Hoito-alalla työskentelevät:
Onko itsetuntosi huonontunut vai parantunut hoito-alalla?
Kysyn tätä siksi, koska muistan kun hoidon opettajamme sanoi, että alalla on tärkeä olla hajuton, väritön ja mauton. Ja todellakin huomaan sen iskostuneen asenteen mikä alalla jyllää "hymy pyllyyn, turhat luulot pois, kyykytän koska mä voin"
Uskoisin että aika monella ihmisellä itsetunto laskee jos tekee pitkään töitä tällasissa ilmapiireissä. :D
Vai mitä olette mieltä?
Kommentit (14)
Jos ihmisellä ei ole huumorin tajua, niin ei syy kouluttajan ole. Tietysti työ on sellaista huomaamatonta (ihmiset olettaa että lääkeet, ruuat, pesut tapahtuu hyvin ja ajallaan, kiireestä ja huonosta palkasta huolimatta) , hoitaja ei yleensä saa kiitosta, vaikka työ on todella raskasta ja vaatii sekä fyysisesti että psyykkisesti voimavaroja.
Tähän työhön vaaditaan luonne, joka tahtoo auttaa, muuten tää työ on rasite sen tekijälle..
Parantunut. Täällä pitää olla jämäkkä ja asiantunteva. Ei auta nössöily eikä epävarmuus. Omaiset jyrää.
Niin mun se ilmapiiri on ainaki mun mielestä usein latistava, ei kannustava. Ja se taas ei vaikuta siihen sisäiseen itsetuntoon, että miten vaikka oppii käyttäytymään, onko jämäkkä tms.....
Ei laskenut, mutta yritys oli kova muutamien työ"kavereiden" osalta. Kyllä kerrottiin tiuhaan esimiehelle, kuinka olen täysin kyvytön, osaamaton ja typerä.
Me olemme orjia, joita suomessa ei arvosteta. Ennustan käyvän kadon hoitoalalla,koronaepidemian jälkeen. Kuka tätä paskahommaa enää jaksaa tehdä suomessa, alipalkattuna ja aliarvostettuna, terveytensä uhalla. Itse lopetin; minulla on iäkkäät vanhemmat, joita hoidan. En halua tartuttaa heihin virusta,koska työnantajalla ei ole tarjota suojaimia.
Mikähän siinäki on että tolla alalla nii kammottava henki :D
Nii mut en ymmärrä, että miks hoitajan "kuuluis" olla orja? :o Eikö auttamisesta saa nauttia pyyteettömästi, ilman että leimataan uhrautuvaks, tyhmäks orjaksi?
Mun mielestä ihmisten jotka haluu ylläpitää ja levittää tommosta, pitäis oikeasti kriittisesti tarkastella omia asenteitaan. Miettiä vaikka tulevaisuuttaan vanhuksena. Onko se sitten hyvä jos vanhuksena sua hoitaa masentunut ihminen, joka on altis hoitovirheisiin stressissä joka enemmän johtuu huonosta ilmapiiristä, kun työstä.
Parantunut. Etenkin kun työpaikkakiusaaja otti ja lähti. Tuli voittajafiilis siitä että jaksoin työkavereideni kanssa sen paskan :D seuraavaa hoitoalan vakiotyrannia odotellessa...
”Hajuton, väritön, mauton”?!
Itselläni on oma persoonallisuuteni aina mukana töissä ja samoin monella muullakin. Ammatillisuus on eri asia ja työ pitää tehdä ammatillisesti. Olis ihan kamalaa olla jotenkin ”harmaa ja kuiva” töissä, olen kuitenkin terveydenhoitaja ja vastaanotolla sellainen tylsä, persoonaton hoitaja ei oo kyllä kiva juttu asiakkaalle.
Olin vuosia sitten Peijaksessa sihteerinä. Siellä näki kaikenlaista, yksikin vakipaikan saanut osastonsihteeri sai rauhassa kiusata ja itkettää työkavereitaan. Myös moni lääkäri oli ylimielinen ja jotkut jopa huusivat käskyjään. Ikävä paikka. Onneksi määräaikainen työ tuli tiensä päähän. Kaikki on kiinni siitä kuinka osastonhoitaja laumaansa kaitsee....
Lääkärit ei oo ollu mua kohtaan ylimielisiä, mut muut hoitajat on saattaneet osa olla. Lääkärit jostain syystä olleet aina mulle asiallisia. Emt, onko älyä sitten enemmän, vai oonko sen verran vähän ollu lääkäreiden kanssa tekemisissä. :)
Nojoo.. Ihmetyttää että miten täysin huonosti ja väärällä tavalla toimivat ihmiset ylipäätään etenee työelämässä siihen pisteeseen, että vastuulla on ilmapiiri-asiat jne. Että eikö työhön vaadita ammattitaito? :D
En saa nyt ollenkaan kiinni tästä. Ei minun itsetuntooni ole työni mitenkään vaikuttanut.