Pidättekö koruja, jos olet saanut ne Exältä?

En. Muoti mennyt ohi niistä.

Minulla on exältä yksi Kalevalan koru, jota käytän vieläkin, koska se on hieno. En ole koskaan aikuisiällä ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin heittänyt jotain arvokasta roskiin, vaikka olisi kuinka kuspää ex tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on exältä yksi Kalevalan koru, jota käytän vieläkin, koska se on hieno. En ole koskaan aikuisiällä ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin heittänyt jotain arvokasta roskiin, vaikka olisi kuinka kuspää ex tahansa.

vastenmielistä

En mutta minulla on kaulaketjussa sormus jonka sain yhdeltä panoltani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on exältä yksi Kalevalan koru, jota käytän vieläkin, koska se on hieno. En ole koskaan aikuisiällä ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin heittänyt jotain arvokasta roskiin, vaikka olisi kuinka kuspää ex tahansa.

vastenmielistä

Miksi?

Kaikki saamani korut ovat arvokkaita, aitoja koruja. Käytän niitä. Nykyinen mieheni aluksi paheksui asiaa, mutta vaikeni, kun vein ne arvioitavaksi.

Niiden arvo on niin suuri, että tarvittaessa niiden myynnillä tai panttaamalla selviäisi vaikeasta tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on exältä yksi Kalevalan koru, jota käytän vieläkin, koska se on hieno. En ole koskaan aikuisiällä ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin heittänyt jotain arvokasta roskiin, vaikka olisi kuinka kuspää ex tahansa.

vastenmielistä

Ei lahja muutu kusipääksi vaikka exä muuttuisikin.

En pidä.

Tietysti. Timanttikorvikset, upeat. Nyt on kylläkin toiset, mutta timanttisormus on sormessa. Ei siis vihkisormus.

Tottakai pidän. Minulla on myös hänen antamiaan vaatteita, kirjoja, tauluja ym. tavaraa. Miksi ihmeessä jättäisin kauniit esineet käyttämättä?

Entinen osti nomination korun. En pitänyt edes silloin kun seurusteltiin.

Annoin korut tyttärelleni, jonka isä exä on. Paljon koruja ei ollut, ja siksi se ei ollut edes mikään "dramaattinen" lahjoitus.

Pidän. Kaulakoru, kultaa, timantteja, safiiri. Kultainen rannekellokin on jossain, mutta sitä en enää käytä. Enkä korvakoruja, mtta tallella nekin ovat.

Minusta korujen käyttö on viesti kaipuusta, ja että rakastaa edelleen. En voisi ikinä ajatella, että exäni näkisi minut hänen antama koru kaulassani. Se on minusta myös loukkaus mahdollista uutta kumppania kohtaan. Tuskin tekään haluaisitte, että suhteellanne olisi exän antama koru kaulassa tai sormessa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta korujen käyttö on viesti kaipuusta, ja että rakastaa edelleen. En voisi ikinä ajatella, että exäni näkisi minut hänen antama koru kaulassani. Se on minusta myös loukkaus mahdollista uutta kumppania kohtaan. Tuskin tekään haluaisitte, että suhteellanne olisi exän antama koru kaulassa tai sormessa.

Höpö höpö. Korut ovat materiaa. Olen ollut naimisissa jo neljännesvuosisadan, mutta minulla on yhä exältä saamiani koruja. Mitä sitten?

Muut taitavat olla jossain perimmäisen laatikon pohjalla, mutta timanttikorvikset käytössä.

Ei tule koruista mitenkään huonoja fiilksiä, kun kaikkien lahjoittajien kanssa on erottu jotakuinkin aikuismaisesti, ilman mitään älytöntä riitelyä/pettämistä/tms

Miksi en pitäisi? Kaikki on minun valitsimiani. Olisin ostanut ne muutenkin.

Mun nyxä pitää mun exältä saamaani sormusta. Sopii sormeen ja on unisex-mallia. Tietää kyllä, keneltä sormus on peräisin.

Pidän koska kaikki korut ovat minun valitsemiani, eikä kauhesti muita koruja ole. Jos nykyistäni haittaisi noiden korujen pitäminen, niin saa sitten marssia koruliikkeeseen ostamaan uudet tilalle.

Noo... eksä antoi tasan yhden korun, jonka oli saanut ilmaiseksi pyykinpesupullon mukana. Nahkainen rannerengas josta roikkui sydän. Pidin sitä kohteliaisuudesta jonkin aikaa kun olimme vielä yhdessä. Olimme ihan aikuisia ja vuosia yhdessä. Mies teki selväksi että turha odottaa mitään kallista kihlasormusta... ja lopulta ei tullut koko sormusta. Onneksi.