Lue keskustelun säännöt.
Mihin kompromissiin päätyisitte teinin kanssa tässä tilanteessa?
17.05.2020 |
Rakennutimme omakotitalon kaksi vuotta sitten ja lapset saivat uudet isot huoneet silloin. Painotimme silloin lapsille, että valitkaa sellaiset sängyt, huonekalut yms. jotka menevät sitten useamman vuoden. Tytär halusi silloin ehdottomasti parvisängyn. Kävimme jo silloin keskustelua, että onko se nyt VARMASTI semmoinen, että kelpaa pidempään. ”On on” vakuutti. No, nyt haluaakin ison matalan sängyn.
Samoin tytär havahtui siihen, että yläkoulu alkaa syksyllä ja sinne on pidempi matka, jonka voi kätevästi tehdä pyörällä. Tytär sai viime kesänä uuden pyörän, ”tavallisen” 3 vaihteisen tyttöjen pyörän, joka on edelleen sopiva. Nyt se ei enää kelpaakaan, vaan pitäisi saada Jopo.
Ollaan yritetty opettaa lapsille, että totta kai vaatteita ja kenkiä ostetaan pienien tilalle, mutta pidempi aikaisia tuotteita ostetaan uusia vasta, kun menee rikki tai muuten vain ei ole enää käyttökelpoinen. Ei sen mukaan, mitä nyt vain sattuu haluamaan kulloinkin.
Ollaan miehen kanssa mietitty, jonkinlaista kompromissia, mutta millaista? Ostaako pyörä vai sänky? Tytär on siis 13v. Hänellä on myös pikkuveli, joten pyörää ei voi kierrättää eteenpäin hänelle. Ehdotuksia?
Kommentit (39)
Juttelisin teinin kanssa et kumman hän tahtoo ku saa vain toisen. Saa itse päättää. Lisäksi hänen tulee tehdä töitä sen eteen koska kyseessä on tosiaa kalliimmat ja isommat investoinnit jotka on vasta hankittu. Iha siis enempi kotitöitä, pihatöitä ja voi myös vaikka naapurin pihaa leikata jos Naapuri haluaa. Oppii samalla hyvin ettei kaikkea saa ilmaseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on itse saanut valita tavaransa alunperin, hän saa nyt elää valintojensa kanssa. Jos kovasti haluaa sen jopon, voi tienata rahat siihen itse tekemällä jotain pientä ekstraa kotona.
Jopo ei ole matkapyörä, vaan pyörä lyhyisin siirtymiin. 3-vaihteinen on siis paljon parempi, sillä pääsee lujempaa.
Kerrossängyn voi lapsi myydä itse netissä ja sitten saa uuteen sänkyyn enintään x-määrän rahaa, mutta uuden sängyn kannattaa ehkä olla vain 90 cm leveä, sillä jos lähtee opiskelemaan, ei ole varmaa, että leveä sänky mahtuu tulevaan asuntoon.
En kumpaakaan. Sanoisin tytölle että mikäli löytää jostain nettimyynnistä haluamansa sängyn kympillä , niin sänky voidaan vaihtaa, kunhan hän maksaa sen kympin itse ja hoitaa asian itse muutenkin. Patjahan teillä jo onkin, kun kerran on parvisänkykin. 3-vaihteinen pyörä on paljon parempi matkapyörä säässä kuin säässä kuin joku vaihteeton jopo, joka kelpaa kyllä varkaalle, vaikka kyytiin nostettuna.
En lähtisi teinien kansa keksustelemaan ollenkaan asioista vaan vain ilmottaisin miten asiat. Teillä ei ole muuta kuin loputonta vänkäämistä edessä kun lapsi huomaa että hän saa mankumalla aina vähintään jonkun kompromissin aikaiseksi.
Ostaisin sängyn ja sanoisin, että nyt valitaan sellainen, joka lähtee sun mukaan opiskelijakämppään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos te nyt ostatte uuden sängyn ja pyörän, se opettaa teinille päinvastaista kuin mitä olette yrittäneet opettaa, ja on karhunpalvelus teinille itselleen.
Jos nyt pääsee kutoselta, niin pienihän hän on ollut pidemmälle noita asioita päättämään.
Silti, Ehkä olen julma äiti, mutta en välttämättä uusisi kumpaakaan, kun ovat noinkin uusia.
Jos olette päättäneet että homman kumman saa, niin antakaa itse valita. Jopon saamisen ehtona voisi olla sellainen väri, että pyörä kelpaa veljellekin. Vihreä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaisin ilman muuta hyvän sängyn, ostaisin myös jopon toiseksi pyöräksi. Mun mielestä tyttö on ollut ihan lapsi, kun on joutunut päättämään vuosien edestä, mitä 10-13v osaa tajuta, miten mahtaa mieli muuttua, kun teiniksi muuttuu.
Parvisänky on epäkäytännöllinen ja on ymmärrettävää että tuon ikäisen mieli muuttuu. Antaisin luvan myydä parvisängyn netissä ja käyttää rahat uuteen sänkyyn. Välirahan nuori säästää itse viikkorahoista / tienaa kotitöillä. Näin nuori oppii rahan arvon ja sen, miten isoja hankintoja on pakko harkita tarkkaan.
Saman voisi tehdä polkupyörälle. Vaiteeton Jopo on aika ankea matkapyörä ja niitä myös varastetaan normipyöriä enemmän. Tämän juttelisin nuoren kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ON kyllä minusta liikaa olettaa, että alle kymmenvuotias osaa valita tavaroita, jotka sopivat hänen tarpeisiinsa vielä usean vuoden kuluttua. Lapset/nuoret muuttuvat tuossa iässä niin paljon sekä fyysisesti että henkisesti ja heidän elämänsä muuttuu niin paljon, että tarpeet yksinkertaisesti muuttuvat. ja on IHAN liikaa vaadittu, että lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt sitä muutosta, osaisi siihen jotenkin etukäteen varautua. Siksi tämmöiset valinnat ovat oikeasti vanhempien vastuulla, ei lasten!
Joten minä nielisin ihan oman mokani ja ostaisin lapselle sellaiset tavarat, joilla pärjää nykyisessä elämäntilanteessa. Ja kun niilläkään ei todennäköisesti kaikilla pärjää aikuiseksi asti, ostaisin vielä uudet kun aikanaan tarve tulee.
Ei meillekään lapsena ostettu uusia tavaroita jos vanhat olivat käyttökelpoisia, enkä mitenkään traumatisoitunut siitä. Kestävän kehityksenkin takia olisi hyvä olla ostamatta koko ajan uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pakko tehdä kompromissi? Mikä olisi pahin seuraus siitä, ettei lapsi saakaan aina kaikkea haluamaansa sen mukaan miten mieli sattuu muuttumaan?
Ei todellakaan olisi pitänyt sälyttää 10-vuotiaan vastuulle, että pitäisi tietää, millaisista asioista pitää vielä teini-ikäisenä. Voitte olla ostamatta uutta pyörää ja sänkyä, mutta älkää perustelko sitä teinille sillä, että hän vuosia aikaisemmin itse halusi.
Toivottavasti ette ota koiraa ajatellen, että lapset sen hoitaa, kun ovat luvanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä pointteja, kiitos niistä. Tuosta, kun joku sanoi, että on väärin vastuuttaa lapset valinnoista. Totta kai vanhemmat ovat viime kädessä päättäneet mitä ostetaan. Olemme kuitenkin halunneet kuulla myös lasten mielipiteitä ja vastuuttaa pikku hiljaa elämään. Tytär oli kuitenkin jo 11v, kun pääsi itse ”sisustamaan” huonettaan ja samoihin aikoihin muuttui vaatteet yms. jo teinimäisemmäksi ja selkeä pikkutyttöaika jäi taakse. Ei ollut siis kyse mistään alle 10v. Poikamme toki oli silloin alle 10v ja hänelle kaikki oli oikeastaan ”ihan sama, kaikki käy”. Hänelle huoneensa kelpaa edelleen. Kuten tyttärellekin, lukuunottamatta tuota sänkyä.
Pyörästä ollaan keskusteltu PALJON ja tuotu esiin, että se on epäkäytännöllisempi kuin vaihteinen ja, että niitä varastetaan paljon. Joposta ollaan jopa väännetty enemmän, kuin sängystä. Normi pyörä on kuulemma ”nolo” eikä kellään tytöllä enää ole sellaista. Nykyisen alakoulun pihalla kyllä noita Jopoja riittää ja sieltä kaveripiiristähän se kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointteja, kiitos niistä. Tuosta, kun joku sanoi, että on väärin vastuuttaa lapset valinnoista. Totta kai vanhemmat ovat viime kädessä päättäneet mitä ostetaan. Olemme kuitenkin halunneet kuulla myös lasten mielipiteitä ja vastuuttaa pikku hiljaa elämään. Tytär oli kuitenkin jo 11v, kun pääsi itse ”sisustamaan” huonettaan ja samoihin aikoihin muuttui vaatteet yms. jo teinimäisemmäksi ja selkeä pikkutyttöaika jäi taakse. Ei ollut siis kyse mistään alle 10v. Poikamme toki oli silloin alle 10v ja hänelle kaikki oli oikeastaan ”ihan sama, kaikki käy”. Hänelle huoneensa kelpaa edelleen. Kuten tyttärellekin, lukuunottamatta tuota sänkyä.
Pyörästä ollaan keskusteltu PALJON ja tuotu esiin, että se on epäkäytännöllisempi kuin vaihteinen ja, että niitä varastetaan paljon. Joposta ollaan jopa väännetty enemmän, kuin sängystä. Normi pyörä on kuulemma ”nolo” eikä kellään tytöllä enää ole sellaista. Nykyisen alakoulun pihalla kyllä noita Jopoja riittää ja sieltä kaveripiiristähän se kumpuaa.
T ap
Vierailija kirjoitti:
ON kyllä minusta liikaa olettaa, että alle kymmenvuotias osaa valita tavaroita, jotka sopivat hänen tarpeisiinsa vielä usean vuoden kuluttua. Lapset/nuoret muuttuvat tuossa iässä niin paljon sekä fyysisesti että henkisesti ja heidän elämänsä muuttuu niin paljon, että tarpeet yksinkertaisesti muuttuvat. ja on IHAN liikaa vaadittu, että lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt sitä muutosta, osaisi siihen jotenkin etukäteen varautua. Siksi tämmöiset valinnat ovat oikeasti vanhempien vastuulla, ei lasten!
Joten minä nielisin ihan oman mokani ja ostaisin lapselle sellaiset tavarat, joilla pärjää nykyisessä elämäntilanteessa. Ja kun niilläkään ei todennäköisesti kaikilla pärjää aikuiseksi asti, ostaisin vielä uudet kun aikanaan tarve tulee.
Miten parvisänky ja 3-vaihdepyörä estävät pärjäämisen nykyisessä elämäntilanteessa? Jos sängyssä pystyy yhä nukkumaan ja pyörällä ajamaan, täyttävät ne tarkoituksensa.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan olisi pitänyt sälyttää 10-vuotiaan vastuulle, että pitäisi tietää, millaisista asioista pitää vielä teini-ikäisenä. Voitte olla ostamatta uutta pyörää ja sänkyä, mutta älkää perustelko sitä teinille sillä, että hän vuosia aikaisemmin itse halusi.
Toivottavasti ette ota koiraa ajatellen, että lapset sen hoitaa, kun ovat luvanneet.
Meillä ei ole ikinä koiraa haluttu. Ap
Sänky mieluummin. Jopo on kiva kun muillakin on, mutta surkea poljettava pidempiä matkoja. Se on sellainen hengailupyörä. Meillä ja naapurustossa Jopo oli käytössä vielä seiskalla mutta sen keväällä kaikille ilmestyi hybridi fillarit. Paljon nopeampi taittaa viiden kilsan matka.
Onhan meille aikuisillekin tlokutettu ja painotettu, että pitää valita sellainen ammatti, missä varmasti on töitä ja niitä mukava tehdä suhdanteista ja sairauksista riippumatta. Kuinka onnistui, näin koronakeväällä tarkasteltuna? onk otöitä, onko mukavaa?
Miksi oletat, että lapsei pitäisi osata ennustaa muuttuvia tarpeitaan kun hänellä ei ole minkäänlaista pohjaa millä perusteella voisi tietää, mitä kasvaminen tuo tullessaan?
Ostaisin sängyn, en jopoa. Vanhan parvisängyn saa hyvin myytyä pois.