Siinä se oli, etätyötä tekevä asiantuntija Hesarissa tänään: "Luojan kiitos" kun lapset lähtivät vihdoin kouluun.
Eli kouluje avaamisessa ei ollut mistään muusta kyse kuin siitä että "ajatustyötä vaativan, etänä tehtävän asiantuntijatyön ja etäkoulun yhdistäminen on ollut raskasta." Lapset piti saada siis säilöön muualle.
Tältä pohjalta asiantuntijavoimin ja -kyvyin kehitettiin kaikki itkut huolilasten hädästä, kirjoitettiin lukuisat nyyhkyartikkelit lehtiin ja painettiin päälle koko asiantuntijakompetenssilla koulujen avaamisen puolesta. Siksi kaikki kerralla rysäyksellä, koska ne lapset oli saatva pois jaloista kun dedikset painoivat päälle. Ei mitään väliä milaisiin olosuhteisiin, mihin kaaokseen sinne kouluun, kunhan pois kotoa. Oppimisesta ei ollut kyse, huolilapsistakaan, koska selvääähän on että kun aika opettajilla nyt menee kaaoksen hallintaan niin ei niiden perään eehditä huudella.