Lue keskustelun säännöt.
En jaksa innostua pienten lasten jutuista.
15.05.2020 |
On rakkaita pieniä lapsia läheisillä ihmisillä ja aina reagoin ihastuneesti heidän juttuihinsa, mutta se on lähinnä opittu tapa enkä pidä mitenkään ihmeellisenä uusia taitoja joita he oppivat.
Itselläni kolme lasta jotka kaikki alkavat olla teini-iässä, kavereiden lapsien elämän taipaleita vauvasta isommaksi lapseksi seurannut läheltä ja veljenlapsien, parinkymmenen lapsen vauva ja taaperovaiheet nähnyt eikä nykyään tunnu syömään oppimiset, kävelyt, kakkahädän tunnistamiset yms yhtään miltään, ne on vaan juttuja jotka jokainen läpikäy hieman aiemmin tai myöhemmin, ei herätä ihmetystä ja ihailua. Tuntuu, että olen kyllästynyt kaikkeen vauvakeskusteluun ja tunnen tästä huonoa omatuntoa koska on pari ihmistä elämässä jotka vasta elävät sitä vauva ja taaperovaihetta enkä tunne aitoa ihastusta taidoista joita lapset oppivat, ne tuntuu vain itsestäänselvyyksiltä.
Kohtalotovereita?
Kommentit (21)
No voin kuvitella! En jaksanut innostua aina edes omien lapsieni uusista taidoista. Tokihan se oli hienoa ja ainutlaatuista nähdä ja kokea kun omat lapset oppivat vaikka seisomaan tai sanoivat ekan sanan. Mutta en kyllä jaksanut jauhaa noista kenenkään kanssa. Kun ovat kuitenkin juurikin tuollaisia itsestäänselviä juttuja, jotka jokainen oppii ja käy joskus läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä oikeesti kiinnosta toisten taaperoiden pottakoulut?
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän sama tilanne ole lähes kaikilla. Hyvä jos jaksat reagoida kuitenkin iloisesti, siitä tulee vanhemmalle hyvä mieli.
Juuri sitä olen ajatellut, että lapsen vanhempi saisi hyvän mielen. Itseäni lähinnä kuluttaa pikkulapsijutut, mutta aikansa kutakin ja jokaisen ystävän ja läheisen elämänvaiheen ilot ja haasteet on kohdattava myötäeläen jos oikeasti ihmisestä välittää. Ei kuitenkaan voi olla aina juuri samat jutut elämässä menossa.
Vierailija kirjoitti:
No voin kuvitella! En jaksanut innostua aina edes omien lapsieni uusista taidoista. Tokihan se oli hienoa ja ainutlaatuista nähdä ja kokea kun omat lapset oppivat vaikka seisomaan tai sanoivat ekan sanan. Mutta en kyllä jaksanut jauhaa noista kenenkään kanssa. Kun ovat kuitenkin juurikin tuollaisia itsestäänselviä juttuja, jotka jokainen oppii ja käy joskus läpi.
Ihanaa saada tälläisiä kommentteja. Ajattelin saavani täyslaidallisen kuraa ja kuulevani kuinka inhottava tunnevammainen ihminen olenkaan. Ehkä pystyisin jotenkin päästämään tästä syyllisyyden tunteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ketä oikeesti kiinnosta toisten taaperoiden pottakoulut?
Silloin kiinnosti, kun omatkin oli pieniä. Omien ollessa 0-4 vuotiaita oli kiva jutella toisten samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa lasten jutuista. Vaikka kyllä silloinkin nautin myös siitä, että vietin aikaa lapsettomien kavereiden kanssa ja puhuttiin ihan kaikesta muusta kuin lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voin kuvitella! En jaksanut innostua aina edes omien lapsieni uusista taidoista. Tokihan se oli hienoa ja ainutlaatuista nähdä ja kokea kun omat lapset oppivat vaikka seisomaan tai sanoivat ekan sanan. Mutta en kyllä jaksanut jauhaa noista kenenkään kanssa. Kun ovat kuitenkin juurikin tuollaisia itsestäänselviä juttuja, jotka jokainen oppii ja käy joskus läpi.
Ihanaa saada tälläisiä kommentteja. Ajattelin saavani täyslaidallisen kuraa ja kuulevani kuinka inhottava tunnevammainen ihminen olenkaan. Ehkä pystyisin jotenkin päästämään tästä syyllisyyden tunteesta.
Olen pienen lapsen vanhempi ja minullakin on usein vastaava olo. Toki silti pinnistelen keskittyäkseni lapsen puuhiin, jottei heille jäisi samanlainen olo omasta lapsuudestaan kuin minulle. Vanhemmat olivat melko EVVK jutuistani, joten vanhemmuus tuntuu aika haastavalta kun hyvä roolimalli puuttuu.
Säälittäviä olette. Iloitsen ja olen iloinnut jokaisen pienen lapseni ja lapsenlapseni kasvunhetkistä ja oivalluksista. Mihinkään en niitä vaihtaisi. En ole kouluttamaton, mihin kohta varmaan viitataan, luen erittäin paljon, nautin musiikista ja seuraan tiiviisti maailmanmenoa, silti parasta lapset kaikissa ikänsä vaiheissa. Säälin teitä, jotka ette ymmärrä mitä menetätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittäviä olette. Iloitsen ja olen iloinnut jokaisen pienen lapseni ja lapsenlapseni kasvunhetkistä ja oivalluksista. Mihinkään en niitä vaihtaisi. En ole kouluttamaton, mihin kohta varmaan viitataan, luen erittäin paljon, nautin musiikista ja seuraan tiiviisti maailmanmenoa, silti parasta lapset kaikissa ikänsä vaiheissa. Säälin teitä, jotka ette ymmärrä mitä menetätte.
Puhuinkin muiden elämässäni olevien ihmisten lasten normaaleista kehitysaskelista.
Omien lasten oppimat aikanaan kiinnosti, mutta nykyään tuntuu, että kaikki on niin moneen kertaan nähtyä ja kulunutta, että ei innostu, tuntuvat itsestään selviltä joista ei tarvitse vouhkata.
Lapsenlapsia minulla ei vielä ole.
Ap
Ihan normaalia. Kuka oikeasti jaksaa olla kiinnostunut myöskään työkavereiden remonteista, autojen vaihdoista, ruokavaliosta jne. Kohteliaastihan näitäkin kuunnellaan ja sitten se toinen osapuoli kuuntelee kohteliaasti vuorostaan.
Oletan kuitenkin, että ap:kin olisi surullinen, jos lähipiirin lasten kehityksessä tapahtuisi jotain, mikä ei menisi hyvin. Samoin itse olisi hyvin surullinen, jos nuo mukavat työkaverit sairastuisivat eivätkä tulisi kertomaan samoja juttuja joka päivä. Olisi hyvin kuluttavaa innostua itselle yhdentekevistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, eihän niistä nyt innostua tarvitsekaan. Kohtelias kuuntelu ja puheen tasolla ihailu riittää. Voit aina yrittää kääntää puheen niihin asioihin, joista itse innostut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittäviä olette. Iloitsen ja olen iloinnut jokaisen pienen lapseni ja lapsenlapseni kasvunhetkistä ja oivalluksista. Mihinkään en niitä vaihtaisi. En ole kouluttamaton, mihin kohta varmaan viitataan, luen erittäin paljon, nautin musiikista ja seuraan tiiviisti maailmanmenoa, silti parasta lapset kaikissa ikänsä vaiheissa. Säälin teitä, jotka ette ymmärrä mitä menetätte.
Puhuinkin muiden elämässäni olevien ihmisten lasten normaaleista kehitysaskelista.
Omien lasten oppimat aikanaan kiinnosti, mutta nykyään tuntuu, että kaikki on niin moneen kertaan nähtyä ja kulunutta, että ei innostu, tuntuvat itsestään selviltä joista ei tarvitse vouhkata.
Lapsenlapsia minulla ei vielä ole.Ap
Kyllä se innostus tulee kun saat omia lapsenlapsia, se koskettaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaako jotain oikeasti mitkään muutkaan muiden asiat niin paljon? Itse ainakin reagoin kohteliaan ihastuneesti kaikenlaisiin muiden juttuihin vaikka ne ei oikeasti herätä juuri mitään tuntemuksia. Esim. jos joku kaveri on saanut työpaikan tai muuta mikä on kiva hänelle.
Se on just näin ja ei sinun siitä kannata potea mitään huonoa omaatuntoa. Mun lapset alakouluikäisiä, eikä oikeastaan kiinnosta enkä edes kestä muiden lapsia. Mitta kun tulee täyteen lapsijuttuja niin ei siinä auta aika eikä mitään, että taas jaksaisi innostua. Keskity omaan "lapsettomaan" elämään ja kun on pakko niin yritä jaksa vähän kuunnella/kysellä. Tai jos et jaksa niin ei ole pakko. Monelle ketkä saa vasta lapsia ja ne ovat alle 5-vee niin elävät aivan kuplassa. Ja suotakoon se, mutta jo alakouluikäisten lasten äitinä on ihanaa kun taas oma elämäkin jo pilkistelee eikä mieti koko ajan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 2 ja 0 vuotiaat lapset ja heidän taitoja tulee aidosti ihailtua. Kavereiden lasten kehitys ja taidot ei varsinaisesti kiinnosta mutta toki kyselen ja ihastelen heidänkin juttujaan. Tuskin muitakaan kiinnostaa hirveästi mun lasten jutut mutta niin vaan kaikilla on kivaa kun saa kertoa omista lapsistaan ja toiset suhtautuvat positiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ketä oikeesti kiinnosta toisten taaperoiden pottakoulut?
Ruskean talon touhuja.
Olet outo, vähintäänkin outo. Iskäx3
Eikä kaikki isovanhemmatkaan ole sellasia hössö hössö ja kertoilee lapsenlapsien taidoista. Oma äitini ei ainakaan tällaista ole tehnyt, tuntuu aivan naurettavalta jopa. Kaikki lapset oppii omassa tahdissa oman kehityskaarensa mukaiset taidot. Hössöttävät isovanhemmat, jotka kertovat lapsenlapsen opituista taidoista ym, se on kyllä niin huvittavaa.
Minuakin ällöttää eikä mitään kiinnostusta ja monia muitakin. Tuttuni teeskentelee kiinnostusta ettei loukkaannuta :D
No eiköhän sama tilanne ole lähes kaikilla. Hyvä jos jaksat reagoida kuitenkin iloisesti, siitä tulee vanhemmalle hyvä mieli.