Mies piti ääntä koko ajan

Menetin mieheni alkuvuodesta ja vaikka toki kaipaan häntä kovin, on yksi asia josta ärsyynnyin ja jota en ikävöi: miehen jatkuva äänenpito ja tilan vieminen. Aamusta iltaan. Askeleita, kurkun selvittelyä, hyräilyä, viheltelyä, pöytään rummuttamista, aivastelua, yskimistä, niistämistä, puhumista, kuorsausta, piereskelyä.. joka ikinen hetki jonkun toisen pitämää ääntä. Edes lamppua ei saanut vaihdettua ähkimättä, mutisematta tai kiroilematta. Oli kyllä muuten maailman kultaisin mies ja liitto oli hyvä.

Ikinä en sanonut hänelle mitään, koska varmasti minullakin on ärsyttäviä tapoja mutta nyt nautin hiljaisesta talosta ja omasta rauhasta. Ja tunnen siitä hiukan huonoa omatuntoa