Oletko tuntenut sellaisen raastavan ison rakkaussuhteen, joka tuntui elämää suuremmalta, mutta

up

Parikymppisenä luulin kohdanneeni elämäni rakkauden. Kaikkea kesti puolisen vuotta, jonka jälkeen riuduin pitkään. Mies paljastui sarjapettäjäksi, kehissä taisi minunkin aikana olla useampi nainen. Lisäksi paljastui miehen olevan vielä rikollinenkin. Olen kyllä myöhemmin kiittänyt ”maailmankaikkeutta” monet kerrat, että tuo suhde päättyi enkä sekaantunut mieheen pidempään. Vaikka silloin erotessa tuntui, että sydän halkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, 20 vuotta. Ja sitten ukko päättikin lähteä nuoremman matkaan. Eli olin yksin ollut onnellinen, hän ei ollutkaan.

Sama. Paitsi, että olimme 15 vuotta yhdessä. Miten voikin olla, että omassa päässäni kaikki värittyi rakkauden punaiseksi suureksi rakkaustarinaksi. Mutta mies olikin kuulemma koko suhteen ajan etsinyt uutta. Petti siis lukemattomia kertoja, ja lopulta lähti hymyssä suin uuden nuoremman naisen matkaan. Tuosta vain, Naps, kaikki hajosi.

Kuulin eroryhmässä hyvän oivalluksen, kun joku mietti, oliko kaikki rakkaus ollut valetta. Ainakin sinä tiedät, että tuntemasi rakkaus oli totta ja aitoa. Se, että päättää itse antaa rakkautta voi olla arvokkaampaa kuin saada rakkautta.

Tätä itse olen viime aikoina pohtinut. Kun en voi itse olla varma, saanko rakkautta, niin ainakin itse voin rakastaa ja siten taata rakkauden läsnäolon omassa elämässäni.

Puhunko ihan huuhaata? Onko korona sekoittanut minut lopullisesti?

Kai se jotain lohduttaa, että häntä ei ole ikinä rakastettu. Osaa ei. Kiva ajatella, että oli pellenä jollekin ja hönönä 20 vuottakin ja kaikki oli valetta. Sen sijaan että olisi voinut löytää jonkun joka oikeasti rakastaa eikä vain jotain joka on lahjakas näyttelijä. Kun kirjaimellisesti joka sekunti noissa suhteissa on valetta. Tunteet, sanat kaikki. Hurjaa.

Helppohan miehen on lähtiessään sanoa, ettei ole koskaan välittänyt yhtään. Jos mies on voinut suhteen aikana liioitella tunteitaan, voi kai yhtä hyvin vähätellä niitä sitten kun suhde on ohi.

Narsistiset piirteet. Noilla spekseillä tunteita ei ole ollut ylipäätään - vain hyväksikäyttöä.

Lukuisia kertoja - koska olen niin luova ihminen, hah. Luon mielessäni elämää suurempia tarinoita.

Eräs kerta oli, kun olin niin virittynyt ja intohimoni hämärä kohde seisoi tonttini rajalla sähköpylvään vieressä. Olisi kannattanut suunnata se kaipuu siihen pylvääseen. Se olisi ollut vivahteikkaampi kuin melkoinen tollo, joka kaiken lisäksi sanoi, ettei ymmärrä, mitä puhun. Olimme aivan eri maailmoista.

Hän lopulta torjui minut, mutta kuukaisia torjunnan tunteessanikin roikuin.