Lapsille tulossa ikäeroa 1v9kk, kokemuksia?

Tein tuossa juuri positiivisen raskaustestin ja ikäeroa tulee 1v10kk. Olo on kuten sinulla: onnellinen mutta samalla miljoona asiaa pyörii mielessä. Meillä esikoinen oli kova itkemään ja huono nukkumaan ekat kuukaudet. Entäs jos on tämä toinenkin? No, toivotaan että meidän molempien raskausajat menee hyvin, koska varmasti kaikki sujuu sitten kahdenkin pienen kanssa oikein kivasti (alun kankeuksien jälkeen...).



Voi hyvin!

Heippa! Minua askarruttaa sama juttu. Esikoiset ovat kaksoset, joilla nyt ikää 1v 9 kk. Kohta syntyy kolmas vauva. Mietin heti alusta asti, että miten jaksan. Mutta eipä kai siinä auta kuin pärjätä jo tutuksi tulleilla konsteilla. Eli pyytää apua ja toivoa, että tuon ikäset lapset koko ajan kehittyvät ja reipastuvat. Meillä ainakin on puolen vuoden aikana kaksoset kehittyneet kovasti, mm. oppineet itse syömään.



En osaa siis sen kummemmin auttaa, mutta samassa veneessä ollaan!

Ensinnäkin: Onnittelut plussasta!



Itselläni on vain hyvää sanottavaa lasten pienestä ikäerosta, vaikkakin minuakin mietitytti raskausaikana, miten ihmeessä pärjään kahden pienen tättärän kanssa. Meillä tytöillä on ikäeroa 1v 3kk 3vk ja aivan mainiosti yhteiselomme on sujunut - ihan alusta saakka.



Esikoinen oli myös vauva-aikanaan vaativa vauva, jonka kanssa taisteltiin niin syömisten kuin nukkumistenkin kanssa. Neidillä oli (ja on edelleen) yltiömäisen lyhyt pinna, ja hermo menee kovin nopeasti, jos asiat eivät tapahdu hänelle mieleisellä tavalla. Luonnollisesti odotin, että tämä kuopuskin on samaa maata - tulta ja tappuraa... Mutta hänpä osoittautuikin rauhalliseksi, perustyytyväiseksi vauvaksi, joka syö hyvin, nukkuu hyvin ja muutenkin on melkoisen cool tyyppi.



Vauvan tultua kotiin esikoinen oli aivan ihastunut vauvasta. Sitä pussailun ja halailun määrää!!! Samaan aikaa oli kuitenkin huomattavissa huomiohakuisuuden lisääntyminen. Esim. mummit ja papat eivät mielellään saaneet katsella vauvaa vaan esikoinen esitti mitä erikoisempia temppuja ja nauratti isovanhempiaan. Me vanhemmat kyllä saimme hoitaa vauvaa ihan rauhassa. Huomiohakuisuutta kesti muutaman viikon, jonka jälkeen elo on tasoittunut entisiin uomiinsa. Mitään mustasukkaisuutta ei ole ollut.



Tällä hetkellä tytöt ovat 1v 9kk ja 6kk ja elämä heidän kanssaan on aivan ihanaa. Tottakai välillä purraan hammasta ja mamankin pinna tuppaa palamaan, mutta eikös se ole tuttua jokaisessa lapsiperheessä - oli lapsia sitten yksi tai useampi. Pääsääntöisesti kuitenkin meillä on rauha maassa ja mukava olla. Tytöt tykäävät toisistaan kovasti ja pikku hiljaa pienemmästäkin alkaa olla seuraa isommalle. Jos vauva ei ole esikoisen näköpiirissä, hän heti kysyy, missä vauva on. Meillä on käytössä vierekkäin istuttavat tuplakärryt ja matkat sujuvat rattoisasti kun tytöt puuhastelevat yhdessä matkan aikana... (Siis esikoinen esittelee leluja tai maisemia vauvalle, paijaa ja hoitaa vauvaa j.n.e.)



Olen useaan otteeseen mieheni kanssa todennut, että meille oli oikea ratkaisu tehdä (lue: saada) lapset näin peräjälkeen. Ja onhan se lapsillekin suuri rikkaus, kun perheessä on lähes samanikäinen leikki- (ja tappelu) kaveri!



Mukavaa odotusaikaa ja huolet pois! Hienosti se elämä sujuu kahden pienen kanssa!

Esikoinen oli/ on vaativa lapsi ja nukkunut aina huonosti. Jännitin kovasti toisen lapsen kanssa selviytymistä mutta onneksi kuopus on helppo lapsi. Se onkin ollut suuri ilo ja ihme koska stressasin aina sitä että olen tehnyt kaiken " väärin" esikoisen kanssa, nyt olen saanut huomata kuinka erilaisia lapset voivat olla! Tiivistettynä : ensimmäiset 3 viikkoa olivat ihan kamalat, esikoinen meni aivan sekaisin.....mutta sitten tilanne rauhoittui ja näin jälkeenpäin muistellen meni todella hyvin 8kk. Sitten kuopus alkoi valvottaa öisin ja sitä jatkui 5 kk. Samalla alkoi esikoisen uhma. Olin todella väsynyt. Nyt tytöt ovat 3v2kk ja 1v3kk ja arki on raskasta. Yöt sujuvat (kop kop) mutta leikit ja kiinnostuksen kohteet eivät osu yhteen. Leikkipuistoihin on mahdotonta mennä. Esikoisesta on tullut hieman kömpelö koska hänen kanssaan ei ole puistoissa tms. oltu. Eli vaikeaa on mutta päivät kuluvat nopeasti. Olen siitä iloinen ja odotan innolla että tytöt kasvavat!

Ja olen erittäin iloinen pienestä ikäerosta.

moi, ja onnea plussasta!

meidän tytöillä ikäeroa just tuo 1v9kk. nyt kuopus on puoli vuotias. tosi hyvin mennyt alusta asti ja luulen että mitä enemmän ikää tulee pienemmälle niin helpottuu. muistan itsekkin pelänneeni silloin odotusaikana, mutta on hurjaa kuinka nopeasti se esikoinenkin sitten kasvaa. siis vuoden ikäinen on niin paljon pienempi ja tajuamattomampi kun puoltoistavuotias! luulin että kaiken huomion saanut esikoinen ei tajua tilannetta sitten ollenkaan kun vauva tulee ja miten pystyn antamaan huomiota molemmille ym. vauvan synnyttyä kaikki meni kuitenkin aika luonnollisesti. esikoinen ihasteli vauvaa ja kävi silittelemässä. alkuun halusi syliin aina kun vauva oli syömässä tmv mutta ensi kuukausien jälkeen sekin helpottui. siinä olen kyllä eri mieltä että se vauvan hoito menee siinä sivussa, niinkuin joku ystävistäni sanoi. tuplasti töitä mutta toisaalta tuplasti iloakin. meillä ei mustasukkaisuutta ole tullut ja esikoinenkin oppi nukkumaan omassa huoneessa koko yön sillä aikaa kun olin sairaalassa vauvan kanssa.. tuppaa tuo univajaus välillä haitata mutta täytyy vaan yrittää ajoittaa vauvan ja isosiskon päikkärit samaan aikaan niin saa itekkin torkahtaa. helpommin sanottu kun tehty kylläkin:)

rattaista piti sanomani että meillä ei kaksostenrattaita ole kun ei mahtuisi portista sisään (kaupungissa keskustassa asutaan) ja pienimmätkin sellaiset tuntuu kolhoilta. kirpparilta löydettii vaunurattaat joissa sisaristuin, loistokapistus eikä niin kiikkerä mitä kuvittelin. aika paljonhan tuo jo jaksaa ja haluaa itse kävellä mutta kiukku ja väsymyskohtauksiin kätsy penkki.. seisomalauta odottelee vielä kaapissa asennusta. vauva menee kätsysti myös liinassa jos esikko vetelee päikkäreitä vaunuissa.

ja ihan ok on mennyt. Vähemmällä mustasukkaisuudella ollaan varmaan päästy kuin mitä moni tuttumme, joilla ikäeroa 2 v. ja risat. Oikeastaan aika hassua, että se 2 v. näyttää olevan kuitenkin jokin " virstanpylväs" noissa jutuissa.



Sen verran on ottanut koville kuitenkin, että kolmatta ei ihan heti (jos koskaan) meidän perheeseemme kyllä tule ;-), mutta kyllä tuon jaksaa. Ja nyt on jo ihan katsoa, kun tytöt (2v.4kk ja 8 kk) ihan leikkivät ja kikattavat yhdessä!



Kaksostenrattaat jouduimme hankkimaan, sisarusistuin ei olisi meillä toiminut, kun esikoinen on sen verran iso, että pelotti jo se, että vaunut kaatuvat. Ja lautaa emme halunneet, kun epäilin, ettei toimi meillä lumihangessa talvessa porskuttaessa, eikä tuo esikoinenkaan olisi siinä jaksanut hirmuisen pitkiä matkoja olla. Nyt jos meille syntyisi toinen, niin lauta olisi varmaan tosi ok, mutta tuollaisella alle 2 veellä ei mun mielestäni ole toimiva.

meillä kanssa esikoinen on tosi huolehtivainen siskostaan. Pikkusisko on tosi rakas! Ja isosisko on taas pikkusiskon ehdoton idoli ja se, joka saa nauramaan! Toki niitä leluriitojakin on jo nähty...

Täällä myös tuo 1v9kk ikäeroa siten että kuopus nyt 1,5 v ja ykkönen reilu kolme.



Samoin myös esikoinen pienempänä tosi huono nukkuja ja vaativa tapaus. Lähempänä kolmea vuotta rupesi onneksi rauhoittumaan kovasti.



Sanoisinko, että kuopuksen eka vuosi oli aikasta uuvuttava esitys, kun väliin molemmatkin nukkuivat miten sattui. Kovasti helpotti, kun kuopuksen ollessa puolivuotias pantiin tuo ykkönen osapäivähoitoon joinakin päivinä viikossa.



Kuopuksen täytettyä vuoden homma on alkanut helpottamaan kovasti, eikä tuota päivähoitoakaan enää tarvita. Osasyy tosin on myös, että ollaan käytetty huonosti nukkuvia lapsiamme osaavalla vyöhyketerapeutilla ja se on parantanut öitä huimasti.



Nyt noista ipanoista on seuraa toisilleen jo ihan mahdottomasti. Aina leikit ei suju, mutta silti ovat kuin paita ja peppu. Puuhailevat ja huolehtivat toisistaan ihanasti... Kolmatta ei mekään heti perään kyllä jakseta; nyt nautitaan näistä kahdesta " isosta" , joiden kanssa voi jo puuhata vaikka mitä ja elämä helpottaa koko ajan, kun lasten tarpeet alkavat olla suht. samat (toisin kuin vaiheessa vauva ja taapero).



Meille tämä on ollut hyvä ratkaisu alun rankkuudesta huolimatta!