni, joka oli kohdellut minua törkeästi. Kun hän muutti paikkakunnalle, jossa olin asunut, hän otti yhteyttä moneen silloiseen kaverini, joita ei oikeastaan ennestään edes tuntenut, ja alkoi pyöriä heidän kanssa sen sijaan, että olisi luonut ihan omia ihmissuhteita alusta.
Ymmärrän, että ihmissuhteet elävät omaa elämäänsä ja joskus vaan käy niin, että joku tulee toimeen jonkun kanssa paremmin. Koen kuitenkin vähän ongelmallisena tämän toistuvan käytöksen. Aina välillä on käynyt niin, että mun "hankkimani" kaveri "jää" siskolle, koska itse en koe enää tilannetta luontevaksi. Mulle jotenkin nousee kynnys ottaa yhteyttä johonkin vanhaan tuttuun, jonka kanssa en ole ollut yhteydessä vähään aikaan, jos tiedän hänen olleen siskoni kanssa kaveriväleissä. Itse koen niin, että olisi kivampi olla omat piirit, joten en halua enää sellaisen kaverin kanssa läheiseksi, joka on siskoni kanssa paljon ollut tekemisissä. Myös joskus on käynyt niin, että ollaan siskon kanssa keskenään riitauduttu ja sitten olen alkanut välttää kaveria, joka joutuisi välikäteen siinä tai jolle en voisi puhua kuitenkaan avoimesti. Minulla meni itse asiassa aika kauan huomata tämä ilmiö - en edes tajunnut sitä, ennenkuin äitini sanoi siitä. Rajat pätevät silti toisinpäin, sillä en mä mene hänen vanhojen lukiokavereidensa kuulumisia kyselemään Facebookissa ja ala ehdotella jotain kahvitreffejä. En myöskään ole yhteydessä hänen eksiinsä. Mun mielestä toisen sosiaaliseen elämään voi pitää sillä tavalla etäisyyttä, tai se olisi kohteliasta, koska kavereiden jakaminen harvoin onnistuu.
Mistähän tuollainen käytös juontaa ja voiko sille tehdä mitään? Varsinkin jos omat kaveruuteni eivät ole olleet kovin syviä tai edes aktiivisia tällä hetkellä, niin en tietenkään näitä ihmisiä estä näkemästä siskoani, jos kerran sitä haluavat. Onko siskoni käytös teistä rajatonta tai outoa?
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
27 minä ja sisko siis jo kohta 30. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siskot ovat tuollaisia, eikä se häviä iän myötä. T. pikkusisko 33v.
Miksihän mä en sitten ole tuollainen? Osin varmaan tietysti siksi, ettei siskollani liiemmin ole omia kavereita, heh. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tommosta sepustusta kukaan jaksa lukea
Miten sun siskosi saa tietää näistä sun kavereista? Kollaako se Facebookin kaverilistoja vai miten? Kaverilistat saa näkymään vain sinulle itsellesi. Älä tutustuta hänelle sinun uusia kavereitasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sun siskosi saa tietää näistä sun kavereista? Kollaako se Facebookin kaverilistoja vai miten? Kaverilistat saa näkymään vain sinulle itsellesi. Älä tutustuta hänelle sinun uusia kavereitasi?
No milloin mistäkin, joskus ollaan oltu samoissa illanistujaisissa tai jossain tapahtumassa esimerkiksi. Esimerkiksi yksi kaverini oli mun yo-juhlissa, sen lisäksi siskoni ei häntä ole tavannut montaa kertaa, mutta ilmeisesti juttelee yhä facessa ja seuraa tämän kuulumisia. Nyt on kyllä välit viilenneet eikä olla pitkään aikaan paljon oltukaan samoissa paikoissa. Joitain kavereita hän on tosiaan löytänyt ja alkanut pitää yhteyttä ihan facebookinkin kautta. Ap
Sitä mä vaan mietin että mistä se kertoo. Ajatteleeko siskoni ihmistenkin kohdalla niin, että mulla ei saisi olla mitään ja jos mulla on jotain, niin hänellä pitää olla just se sama? Nimittäin tällaista mustasukkaisuutta on ollut paljon ja sisko on aina sitä mieltä, että häntä syrjitään ja muita suositaan (meillä on yksi nuorempikin sisarus). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onko sit siskoni saanut mut aivopestyä jo pienenä, että hänelle kuuluu kaikki mitä mullekin, mutta ei toisin päin. Olenhan mäkin joskus tavannut siskoni tuttuja, miesystäviä jne. mutta mulla on se ollut takaraivossa, että ne eivät ole varsinaisesti mua varten. Ehkä jos jonkun kanssa olis erityisesti kolahtanut, niin sitten. Ja tosi jännä on, etten ole oikeastaan edes huomannut tätä asiaa ennen. Ap
Minusta on vähän alentavaa sanoa, että joku "omii" ystävät. Ystävät ja kaverit ovat ihmisiä, eivät mitään keksejä, jotka toinen voi pihistää. Onhan kavereillasikin jotain sananvaltaa siihen, kenen kanssa seurustelevat. Mieti, miksi kaverisi haluavat aina vaihtaa sinut siskoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten sisaruksilla on kai yhteisiäkin ystäviä, mutta pääosin ne "henkiystävät" ovat eri henkilöitä.
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Minusta on vähän alentavaa sanoa, että joku "omii" ystävät. Ystävät ja kaverit ovat ihmisiä, eivät mitään keksejä, jotka toinen voi pihistää. Onhan kavereillasikin jotain sananvaltaa siihen, kenen kanssa seurustelevat. Mieti, miksi kaverisi haluavat aina vaihtaa sinut siskoosi.
Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Minusta on vähän alentavaa sanoa, että joku "omii" ystävät. Ystävät ja kaverit ovat ihmisiä, eivät mitään keksejä, jotka toinen voi pihistää. Onhan kavereillasikin jotain sananvaltaa siihen, kenen kanssa seurustelevat. Mieti, miksi kaverisi haluavat aina vaihtaa sinut siskoosi.
Ei nyt kannata liikaa takertua sanamuotoon, käytin tuota "omia" sillä että olihan se silloin lapsena ainakin osuva termi, kun joku koulukaveri oli tullut minulle kylään ja sisko yritti houkutella leikkimään jotain muuta, mihin minä en kuulu. Nytkin on varmaan kyse siitä, että ihmiset ovat kohteliaita eli lähtevät vaikka kävelylle jonkun ihmisen kanssa, joka sitä pyytää. Eikä ne kaverisuhteet siskollani tule useinkaan mitenkään syviksi, mutta yrittää kumminkin tutustua.
En tietenkään omista niitä ihmisiä ja saavat tehdä mitä haluavat, varsinkin ne, jotka eivät ole mulle tosi läheisiä - silloinhan jos olisi, niin omat ystäväni varmaan kokisi tilanteen oudoksi. Selitin mielestäni ihan hyvin, että siskoni tavallaan pilaa sellaiset löyhät kaverisuhteeni menemällä ikäänkuin väliin. Ap
Tiedän yhden lähisukulaistapauksen, joka teki samaa minulle. Puhui selkäni takana sontaa minusta kavereilleni ja piti yhteyttä hakkaaja-exääni häntä kehuen. Omi omaisuuttani, halusi hallita minua ja eristää muista. Persoonallisuushäiriöinen tapaus joka ei kuulu enää elämääni mitenkään, vaikka yrittää välillä luikerrella takaisin, minua haukkuen.
Teitä on nyt kaksi tuossa kuviossa. Itse joskus olen joutunut kolmanneksi tuohon kuvioon ja vois sanoa, että ei ollut kivaa!
Tässä isosisko oli se, jonka kanssa tutustuin ensin. Hänen kauttaan tapasin tämän siskonsa. Muutin sitten paikkakunnalle x, jossa tämä sisko asui... uudessa kaupungissa oli kiva tavata tuttua ihmistä. Tämä isosiskonsa sitten alkoi puhua minulle, miten pikkusiskonsa on kiireinen ja sillä on tosi paljon kavereita. Antoi ikäänkuin ymmärtää, että ei kaipaisi oikein seuraani. Mainitsin sitten tälle pikkusiskolle, mitä isosiskonsa sanoi... ja tämä sanoi, että ei sitä kannata kuunnella.
Siis jouduin keskelle ihan ihmeellistä kilpailua ja ihmissuhdepelailua.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten sisaruksilla on kai yhteisiäkin ystäviä, mutta pääosin ne "henkiystävät" ovat eri henkilöitä.
Onko näin? Itse en ole kyllä huomannut, että olisi kauhean yleistä. Toki on sellaisia sisaruksia, jotka tulevat hyvin toimeen keskenäänkin ja sillä yhteisiä tuttuja kertyy paljon, mutta tässä ei ole nyt sellaisesta kyse... Ap
Mielestäni siskosi toimii oudosti. Etenkin tuo ex-kumppaneihin yhteyden ottaminen on jopa törkeää ja vastenmielistä. Ja kaikki tapahtuu tietenkin selkäsi takana?
Onko siskollasi jokin diagnoosi tai persoonallisuushäiriö? Yhden ystävän kanssa oli vähän samantyylistä joskus, ja hänellä todennäköisesti on jokin persoonallisuushäiriö. Käytös oli muutenkin todella ongelmallista, siksi emme olekaan enää tekemisissä.
Surullista, että kaverisi lähtevät mukaan tuohon. Itse en lähtisi, vaikka jonkun kaverin sisarus pyytelisi johonkin. Jotenkin tuntuisi että ollaan liian paljon toistemme elämissä. Läheisessäkin ystävyydessä on silti lupa omaan yksityiselämään. Pitäisin todella kummallisena, jos minun veljeni lähtisi soittelemaan minun kavereita läpi, että mennäänkö kahville tms.
Mutta tosiaan, kaverit itse tekevät sen valinnan että innostuvatko tunkeilevasta pikkusiskosta.
...