Miksi mummot ovat lapsenlapsilleen lähes aina läheisempiä kuin isoisät?
Ja varmasti on tapauksia toisinkin päin, mutta se on harvinaisempaa kyllä. Mummo pitää yhteyttä lapsenlapseen ja lohduttaa ja juttelee lapselle, ottaa mukaan kotitöihin ja matkoille jne. Olen tarhassa töissä ja nähnyt usean kymmenen vuoden ajan, kuinka isovanhemmat ovat mukana lasten arjessa ja lasten tarinoissa, mikään ei voita mummoa.
Kommentit (28)
Naiset ovat empaattisempia. Jollain 40 - luvulla syntyneellä vaarilla on niin seksistinen maailmankuva että hyvä ettei jaa omaansa yhtään eteenpäin.
Kun lapset viedään isovanhemmille on se usein se mummo, joka sitä lasta pääasiassa hoitaa. Naiset myös vieläkin jäävät useiksi vuosiksi kotiin hoitamaan lapsiaan samalla kun miehet käyvät töissä. Etenkin pienten lasten kanssa miehet voivat olla sormi suussa, kun vaimot on hoitaneet ne (ja etenkin kun niitä lapsia tapaa harvemmin ja omista on jo 20+ vuotta aikaa).
No minulla oli päinvastoin, mutta se johtui kyllä paljolti myös siitä, että mummu dementoitui. Mutta isoisän eli papan kanssa kävin jatkuvasti kalassa. Kesällä pilkittiin veneestä ja talvella avannosta. Teimme myös viikon mittaisia reissuja sukulaisten mökille, ja kalastaminen oli näillä matkoilla se isoin juttu. Arkena vietin aikaa mummolassa aika paljon, ja papan kanssa siinä puuhailtiin kaikenlaista, juotiin kahvia ja puhuttiin.
Naiset on hoivaajia. Lapsi kiintyy siihen joka häntä hoitaa. Lohduttaa ja puhaltaa pipin.
No aika vahvaa mutua nyt ilmassa. Kyllä oman luokan ykkösluokkalaiset puhuvat aina 'mammasta ja papasta' ihan yhtä tasapuolisesti.
Maailma muuttuu hitaasti. Viime vuosisadalla lasten hoitaminen oli pääasiassa naisten työ kun miesten vastuulla oli saada leipää pöytään. Ihan ymmärrettävää että pappa ei heti luontevasti lähde lasta hoivaamaan, ei se silti tarkoita ettei lapsenlapsesta välittäisi.
Mulla 80- ja 90-luvulla molemmat mummot oli tuvassa ja pihapiirissä paikalla lasten kanssa, ukit oli pellolla, metsästämässä ja kalastamassa. Lisäksi ne ei oo saanu kasvatusta, jossa mies olisi kovasti lapsia hoitanut.
Mummot mut olis tämän vuoksi tarhasta hakeneet, jos olis ollut mahdollista tai tarvetta.
Läheinen olin mielestäni kaikkien kanssa. Myös ukit opettivat kalastamaan ja väistämään yms.
Tämä siis vain omakohtainen pohdinta, ei yleistys.
Minusta pojat puhuvat usein papasta/ukista.
Ja nykyään näkyy miespuolisia isovanhempia isovanhempien päivänä useammin kuin ennen. Aika usein saattaa tulla pelkkä pappakin.
Meidän +70v ukki ei hoida lastamme. Siksi mumma tietysti on läheisempi.
Outo, vanha tapa.
Naiset elävät pidempään ja ovat paremmassa kunnossa seitsemänkymppisinä.
Toiseen mummuun ei lapsilla ole mitään kontaktia. Toisen vanhemman puolen isovanhempiin on molempiin hyvät välit.
Miksi kukaan pitäisi vanhoista äijistä?
Mä kyllä sanoisin, että ei tämä ehkä nykyaikana pidä ihan paikkaansa. Mun lapsilla on 4 elossa olevaa isovanhempaa. Puhun nyt kuitenkin vain omista vanhemmistani, koska mieheni äiti asuu kaukana ja olemme tekemisissä melko harvoin, ja hän on itsekin niin vieraantunut isästään (joka sairastaa kaiken lisäksi alzheimeria). Omat vanhempani ovat melko paljon tekemisissä lastemme kanssa (paitsi nyt, kun kuuluvat riskiryhmään).
Mun äitini on kyllä siis sellainen tosi omistautunut mummo, mutta koska hänellä on paljon ongelmia terveyden kanssa, hän ei aina voi osallistua moniin asioihin kovin aktiivisesti. Esim. jos meillä on ollut joku lastenhoidollinen katastrofi, vaikkapa vanhemmat sairaana, isäni on tullut hoitamaan lapsiaan, silloinkin, kun hän oli vielä työelämässä. Isäni myös vie lapsia erilaisiin tapahtumiin ja ulkoilee paljon heidän kanssan. Jos meillä on vaikkapa joku remonttiprojekti, jossa tarvitsemme lastenhoitoapua, usein vain isäni tulee, koska äitini ei jaksa, jos hänellä on ollut uneton yö.
Ei minusta oma isäni ole mitenkään poikkeuksellinen ikäistensä miesten, eli 50-luvulla syntyneiden, joukossa.
Meillä pappa on kovassa kurssissa ja papan letut kaivattuja. Pappa oli jo osaika- eläkkeellä kun ensimmäien lapsenlapsi syntyi. Yhdessä hakivat minua mummia töistä. Sitten haettiin seuraavat aina päikkäristä ja oltiin meillä tai heillä. Nyt korona-aikaan on tosi paha mieli meillä kun miniä ei anna pitää mitään yhteyttä. Itken usein iltaisin. Haluasin niin halata. Halipula. pidämme nyt salaa yht.
No meillä ainakin toisen suvun mummi on kiinnostunut lastenlasten elämästä, juttelee heille kun näkevät, soittelee, leikkii ja viettää aikaa. Toisen suvun pappa sen sijaan kysyy tavatessa vain että mitä kuuluu ja lopun aikaa puhuu itsestään. Sitten vielä ihmettelee kun lapset hakeutuvat mummin seuraan eivätkä ole kiinnostuneita hänestä kun tapaamme isommalla porukalla. Ööö, mistähän johtuisi?
Tätä on tutkittu, syynä puhtaasti biologia. Isät eivät koskaan ennen vanhaan voineet tietää onko lapsi heidän vai ei.
On aika todennäköistä ettei isänisä ole mitään sukua 'lapsenlapselleen'!
Mikäli itse olisi poikansa isä, ei poika välttämättä olekaan lapsensa oikea isä.
Ainoa joka tietää 100% varmasti olevansa sukua lapselle on äidinäiti.
Vierailija kirjoitti:
Tätä on tutkittu, syynä puhtaasti biologia. Isät eivät koskaan ennen vanhaan voineet tietää onko lapsi heidän vai ei.
On aika todennäköistä ettei isänisä ole mitään sukua 'lapsenlapselleen'!Mikäli itse olisi poikansa isä, ei poika välttämättä olekaan lapsensa oikea isä.
Ainoa joka tietää 100% varmasti olevansa sukua lapselle on äidinäiti.
Kyllä lapset kiintyvät kummeihin, ystäviin, hoitajiin, opettajiin jne. vaikka mitään biologista suhdetta ei olisi.
Sitä on kyllä tutkittu, että isän puolen suku on usein etäisempi kuin äidin puolen suku, mutta tämä selittyy varmasti sillä että äiti on yleensä lasten pääsääntöinen hoitaja ja turvautuu uudessa elämäntilanteessa enemmän oman suvun apuun. Sinänsä hyvin luonnollinen ilmiö lopulta.
Jo Kalevala sen viisauden tiesi: ”Niin on nainen miehelässä, kuin on koira kahlehissa.”
Onneksi mä olen mummona se suosituin! Ehdoton rakkaus ja tarvittava hoiva (en oo mikään höösääjä).
Mutta
Mä vähän autoin isääni lähentymään lapsenlapsiinsa ja lapsenlapsenlapsiinsa. Vinkkasin, mitä lasten kanssa kannattaa puuhailla, mistä ne sattaisi olla kiinnostuneita. Kyllä vaaritkin saadaan mukaan, kun vähän tuupitaan.
Sitten taas mun työkavereilla on todella aktiiviset isoisät perheissä. Tulevat junalla hoitamaan lastenlapsia, hakevat tarhasta, viettävät aikaa lasten kanssa. Osin pakostakin, kun tarvitaan lastenhoitoapua ja toisesta perheestä on isoäiti jo kuollut. Mutta toisessa perheessä siis jännä juttu: isoisä on se, joka tulee auttamaan lastenhoidossa.
Isoisä on kuollut, joi ja tupakoi koko ikänsä. Jos eläisi, ei annettaisi tavata.